Olen 48-vuotias rintasyöpäsuvun jäsen. Äitini kuoli varhaisessa keski-iässä mutta sisaruksilla ei ole ilmennyt hormonaalisia syöpiä-
Tutkitutin rintani kun sieltä löytyi pahkuraisuutta. Se ei kuitenkaan ollut kuin mastopatiaa.
Se varmennettiin myös ultaralla kainaloita myöten.
Eli...nyt haluan aloittaa uudestaan Estrogelin käytön.
Käytin kuukauden ja mieliala kohosi heti ja jaksaminen.
Lopetin kun löysin pahkuran ja halusin tutkituttaa ensin rintani.
Nyt ajattelen vaan kuolemaa...rintaa pistää. kiputuntemuksia ympäri kroppaa, mieliala vaihteleen, itkettää, keljuttaa, peilistä katsoo alakuloisen näköinen akka..Kaikki muuttui kun menkat loppuivat puoli vuotta sitten..Vajosin jonnekin syvälle ja ajatukset liikkuvat kuolemisessa. En haudo itsemurhaa mutta ajattelen kuolemaan liittyviä asioita ja suren.
Ennen olin elmäniloinen ja energienen mutta nyt olen aivan kuin toinen ihminen.
Kuumia aaltoja ei ole mutta mieliala on kehno ja limakalvot arat.
Mitä siis tehdä? Ottaako vai eikö...Masennuslääkkeisiin en koske tikullakaan!
Pidän niitä vielä vaarallisempana kuin luonnollista estrogeeniä.
Tutkitutin rintani kun sieltä löytyi pahkuraisuutta. Se ei kuitenkaan ollut kuin mastopatiaa.
Se varmennettiin myös ultaralla kainaloita myöten.
Eli...nyt haluan aloittaa uudestaan Estrogelin käytön.
Käytin kuukauden ja mieliala kohosi heti ja jaksaminen.
Lopetin kun löysin pahkuran ja halusin tutkituttaa ensin rintani.
Nyt ajattelen vaan kuolemaa...rintaa pistää. kiputuntemuksia ympäri kroppaa, mieliala vaihteleen, itkettää, keljuttaa, peilistä katsoo alakuloisen näköinen akka..Kaikki muuttui kun menkat loppuivat puoli vuotta sitten..Vajosin jonnekin syvälle ja ajatukset liikkuvat kuolemisessa. En haudo itsemurhaa mutta ajattelen kuolemaan liittyviä asioita ja suren.
Ennen olin elmäniloinen ja energienen mutta nyt olen aivan kuin toinen ihminen.
Kuumia aaltoja ei ole mutta mieliala on kehno ja limakalvot arat.
Mitä siis tehdä? Ottaako vai eikö...Masennuslääkkeisiin en koske tikullakaan!
Pidän niitä vielä vaarallisempana kuin luonnollista estrogeeniä.
Vastaukset 23
Vanhimmat
miksi pidät masennuslääkkeitä vaarallisina? Niitähän on kymmeniä erilaisia. Hyvin tutkittuja, pitkään koeiltuja. Sopiva lääke poistaa ainakin nuo mielialaoireesi kokonaan, ilman sivuvaikutuksia.
Minä taas en ikimaailmassa ottaisi mitään estrogeeneja.
kanssasi. Mieluummin otan mielialalääkettä kuin estrogeenejä.
masennuslääkkeitä. Minulla ainakin on niiden ansioista vain sellainen olo, kun olin ennen sairastumistani masennukseen. Olen aikaansaava, oma itseni ja nukunkin hyvin. Ne pikku-ukkojen näkemisiä ja omituista haahuilua aiheuttavat lääkkeet ovat ihan toisen asteen psyykepotilaille. Ainoa sivuvaikutus mikä minulle on tullut on painon lasku ja haukottelun lisääntyminen.
Missään nimessä sinun ei mielestäni tulisi käyttää enää hormonikorvausta!
Itse en voi syödä estrogeenia suvun rintasyöpäriskin vuoksi mutta mielialalääkkeillä sain elämänilon takaisin!
Sama täällä! :))))))))))))))))))
Kertokaa. Olen joskus niin masentunut etten jaksaisi nousta ylös sängystä. Mielialalääke varmaan auttaisi kestämään.
Hei! Minä aloitin reilu viikko sitten Efexor depot 75 mg -mielialalääkityksen. En tiedä vielä sen vaikutuksesta, mutta kokeneemmat kertovat, että vaikutus alkaa noin 3 viikon kuluttua. Vielä ei ole ainakaan mitään vaikutuksia tuntunut, ei myöskään sivuvaikutuksia. Itse olen myöskin aamuisin aivan maassa, en millään tahtoisi nousta uuteen päivään. Sairastan rintasyöpää.
Mielestäni ainakin kannattaa kokeilla jotain mielialalääkettä. Ei se varmasti ainakaan huonompaan suuntaan vie. Ja näihin ei jää sillä tavalla "koukkuun" kuin esim. rauhoittaviin lääkkeisiin vaan ne voi hitaasti lopettaa, jos olo tuntuu paranevan.
ja käyn myös terapiassa. Kyllä auttaa! Opamoxia en oo tarvinnut enää pitkäään aikaan.
