Toivoisin avunantoa itselleni melko hankalaan tilanteeseen, myös omat kokemukset ja mielipiteet ikäerosta suhteessa ovat tervetulleita.
Olin kolme vuotta ihastunut samaan jätkään, tekemättä mitään. Lopulta viime kesänä päätin lopettaa haikailuni ja turhat ajatukseni, sillä sain tietää hänen olevan jo pitkään kestäneessä seurustelusuhteessa. Muutoinkin ajattelin, ettei jutusta tulisi ikinä mitään ikäeron takia. Nyttemmin he ovat jo eronneet.
Elokuussa ajauduin samoihin piireihin kyseisen jätkän kanssa ja juttelimme paljon. Hän on hyvin sosiaalinen ja iloinen ihminen, jonka kanssa on helppo puhua ja hänellä on paljon ystäviä omienkin ystävieni joukosta.
Koko viime syksyn ajalehdin lyhyissä suhteissa, joissa jouduin monta kertaa nielemään epäonneni ja jatkamaan eteenpäin. Positiivisella asenteella olen kuitenkin päässyt pitkälle enkä ole jäänyt murehtimaan menneitä. Nyt toivoisin kuitenkin vihdoin viimein löytäväni pysyvän suhteen.
Tulemme ihastukseni kanssa hyvin toimeen. Olemme molemmat hyvin sosiaalisia ja puheliaita ihmisiä, olemme kiinnostuneet samanlaisista asioista ja meidän on helppo luottaa toisiimme, sillä olemme molemmat hyvin rehellisiä ja avoimia ihmisiä. Suhtaudumme molemmat elämään rennosti, turhia murehtimatta ja panostamme molemmat seurustelusuhteisiimme aina täysillä. Olemme vain kokeneet molemmat turhan paljon kolhuja.
Monet hyvät ystäväni ovat kannustaneet minua tekemään aloitetta ja sanoneet, että sopisimme yhteen. En vain itse tiedä, mitä tehdä. En yleensä pelkää jättää yrittämättä, mutta nyt pelkään menettäväni kaiken mikäli teen jotakin. Ongelma on nimittäin iässä. Te, jotka luette tätä, saatatte nyt pitää minua typeränä teininä joka haaveilee mahdottomuuksista. Minulla on kuitenkin täysin realistiset odotukset.
Olen nimittäin iältäni vasta 14. Kolmen kuukauden kuluttua täytän 15 ja ihastukseni täyttää päivän jälkeeni 20. Se kuulostaa kovin paljolta, mutta itselleni ikä ei ole koskaan merkinnyt mitään. Olemme kyseisen jätkän kanssa jo keskustelleetkin asiasta, siitä ettei ikä merkitse. Hän sanoi luulleensa minua vanhemmaksi ja sanoi etten vaikuta ikäiseltäni. Tiedä siitä, mutta sain toivoa hänen sanoistaan. Lisäksi hän itse on todella leikkimielinen eikä lainkaan aikuinen, joten onko tässä mielestänne estettä? Tietysti laki sanoo toista, mutta välittämiselleen ei voi mitään.
Joten, merkitseekö ikä? Mitä minun tulisi tehdä? Unohtaa vai yrittää?
Olin kolme vuotta ihastunut samaan jätkään, tekemättä mitään. Lopulta viime kesänä päätin lopettaa haikailuni ja turhat ajatukseni, sillä sain tietää hänen olevan jo pitkään kestäneessä seurustelusuhteessa. Muutoinkin ajattelin, ettei jutusta tulisi ikinä mitään ikäeron takia. Nyttemmin he ovat jo eronneet.
Elokuussa ajauduin samoihin piireihin kyseisen jätkän kanssa ja juttelimme paljon. Hän on hyvin sosiaalinen ja iloinen ihminen, jonka kanssa on helppo puhua ja hänellä on paljon ystäviä omienkin ystävieni joukosta.
Koko viime syksyn ajalehdin lyhyissä suhteissa, joissa jouduin monta kertaa nielemään epäonneni ja jatkamaan eteenpäin. Positiivisella asenteella olen kuitenkin päässyt pitkälle enkä ole jäänyt murehtimaan menneitä. Nyt toivoisin kuitenkin vihdoin viimein löytäväni pysyvän suhteen.
Tulemme ihastukseni kanssa hyvin toimeen. Olemme molemmat hyvin sosiaalisia ja puheliaita ihmisiä, olemme kiinnostuneet samanlaisista asioista ja meidän on helppo luottaa toisiimme, sillä olemme molemmat hyvin rehellisiä ja avoimia ihmisiä. Suhtaudumme molemmat elämään rennosti, turhia murehtimatta ja panostamme molemmat seurustelusuhteisiimme aina täysillä. Olemme vain kokeneet molemmat turhan paljon kolhuja.
Monet hyvät ystäväni ovat kannustaneet minua tekemään aloitetta ja sanoneet, että sopisimme yhteen. En vain itse tiedä, mitä tehdä. En yleensä pelkää jättää yrittämättä, mutta nyt pelkään menettäväni kaiken mikäli teen jotakin. Ongelma on nimittäin iässä. Te, jotka luette tätä, saatatte nyt pitää minua typeränä teininä joka haaveilee mahdottomuuksista. Minulla on kuitenkin täysin realistiset odotukset.
