Eli siis missä vaiheessa kannattais kertoa raskaudesta? Nyt rv 4 3,et ihan alussa ollaan. Pelkään hirveästi keskenmenoa ja haluaisin siksi vähän odottaa ennen,kuin kerron. Teen fyysistä työtä,eli töissä pitäis vissii vähän aikaisemmin kertoa.. No mutta kertokaa milloin te olette kertoneet!=)
(Tämä on toinen lapsi,ekasta kerroin heti,kun en mitään keskenmenoja ajatellut. Nyt se mietityttää koko ajan.)
(Tämä on toinen lapsi,ekasta kerroin heti,kun en mitään keskenmenoja ajatellut. Nyt se mietityttää koko ajan.)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mulla oli tarkoitus kertoa vasta sen kriittisen 12 raskausviikon jälkeen, ihan varmuuden vuoksi. Töissä siis. Pakko oli kuitenkin kertoa aikaisemmin ihan reiluuden nimissä, koska työpaikka ei ole savuton ja jäin siis aikaisessa vaiheessa myös erityisäitiyslomalle. (Ehtivät siis hommata mulle sijaisen ajoissa) Toisaalta oli väsymystä ja pahoinvointiakin ihan kiitettävästi, että hyvä oikeestaan, eivät työkaverit sitten ihmetelleet! :) Lähimmille sukulaisille ja kavereille en malttanut olla kertomatta melkein hetipaikalla kun pliussasin. Ajattelin, että jos se keskenmeno tulisikin, niin kertoisin mä siitä kuitenkin niille.
Ma tein testin vasta talla viikolla, ja tekis heti mieli kertoa kaikille!!!
Ja ajattelin etta sitten kun on plussa varmistettu laakarilla, kerrotaan kavereille ym, ja toissa vasta vahan myohemmin. Toisaalta ma teen myos sellasta tyota etta kun ilmoitan raskaudesta, vaihdetaan osastoa, joten ehka olis hyva kertoa heti, en vaan viitsis...
Itse kerroin vanhemmillenikin vasta viikolla 12. Töissä vasta nyt viikolla 20. Tosin joillekin valituille oli pakko kertoa aiemmin, jotta pystyvät järjestämään sijaista ja jakamaan töitä paremmin. Henkilöstöosastolla on vaitiolovelvollisuus, samoin työterveyshuollossa.
rv 5. halusimme mieheni kanssa kertoa perheillemme, ystävillemme ja minun työpaikallani. Työni on kolmivuorotyötä dementoituneiden vanhusten kanssa.
halusimme kertoa heti pian, koska jos raskaus menee kesken, niin olemme lohtua vailla ja silloin varmasti tahtoisin keskustella asiasta perheidemme ja ystäviemme kanssa. Tuntuisi tyhmältä aloittaa sanomalla, että minä OLIN raskaana mutta en ole enää....
Haluamme iloita läheistemme kanssa tästä ihanasta uutisesta, ja surra yhdessä, jos jotakin sattuu pienokaiselle.