Jos Urho Kekkosen ja Paasikiven aikaan olisi ulkopolitiikka pitänyt jättää tällaisten pääministerien tai ulkoministerien haltuun mitä nykyisin on. Se osoittaa jotakin , kun Kekkonen ei hyväksynyt muuta kuin Paavo Väyrysen ulkoministeriksi nuoresta iästään huolimatta. Tuskinpa hän olisi hyväksynyt työtovereikseen sellaisia henkilöitä joille Suomi kotimaana ei merkitse juuri mitään. Tarja Halostahan ei voi Kekkoseen verrata , mutta yksikään presidentti , joka on vähänkään viisas ei jätä ulkopolitiikkaa tällaisten ministerien haltuun. Varsinkin , kun ottaa huomioon heidän lausuntonsa. Suomi tarviseisikin Kekkosmaisen presidentin , joka ojentaisi näitä kukkopoikia. Mutta presidentin valtaahan on tietoisesti kavennettu. Eikä nyt ole näköpiirissäkään sellaista ehdokasta ainakaan suurpuolueissa paitsi Paavo Väyrynen.
Ajatelkaapa
H.A.P
1379
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
kun esim. ulkomaansuhteiden kannalta tärkeimmissä tehtävissä ei ole vaikutusvaltaisia ministereitä, vaan nykyinen poikasmainen "tunarointi" saa ylivallan. Lausuntoja annettaessa ei lainkaan ajatella, että mitä se tulevaisuudessa vaikuttaa. Ehkä maailmantila näyttää joistakin sen verran helpolta, ettei viisaus asioiden hoidossa pääse kehittymään. Älykäs ihminen voi kyllä selvitä vaikeastakin tilanteesta, mutta viisas toimii niin, että vaikeita tilanteita tulisi mahdollisimman vähän.
Esim. 70 -luvulla nk. vaaranvuosien aikana maamme johto toimi niin viisaasti, että itsemääräämisoikeus säilyi valtakunnassa.
Toivottavasti en provosoi liiaksi lyhytnäköisiä
uhittelijoita.