Olen seurannut näitä keskusteluja vuoden verran ja olen saanut niistä paljon hyödyllistä tietoa ja tukeakin. Kerronpa tässä oman tarinani. Olen 27-vuotias nainen ja vaivani alkoivat jo 22-vuotiaana. Kärsin eteisperäisistä lisälyönneistä, joita tosin oli tuolloin viisi vuotta sitten vielä vähän. Sydän ultrattiin, eikä mitään rakenteellista vikaa löydetty. Tutkimuksen tulos oli silloin suuri helpotus, joten oireet eivät enää pelottaneet ja jatkoin elämääni onnellisempana kuin koskaan. Vähitellen lisälyönnit jäivät pois noin kahdeksi vuodeksi.
Nyt olen kuitenkin kärsinyt runsaista liälyönneistä ja todennäköisesti SVT:n tyyppisistä takykardioista jo yli vuoden. Rytmihäiriöitä esiintyy niin levossa kuin rasituksessakin. Olen aiemmin urheillut kovasti (en ole kilpaurheilija), mutta vaivojen myötä liikunta on jäänyt todella vähiin.
Viime keväänä oireet alkoivat tuntua yhä hankalammilta ja pelottavammilta, joten hakeuduin lääkäriin. Otettiin lepo EKG ja laajat verikokeet. Muuten kaikki oli Ok, mutta lisämunuaisen toiminnassa näytti olevan häikkää. Lopulta palajastui, että sairastan primaarista hyperaldosteronismia, jossa lisämunuainen erittää jostakin syystä liikaa aldosteronia, joka puolestaan sitten laskee kaliumia, joka oli minulla alakantissa. Sain vaivaan lääkityksen ja ajattelin pääseväni rytmihäiriöistä eroon kaliumin korjauduttua. Toisin kuitenkin kävi. Lisälyöntejä on päivittäin ja usein runsaastikin. Työssäkäyntikin tuntuu kohta mahdottomalta ja kaikki muukin kodin ulkopuolinen elämä. Pelkään oireita, mikä lisää niitä. Alan olla aika umpikujassa näiden oireiden kanssa. Muuten asiat ovat kunnossa, mutta tämän vaivan takia ei oikein tulevaisuuttakaan suunnitella...
Pääsen kohta uudelleen holtteriin, jotta nähdään mitä sydämessä oikein tapahtuu. Lääkäri tuumas, että ei mielellään määrää propraalia kummempia lääkkeitä, jos kyseessä ovat viattomat häiriöt. Tuo propraali vain ei ole kovin tehokas mulle ja joudun syömään sitä kohta joka päivä, että selviäisin arjesta.
Toivottavasti kirjoitukseni helpottaa muiden oloa, meitä lisäreistä ja tykytyksistä kärsiviä on kyllä runsaasti jo tällä iällä.
Nyt olen kuitenkin kärsinyt runsaista liälyönneistä ja todennäköisesti SVT:n tyyppisistä takykardioista jo yli vuoden. Rytmihäiriöitä esiintyy niin levossa kuin rasituksessakin. Olen aiemmin urheillut kovasti (en ole kilpaurheilija), mutta vaivojen myötä liikunta on jäänyt todella vähiin.
Viime keväänä oireet alkoivat tuntua yhä hankalammilta ja pelottavammilta, joten hakeuduin lääkäriin. Otettiin lepo EKG ja laajat verikokeet. Muuten kaikki oli Ok, mutta lisämunuaisen toiminnassa näytti olevan häikkää. Lopulta palajastui, että sairastan primaarista hyperaldosteronismia, jossa lisämunuainen erittää jostakin syystä liikaa aldosteronia, joka puolestaan sitten laskee kaliumia, joka oli minulla alakantissa. Sain vaivaan lääkityksen ja ajattelin pääseväni rytmihäiriöistä eroon kaliumin korjauduttua. Toisin kuitenkin kävi. Lisälyöntejä on päivittäin ja usein runsaastikin. Työssäkäyntikin tuntuu kohta mahdottomalta ja kaikki muukin kodin ulkopuolinen elämä. Pelkään oireita, mikä lisää niitä. Alan olla aika umpikujassa näiden oireiden kanssa. Muuten asiat ovat kunnossa, mutta tämän vaivan takia ei oikein tulevaisuuttakaan suunnitella...
Pääsen kohta uudelleen holtteriin, jotta nähdään mitä sydämessä oikein tapahtuu. Lääkäri tuumas, että ei mielellään määrää propraalia kummempia lääkkeitä, jos kyseessä ovat viattomat häiriöt. Tuo propraali vain ei ole kovin tehokas mulle ja joudun syömään sitä kohta joka päivä, että selviäisin arjesta.
Toivottavasti kirjoitukseni helpottaa muiden oloa, meitä lisäreistä ja tykytyksistä kärsiviä on kyllä runsaasti jo tällä iällä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Samanlaisia rytmihäiriöitä on ollut minullakin ja olen kyllä saanut niihin muita lääkkeitä kuin Propralia. Sitä tosin kokeiltiin ensin, mutta eivät auttaneet ja aiheuttivat sivuvaikutuksia.
Hoito riippuu myös lääkäristä ja tilanteesta. Yleislääkärit ehkä mieluummin kirjoittavat b-salpaajia, kardiologilta voi saada muitakin vaihtoehtoja. Kaikkia rytmihäiriölääkkeitä eivät yleislääkärit edes saa kirjoittaa. B-salpaajia määrätään usein ensin, koska saattavat kuitenkin auttaa ja ovat turvallisina pidettyjä lääkkeitä.
Ja loppujen lopuksi ainahan on arvioitava hoidon hyötyjä ja haittoja. Usein jodutaan hakemaan sopivaa lääkitystä kokeilemalla eri vaihtoehtoja.
Hyvä kuitenkin, että pääset holteriin. Jos rytmihäiriöt haittaavat jo noin paljon elämääsi, hoito ei ole kohdallaan.
Panikoijan tapausta ei mikään yleislääkäri saisi hoitaa pitkällä tikullakaan.. Mene kunnon kardiologille ja vaadi tutkimuksia. Jos tuo oikeasti haittaa elämääsi niin silloin on etsittävä hoitoa niin kauan että se löytyy. Pitkäkestoiset ja usein toistuvat rytmihäiriöt voivat vaurioittaa sydäntä.
Minua on tutkinut sisätautien erikoislääkäri tai yhteensä useampikin sellainen. Tämä viimeisin lääkärini totesi, että varsinaisia rytmihäiriölääkkeitä eli muita kuin beetasalpaajia ei mielellään määrätä, koska ne ovat kuulemma melkoisia myrkkyjä, vaikuttavat siis ilmeisesti sydämen rakenteeseenkin. Mutta pääsen siis onneksi siihen Holter -tutkimukseen, kun vaivat ovat pahentuneet. Kumma kyllä, että eivät pistä kardiologille. Ehkä seuraavaksi laittavat, jos Holteriin tulee paljon häiriöitä.
Jos käyt sairaalan poliklinikalla, siellä sisätautien erikoislääkäri tekee tutkimukset aika pitkälle, ennenkuin kardiologille pääsee. Yksityisesti voi mennä toki kardiologille suoraankin.
Minä en ole päässyt vielä omalääkäriä pidemmälle, mutta hän lähettää verikokeiden tuloksia ja EKG- sekä verenpainetietoja eteenpäin ja kertoo palautteet minulle. Tällä systeemillä kestää kauan, ennenkuin pääsen kardiologille saamaan tarvitsemani ultran, joka kuuluu sydänlihassairauden seurantaan.