Olen istunut koko aamun vessassa, ruikulilla, oksettaa, sydän hakkaa kuin viimeistä päivää ja hiki nousee otsalle. Kävelen ympäri taloa, enkä saa puettua vaatteita päälleni, itken ja yritän työntää sormet kurkkuun, jos oksentaminen helpottaisi oloa.
Mutta se ei helpota, oksennus ei tule. Tulee vain järjetön ahdistus, pelko ja häpeä. Kukaan ei ymmärrä tilannettani, olen hullu.
Tänään alkaa työt, paikassa jossa olen työskennellyt aikaisemminkin, noin 10 vuotta sitten. En pysty menemään sinne, ahdistus on niin kova. "Sehän on normaalia, jos jännittää uutta paikkaa". Joo, mutta tämä ei ole uusi paikka. Kaikki siellä työskentelevät ovat hyviä tuttaviani, heitä ei siis pitäisi jännittää, eikä pelätä.
En saa jalkojani kulkemaan tuosta ovesta ulos, vaikka tahtoisin. Minkä syyn selitän? Auto ei lähde käyntiin, minulla on oksennustauti... Vai sanonko suoraan että olen hullu...?
Kirjoitin miehelleni tekstiviestin, ei mitään vastausta. Varmaan hänkin laittaa kohta avioeron vireille.
Kunpa voisin vain ratsastaa auringonlaskuun, eikä tarvitsisi palata koskaan takaisin.......
Mutta se ei helpota, oksennus ei tule. Tulee vain järjetön ahdistus, pelko ja häpeä. Kukaan ei ymmärrä tilannettani, olen hullu.
Tänään alkaa työt, paikassa jossa olen työskennellyt aikaisemminkin, noin 10 vuotta sitten. En pysty menemään sinne, ahdistus on niin kova. "Sehän on normaalia, jos jännittää uutta paikkaa". Joo, mutta tämä ei ole uusi paikka. Kaikki siellä työskentelevät ovat hyviä tuttaviani, heitä ei siis pitäisi jännittää, eikä pelätä.
En saa jalkojani kulkemaan tuosta ovesta ulos, vaikka tahtoisin. Minkä syyn selitän? Auto ei lähde käyntiin, minulla on oksennustauti... Vai sanonko suoraan että olen hullu...?
Kirjoitin miehelleni tekstiviestin, ei mitään vastausta. Varmaan hänkin laittaa kohta avioeron vireille.
Kunpa voisin vain ratsastaa auringonlaskuun, eikä tarvitsisi palata koskaan takaisin.......
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tuo kirjoituksesi sai silmiini kyyneleet!! Jospa voisin auttaa jollain tavalla, mutta toivottavasti edes tämä vastaus viestiisi vähän helpottaa sinua. Nuo tuntemukset me kaikki tosi paniikkihäiriöiset tiedämme ja vaikka kuinka järki yrittää selittää ettei hätää ole, silti pää ei halua ottaa vastaan tietoa. Käytätkö lääkitystä, koska tuntuu että tilanteesi alkaa olla aika paha..lähde ihmeessä hakemaan apua!!
Älä jää ajatustesi kanssa yksin sillä jossain on joku joka pystyy myös sinua auttamaan. Oletko käynyt miehesi kanssa yhdessä keskustelemassa ammatti-ihmisen kanssa? Ainakin minä voin omalta osaltani sanoa, että ammatti-ihminen saa omaisetkin tajuamaan ettei auta sanat "ota nyt järki käteesi jne.." Pahinta on se ettei pysty kertomaan mistä ja mihin pelko kohdistuu, vaan joutuu vain selittämään etten tiedä mitä pelkään.
Tsemppiä sinulle ja perheellesi
tuohon on olemassa tehokkaita ja turvallisia lääkeitä nykyään, joten turhaan ei kannata kärsiä ja kituuttaa, apua on saatavilla tuohon ongelmaasi,joka ei taatusti ole mitenkään kauhean harvinainen.