Minä otan joskus 1/2 tablettia Opamoxia 15 mg, kun oikein ahdistaa. Lisäksi käyn myös juttelemassa psyk.sairaanhoitajan kanssa. Toivon myös jatkossa pääseväni täysin eroon Opamoxista, tästä pienestäkin annoksesta. Mutta hyvä sitä on olla kaapissa, jos oikein paha päivä tai hetki yllättää.
Olen aina ollut hyvin lääkevastainen näiden rauhoittavien ja masennuslääkkeiden kanssa, mutta kun tarpeeksi koetellaan, niin jo ajatus muuttui. Kun sairaus on selätetty niin ehkä sitten emme tarvitse enää mitään lääkkeitä.
lähes kaikki syöpäänsairastuneet masennumme jossakin vaiheessa. Minulle kävi näin,:diagnoosin kuuleminen oli järkytys,minulla meni viikko,ennen kuin aloin toipua.Mutta siitä yli leikkauksen ja hoitojen en kokenut mitään pahempaa masennusta,muuten kyllä olin hyvinkin uupunut. Mutta hoitojen päätyttyä,pikkuhiljaa aloin henkisesti uupua.Kävin noin 3kk.töissä,kunnes jouduin luovuttamaan.Olin täysin loppu,itkin ja itkin ,olin niin ahdistunut ja täysin voimaton.Minun oli pakko hakea apua,jouduin sairauslomalle ja sain mieliala lääkityksen. Alkuu minäkin otin opamoxia etenkin iltaisin,kun en pystynyt nukkumaan.Myös ruokahaluni menetin täysin,ja aloin kovasti laihtua. Cipralex lääkitys on nyt alkanu pikkuhiljaa vaikuttamaan,ja jossain määrin on vähäv tullut valoa tähän sysimustaan pimeyteen. Ehkä olisi ollut helpompikin sairastaa tämä masennus samaan aikaan,kuin syöpäkin,en tiedä. Toivon paljon voimia kaikille ,uskon,ettei masennus loputtom jatku meidän kohdalla.
Hämmästyttää miten aikuiset (Ko?) "puhuu" mielialalääkkeistä, ihan kuin karamelleista...
Miksi helvatissa niitä syötte???..
Elämä on elämää.. koetaan se ilman huumeita tai hörhöjä...kipuakin joskus, mutta,,,,
saat elää niin kuin sinä haluat. Jokainen elää niin kuin parhaakseen näkeen. Minä en tuomitse ketään...jokainen taplaa tyylillään vai mitä?
ja olen aikuinen,32vuotias,ja mun on pakko saada itseni kuntoon,vaikka sitten lääkkeillä,enkä häpeä sitä yhtään. Lapseni ovat 10 ja 12 vuotiaat,he tarvitsevat sellaisen äidin,joka ei itke koko ajan.Ehkä masennus loppuu joskus ilman lääkitystäkin,mutta se vie liian pitkän ajan,ja tämä mun lääkitys pystytään lopettamaan aika helposti. opamoxia otan vain silloin,kun on kaikista pahinta. Tottakai mieheni tukee minua,mutta terapiassa käynti on silti tarpeen. Te,jotka tätä ette ole kokeneet,tuomitkaa.ei se minua enää lisää pysty masentamaan.
siedettävän.Ottaa lääkkeitä,jos tarvitsee.Voinia kaikille,kyllä me jotenkin selviämme
niin,parempi on vain itsensä parasta ajatella,ja kuunella lääkärin ohjeet. Kun kirjoitamma tänne,haemme vertaitukea saman kokeneilta,emme suinkaan tule näille sivuille tuomioita kuulemaan.Ei mun mielestä kenelläkään ole ees minkäälaista valtaa tuomita toisia ihmisiä,ei kenelläkään.Eikä mielialalääkityksentkäyttö mielestäni ole rikos,josta tuomitaan.
Jos nautit inhoilemisesta,anna palaa, se ehkä helottaa..
Haloo...
Uskotko oikeasti, että jos nyt otat vaan pikkasen,,,?
Otat jatkossakin vain sen pikkasen?.
Voin kokemuksesta kertoa, toleranssi kasvaa... se on menoa, ei nokitusta...
että cipralex ei aiheuta riippuvuutta,miten on,onko kokemusta?
vaan ihan hyvällä tarkoitan. Siis jokaisella on mielipiteensä ja arvostan sitä. En riitaa missään nimessä haasta vaan tarkoitan,että on hyvä,että on eri näkemyksiä ihmisillä mutta hyväksytään ne myös. Menee vaikeeks tää selittely. Joku ottaa lääkettä ja joku toinen ei. Se on ihan ok. Jokainen tekee niin kuin parhaakseen näkee -me kaikki. :) Yst.t: IhmeSopa :)
jo paljon. Opamoxia en ole tarvinnut aikoihin ja sepram olen puolittanut kk sitten ja niitä riittää kuukaudeksi vielä. Sitten lopetan. Vuoden olen käyttänyt ja nyt on olo ok! :)
että käsität noin mielipiteeni. Hyvät jatkot sinulle.
minunkin puolestani.Masentunut mieli tän aiheuttaa,ei osaa missään nähdä hyvää.Käsitin väärin.
saat anteeksi. Tuttu tunne minullakin. Teettää masennus ja tämä kaikki paska välillä juuri tuota samaa. Sitä heti jotenkin nousee karvat pystyyn,vaikka toinen tarkoittaa hyvää tai vaan yleisellä tasolla tai vaan pohtii ääneen. Elämää tää vaan on! :) Häntä pystyyn. :)