Olen nimittäin iältäni vasta 14. Kolmen kuukauden kuluttua täytän 15 ja ihastukseni täyttää päivän jälkeeni 20. Se kuulostaa kovin paljolta, mutta itselleni ikä ei ole koskaan merkinnyt mitään. Olemme kyseisen jätkän kanssa jo keskustelleetkin asiasta, siitä ettei ikä merkitse. Hän sanoi luulleensa minua vanhemmaksi ja sanoi etten vaikuta ikäiseltäni. Tiedä siitä, mutta sain toivoa hänen sanoistaan. Lisäksi hän itse on todella leikkimielinen eikä lainkaan aikuinen, joten onko tässä mielestänne estettä? Tietysti laki sanoo toista, mutta välittämiselleen ei voi mitään.
Joten, merkitseekö ikä? Mitä minun tulisi tehdä? Unohtaa vai yrittää?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kuulostaa siltä, että sopisitte periaatteessa ihan hyvin toisillenne ja on mukava kuulla, että myös kaveriporukkasi on tätä mieltä.
Käytännössä ongelmana ei ole niinkään 5 vuoden ikäeronne, vaan yleensä se, että 19-vuotias on 14-vuotiasta aika lailla niin fyysisessä kuin henkisessäkin kehityksessä edellä.
Vaikka kaveri vaikuttaisikin leikkimieliseltä, hänen ajatusmaailmansa on tietyllä tavalla aikuisen tasoa ja siksi liian suurta ikäeroa nuorten (13-25, vähän riippuu) keskuudessa ei aina katsota hyvällä, ymmärrät kyllä viimeistään kun täysi-ikäiseksi tulet.
Koska kuitenkin olette keskustelleet asiasta ja jos olet varma, että kykenet luottamaan kyseiseen poikaan/nuoreen mieheen, pystyt tuomaan ihastuksesi myös vanhempiesi tietoon. Jos siis pelkäät, että porukkasi saavat sydärin, kannattaa asiasta keskustella heidän kanssaan nyt jo etukäteen.
Taidat tietää jo?, että jos seurustelemaan päädytte, ette saa harrastaa seksiä, kunnes olet täyttänyt 16.
Nämä asiat mielessä, kaikkea hyvää sulle.
Kyllä ne asiat aina järjestyy :D
Kiitän vastauksestasi, toivoinkin että joku jaksaa vastata asiallisesti.
Olen huomannut omassakin ystäväpiirissäni, että ikäerosta puhutaan paljon. Toisten mielestä se on vähemmän merkityksellistä, toisten mielestä enemmän. Ystäväni, jonka olen tuntenut jo vuosia, on viidentoista ja seurustelee toista kuukautta 24-vuotiaan kanssa. Heillä ei kuitenkaan ole mitään ongelmaa suhteessaan, vaikka heistä paljon puhutaankin. Onhan se toisaalta ymmärrettävää, että hiemankin poikkeavasta parista(juuri esimerkiksi iän kohdalla) puhutaan ja katsotaan oudoksuen. Se vain on niin, ettei tunteilleen mitään voi ja jos molemmilla on selvillä, ettei minkäänlaista hyväksikäyttöä tai toisen tunteilla leikkimistä tapahdu, ei ongelma iässäkään ole.
Ja äitini kanssa olen aina pystynyt puhumaan, hän on jo vuoden verran ollut tietoinen ihastuksestani. Sanoo luottavansa minun harkintakykyyni ja toivovansa vain hyvää elämälleni. Hän alkoi itse seurustella 15-vuotiaana 21-vuotiaan kanssa ja suhde on jatkunut tähän päivään asti, eikä loppua näy.
Ja olen tietoinen, ettemme saa harrastaa seksiä jos päädymme seurustelemaan. Mielestäni muutenkin on tärkeää, että ensin tutustuu toiseen kunnolla. Olen nähnyt liian monia ystäviä, joiden suhteet ovat kaatuneet seksin harrastamiseen liian varhaisessa vaiheessa.
Ja kyllä minäkin uskon, että asiat järjestyvät :)
Kiitos vielä.
Tässä vaiheessa tuo ikäero tuntuu siksi isolta, että ero on yhtä paljon kuin kolmasosa elämästäsi.
Kunhan kymmenenkin vuotta on kulunut niin ero ei tunnu enää yhtään.
Ja jo nytkin, tytöt kehittyvät paljon nopeammin kuin pojat (puhun nyt mielen kehittymisestä), joten voi olla että olet kaveria jopa pitemmällä..
Hiljaa hyvä tulee. Nauti yhdessäolostanne ja katso mitä tapahtuu. Muista vaan, että seksin harrastaminen kanssasi on tällä hetkellä RIKOS, koska olet alaikäinen, ja ilmoituksen poliisille voi tehdä kuka vaan, joten pojan täytyy tämä myös ymmärtää ja olla valmis odottamaan se kaksi vuotta.
Hyvää kevättä!
t. Sofia, jonka paras tyttökaveri on 23v. vanhempi kuin tämän mies :-)