Minulla on ollut paniikkihäiriöitä jo noin 5 vuotta. Siihen on lääkitys, mutta se ei auta enää yhtään.Panikoin kaupassa tai kun lähden jostain paikasta kotiin. Helpottaa, kun pääsen kotiin. Pelkään kulkea ihmisten ilmoilla, koska pelkään, että ihmiset huomaavat, etten ole normaali eli ilmeistäni huomaa, että olen hullu, epänormaali. Kun tulee oikein paha kohtaus on hengitettävä syvään ja rauhallisesti. Kun olin vielä avioliitossa kuljin ympäri olohuoneen kautta keittiöön ja taas keittiöstä olohuoneeseen. Hoin koko ajan miksen menny sinne töihin. Porukkani meinasi tulla hulluksi kanssani. He käskivät lopettaa, mutta enhän mä mitään lopettanut. Vasta, kun sain lääkettä paranin sekä masennuksesta että ympärikävelystä.
Kuulostaa tutulta.Mulla oli xanor 12v ja nyt se lakkas auttamasta.Kohtaukset tosi pahoja.Just ja just väkipakolla sain itseni raahattua töihin.Sitten niitä kohtauksia alkoi tulla kotonakin.Olo paljon pahempi kuin aikoinaan aloitettuani lääkkeet.Kävin keskiviikkona psykiatrilla,joka heti vaihtoi xanorin Efexoriin.Lisäksi vieroitusoireisiin lääkkeet.Tää eka päivä on mennyt hyvin.Jatkosta ei oo tietoa.Odotukset paremmasta korkeella.Voipi tulla pudotus,aika näyttää.Olisi kiva elää tuleva kesä täysillä.Viime kesä meni ohi,masennuksen takia.Jos lääkkeen kans ongelmia,niin lääkäriin vaan.Ei mihkään t-keskuslääkärille,vaan kunnon asiaa tuntevalle psykiarille.Rämmitään jotenkin päivästä toiseen.
Hei! Ensiksikin haluan sanoa, ettet ole hullu. Kaukana siitä. Oireesi ovat seurausta siitä, että menneisyydessä olet kokenut jotain sellaista, joka on sinua kovasti satuttanut ja tuossa töihin menossa on jotain sellaista, mikä muistuttaa noista ikävistä kokemuksista, vaikket tietoisella tasolla sitä huomaisikaan.
Me ollaan kuin jäävuoria siinä mielessä, että tunnemme itsestämme vain sen verran kuin on veden pinnan yläpuolella. Suurin osa meistä on alitajuista, johon pelkällä ajattelulla on mahdotonta päästä käsiksi. Mutta mielikuvamenetelmät avaavat oven alitajuntaan ja auttavat löytämään menneisyyden kokemuksia, jotka varjostavat nykyelämäämme ja korjaamaan niitä.
Oireet, joita koet ovat noissa ikävissä kokemuksissa syntyneen nuoremman itsesi epätoivoisia keinoja suojella sinua joutumasta kokemaan samaa kuin hän siellä menneisyydessä. Tuo nuorempi itsesi elää alitajunnassasi siinä ikätasossa, jossa koit nuo kokemukset eikä ole tietoinen siitä, että nyt ei ole aihetta pelätä. Kiitä mielessäsi tätä panikoivaa osaasi siitä, että sillä on MYÖNTEINEN TARKOITUS, vaikka sen keinot on haitalliset ja huonot ja päinvastoin aiheuttavat sinulle hirveätä ahdistusta. Pyri pääsemään yhteyteen osaasi ja välttämään sille tietoa, ettei enää ole tarvetta ahdistua, koska tilanne on nyt toinen.
Vaikka edellä kerrottu voi tuntua oudolta, tiedän omasta kokemuksesta, että näin meidän aivot ja mieli toimivat. Itselläni oli vastaavankaltaisia ongelmia, mutta nlp-läisen mielikuvaterapian avulla olen saanut autettua sisäisiä osiani ja vapautunut jännittämisestä, itseni häpeämisestä ja ruumiillisista oireista, jotka johtuivat sympaattisen hermoston jatkuvasta ylivireystilasta.