Olen ollut vajaan kuukauden ilman masennuslääkkeitä. Söin niitä n. 4 kk. Aluksi tuntui ihan hyvältä ja olin innoissani, että pääsin eroon lääkkeistä, jotka latistivat tunteita ja veivät yöunet. Kuvittelin aloittavani puhtaalta pöydältä.
Viimeisen viikon on ollut aivan epätoivoinen olo. Tuntuu, että en saa mistään kiinni enkä ole onnellinen...kaikki on niin yhdentekevää. Sairauden aikana koin kovan kolauksen ihmisen suhteen, jota kohtaan minulla on vieläkin vahvoja tunteita. Kuvittelin jo jotenki käsitelleeni asiaa, mutta kaikki se epätoivo, ahdistus (jota sentään nyt koen hallitsevani), katkeruus, viha...kaikki se myrkyttää mieleni. En jaksakaan olla enää kiitollinen siitä, että perusasiat ovat hyvin: käytännössä jatkan elämääni siitä mihin se jäi mm. nautin opiskelusta, liikunnasta, syömisestä...minullahan pitäisi olla kaikki hyvin?! Silti koen kaiken pohjimmiltaan mitättömäksi.
Onko normaalia, että masennuksen aikana koetut suuret tunteet kolahtavat vielä kovemmin näin "tervepäisenä"? Pitäisiko olla huolissaan mitättömästä fiiliksestäni elämää kohtaan, vai annanko ajan vain kulua ja kaiken hyvän tulla ajallaan takaisin? Pelkään niin kovasti sairastuvani uudelleen.
Viimeisen viikon on ollut aivan epätoivoinen olo. Tuntuu, että en saa mistään kiinni enkä ole onnellinen...kaikki on niin yhdentekevää. Sairauden aikana koin kovan kolauksen ihmisen suhteen, jota kohtaan minulla on vieläkin vahvoja tunteita. Kuvittelin jo jotenki käsitelleeni asiaa, mutta kaikki se epätoivo, ahdistus (jota sentään nyt koen hallitsevani), katkeruus, viha...kaikki se myrkyttää mieleni. En jaksakaan olla enää kiitollinen siitä, että perusasiat ovat hyvin: käytännössä jatkan elämääni siitä mihin se jäi mm. nautin opiskelusta, liikunnasta, syömisestä...minullahan pitäisi olla kaikki hyvin?! Silti koen kaiken pohjimmiltaan mitättömäksi.
Onko normaalia, että masennuksen aikana koetut suuret tunteet kolahtavat vielä kovemmin näin "tervepäisenä"? Pitäisiko olla huolissaan mitättömästä fiiliksestäni elämää kohtaan, vai annanko ajan vain kulua ja kaiken hyvän tulla ajallaan takaisin? Pelkään niin kovasti sairastuvani uudelleen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Yleislääkärikö sinut diagnosoi lääkkeitä alunperin syömään ja 4 kk:n kuluttua terveeksi? Mikä oli masennuksen aste? Vain lievästä voi noin nopeasti edes toivoa selviävänsä. Terapia, puhuminen, asioiden käsittely ja lopulta hyväksyminen, maton alle lääkitsemisen sijaan auttaa kummasti masennuksesta paranemiseen. Kaikki lääkkeet ei sovi kaikille, kokeile toista mieluummin kuin lopetat kokonaan, et ole vielä parantunut. Myös ilman lääkkeitä voi parantua (terapia joko toisen avulla tai itseterapia), mutta se vaatii enemmän ponnisteluja, ollen tosin lopulta ainoa oikea keino, ellet sitten halua koko loppu elämääsi syödä lääkkeitä.
Puhut järkeä! Mistä saisin tietoa tuosta itseterapiasta?
Alkuperäiselle kysyjälle: Ei mistään masennuksesta parane 4kk:ssa... Lääkkeitä suositellaan syömään vähintään vuosi, puoltoista.
Senkin jälkeen vaikka tuntee itsensä suht' terveeksi masnnus painaa aika usein ja apua tarvitaan. Olen itse tässä tilassa ja haluaisin kokeilla tuota itseterapiaa.
