Miksi masennus jatkuu

aineenvaihdunnan häiriö, niin miten ihmeessä voi parantua ilman lääkkeitä?En jaksa uskoa, että kukaan viitsii tahallaan pitkittää pahaa oloa.Tietysti ihmisiä on joka lähtöön, mutta silti uskon ettei suurin osa ihmisistä halua kantaa masennuksen mustaa viittaa yllään.

serotoniini kirjoitti:

aineenvaihdunnan häiriö, niin miten ihmeessä voi parantua ilman lääkkeitä?En jaksa uskoa, että kukaan viitsii tahallaan pitkittää pahaa oloa.Tietysti ihmisiä on joka lähtöön, mutta silti uskon ettei suurin osa ihmisistä halua kantaa masennuksen mustaa viittaa yllään.

Lue lisää

siis öö mitäh? olenko väittänyt, että jos on jokin perinnöllinen serotoniinihäiriö, niin parantuisi ilman lääkkeitä? en tietääkseni ole sellaista sanonut, en sinne päinkään. onhan se aika selvää, että lääkkeillä saadaan serotoniinisysteemit kohdalleen. vaikka ei ne lääkkeetkään niin turvallisia ja tehokkaita aina ole.
harva pahaa oloaan turhaan pitkittää, mutta jos on hyvä syy. kai ne sitten on harvassa, jotka eivät ilman masennusta halua elää.varmasti suurin osa haluaa masennuksesta eroon ja hyvä niin.

vaan. Ei kukaan joka ei ole masennusta käynyt läpi, voi ymmärtää toisen olotilaa. Itse olen sen sairastanut, elämän ja kuoleman rajalta tullut takaisin. Olen selviytynyt siitä, kovan itsehalun myötä sain elämän takaisin. Oli tahto parantua, luin kirjallisuutta mistä opin ymmärtämään oman minuuteni ja ne asiat mitkä minua riivaa.
Masennuksessa rypeminen ja siihen tuudittautuminen ei paranna asiaa. Vaan pitää olla luja tahto parantua. SE tie vaan on kovin pitkä ja karikkoinen, mutta voi johtaa parempaan.

Sillä olisi kaikkien kannalta hyvä keskustella vertaistensa kanssa vaikka tällä palstalla asioista. Ymmärrän että jokainen tapaus on asia eriksen. Mutta eiköhän se sama sairaus kuitenkin pohjimmiltaan meitä kaikkia kosketa saman lailla.

Jos on liian heikko eikä jaksa taistella sitä vastaan, niin rypee sitten masennuksen kanssa. Tietenkin on sairauksia jotka syystä ei sitten johda elämän oikealle polulle........

Hyvä kun psykoterapia auttaa. Sinulla alkanut varhain ikääsi katsottuna. Olet jo kärsinyt turhankin kauan masennusta. Oletko käynyt psykiatrian lääkärillä? Varsinkin jos mahdollista yksityisellä. Siellä otetaan potilas kokonaan erinlailla huomioon kuin terveyskeskuspuolella.

Minä sanoisin että käyt uudestaan psykiatrian lääkärillä. Keskustele hänen kanssaan olosuhteesta, omista tunteista, masennuksesta, kaikesta mitä sinulla on mielessä. Kirjoita yhden viikon ajan päiväkirjaa. Laita ylös kaikki sinua koskevat asiat. Aamutapahtumat, mihin aikaan nousit ylös, millainen olo oli, millainen mieliala, mitä söit, mitä ajattelit ensimmäisenä noustessasi ylös. Siis aivan kaikki, vaikka ne kuinka vähäpätöisiltä sinusta tuntuukin, kirjoita kaikki ylös koko vuorokauden ympäriinsä...........

Sillä näiden perusteella on helpompi keskustella lääkärin ja psykologin kanssa, jos se syy löytyisi sitten..
Oletko kokenut nuoruudessa jotain traumaattista? Mikä olisi käsittelemättömänä asiana.

Minulla lähti jo vauvaiästä elämän sirpaleet erilleen, koulukiusaamiset jne......
Kilttiys, aina avulias ja kuuliainen toisten pompoteltavana ollut. Olen hävennyt itseäsni, kaikkea mikä minua kosketti.

Sain hyvän psykiatrian lääkärin ja muutaman lääkekokeilun jälkeen sain hyvän lääkkeen joka alkoi helpottaa oloa. Sitten psykologin kanssa juttelin asioista. Vaikka siinä aluksi meni aikaa ennenkuin pääsin hänen kanssa sinuiksi, jotta aloin avutua siellä. Sitten löytyi nämä lapsuusajan tapahtumat vauvasta aikuisikään asti piinanneet asiat. Näiden löydyttyä itkin 2-3 viikkoa ja surin noita taåahtumia ja asioita mitä en itse osannut niitä käsitellä....
Lin lainastosta masennusta käsittelevää kirjoja, sieltä opin ymmärtämään masennsuta, minua, minuutta ja näitä traumatisoivia juttuja minussa...

Ole joka päivä toiminnassa mukana, liiku ulkona jotta saat voimaa ja happea, kuin henkistä piristystä. Muuta ajattelutapaa, aina kun sinua riivaavat ajatukset tulee, paina väkisin ne syrjään. Siis ajattelet aivan muuta. Opeta itsellesi toisenlainen käyttäytyiminen. Lue kun vain suinkin jaksat.

Sinulla toiveita, haaveita, sosiaalisia kanssa käymisen toiveita, iloisuutta jne.... Sinä saat ne kaikki, tee työtä näideb eteen. Usko siihen että parannut. Älä anna masennuksen painaa ja lannistaa sinua. Sinulla pitää olla tahtoa voittaa ja lannistaa masennus. Sinulla on hyvä alku psykologin kanssa. Jatka asioiden käsittelyä. Älä pidä kiirettä, mene vaan eteenpäin ja nauti päivä toisensa jälkeen ja huomaat itsesi muuttuvan. Masennuksesta paraneminen vie myös pitkän ajan, ole rohkea ja anna aikaa. Aikaa parantua, sillä sairauskin on sinuun hiipinyt hitaasti, vuosia. Myös parantuminen siitä kestää...........
Itse olen parantunut keskivaikeasta masennuksesta tuonpuoleisen portin kautta palasin elämään................
Voimaa ja usko itseesi, luja tahto parantumiseen.
Siitä se lähtee, älä anna enää periksi.......

Masennuksen syy on niinkin yksinkertainen, kuin nöyryyden puute! Eli, masennuksesi johtuu täyttymättömistä vaatimuksista, eli kun alat kasvamaan ihmisenä ja opettelemaan nöyryyttä, masennuskin alkaa helpottamaan. Itselläni se kestää loppuelämän, mutta on niin kovin mielenkiintoista ;-).