Googlestahan sitä, kaikesta, saa tietoa.. Hakusanaksi itseterapia tai self therapy jos enklanti sujuu.
Mutta tiivistettynä kyse on, minusta, siitä, että hiljentyy oman itsensä ääreen, erittelee ne ristiriidat itsen ja maailman välillä jotka aiheuttavat masennusta ja pikkuhiljaa joko hyväksyy tai muuttaa asioita ja omaa tapaansa suhtautua asioihin, omaa tapaa reagoida asioihin.
Alkuun auttaa monasti joku hyvä filosofinen opus, elämäntaitoopas tai vaikka runous, mikä kullekin maittaa - mutta lukeminen kuitenkin, hidas, omille ajatuksille aikaa antava. Heitä telkkari helvettiin jos haluat masennuksesta parantua! Kun tiedostaa, voi alkaa toimia toisin - vaikka se aluksi tuntuukin teatterilta, tee se silti. Ennen pitkää aikaisempi toimintamalli alkaa tuntua teatterilta.
Raikas ulkoilma, hengästyminen, hikoilu, tulikuuma sauna, avanto, terveellinen ruokavalio ( E-EPA lisäravinne) ja omista kaavoista poikkeaminen auttavat myös, vaikka metrin paloissa jos ei muuhun pysty.
Ei ole kiellettyä tukeutua muihin matkalla, vaikka itse itseään terapoisikin. Itsehän sen työn tekee lopulta terapeutinkin kanssa, sitä ei vaan välttämättä oivalla, kuvittelee, että toinen auttaa. Sinä itse autat itseäsi, ei kukaan muu.
koska silloin sairastuu uudelleen,Usein lääkitys kestää vuosia,joskus loppu elämän.Mene lääkärille uudelleen
Olen kyllä tietoinen noista lääkitysasioista, sillä olen pian mielenterveyspuolelle valmistuva hoitsu (onpa koomista...). Itse vain koin jo pidemmän aikaa, että olen tasapainossa, ja olo oli ihan hyvä puolikkaallakin määrällä. Siksi lopetin, jäi vain paru hassua pilleriä yli. Tällaisen n. 4kk:n määrän sain arvauskeskuksen lääkäriltä.
Koko sairauden ajan itkin, puhuin, raivosin, kuntoilin, luin, kuuntelin musiikkia...kaikkea minkä koin auttavan...elämä palasi järjestykseen hetkeksi. Tuntuu kauhealta, jos masennus nyt hiipiikin takaisin. Toisaalta en tahtoisi turhaan alottaa lääkkeitä uudestaan, mikäli on normaalia, että alan käymään sydänsuruja ja muita vahvoja asioita/ tunteita uudestaan läpi. Ehkä ei ole oikein tukahduttaa tunteita vaan yrittää oppia hallitsemaan niitä, vaikka ne tuntuisivat alussa ahdistavilta. Ei ole helppoa löytää oikeaa ratkaisua, vaikka itse olen opiskellut aiheesta ties kuinka paljon. On aivan eri asia itse sairastua ja sinnitellä sen jälkeen.
Kiitos kuitenkin vinkeistä. Luen mielelläni lisää kommentteja.
Kertomuksesi perusteella et ole vielä ollut terapiassa. Se on monesti paljon enemmän kuin mihin lääkkeet pystyvät. Eikä siitä ole pahoja sivuvaikutuksia.
sinun pitää käydä elämässäsi läpi. Sure, kun siihen on syytä. Vihaa kun siltä tuntuu. Ole katkera ja analysoi omaa tilannetta. Käy näitä kaikkia asioita läpi. Pohdi, kysele itseltäsi, mitä pitää olla. Miten pitää asioihin suhtautua jne.......
Nämä kaikki tunteet pitää käsitellä. Ei saa jättää niitä noin vain, jossain elämän tilanteessa ne kuitenkin tulee eteen.
Oliko lääkärin suositus lääkkeiden lopetukseen???? Jos teit sen omin päin?????
Mene terapeutille juttelemaan tunteistasi......