Missä vaiheessa se iskee? Onko se meillä vielä edessä vai mahdollisesti jo takana? Millaiset tuntemukset viittaavat mahdolliseen, tulossaolevaan kriisiin?
Anteeksi, kun olen näin pohdiskelevalla tuulella...
Oma käsitykseni asiasta on: Viidenkympin villitys voi iskeä jo nelikymppisenä. Luultavasti JO MONET MEISTÄ pariuduimme suht varhaisessa iässä. Jos keski-iän kriisin tuntomerkkinä on "Elämä uusiksi-hinnalla millä hyvänsä", niin TIEDÄN, että nelikymppiset ovat vaaravyöhykkeessä...
Toisaalta taas jotkut menevät hiukka "sekaisin" juuri viisikymppisinä. Miehet pistävät poninhännän kasvamaan, hankkivat korviksen, uuden vaimon ja tietysti moottoripyörän. Vaimo laitetaan kierrätykseen :)
Mitä mieltä tästä?
Anteeksi, kun olen näin pohdiskelevalla tuulella...
Oma käsitykseni asiasta on: Viidenkympin villitys voi iskeä jo nelikymppisenä. Luultavasti JO MONET MEISTÄ pariuduimme suht varhaisessa iässä. Jos keski-iän kriisin tuntomerkkinä on "Elämä uusiksi-hinnalla millä hyvänsä", niin TIEDÄN, että nelikymppiset ovat vaaravyöhykkeessä...
Toisaalta taas jotkut menevät hiukka "sekaisin" juuri viisikymppisinä. Miehet pistävät poninhännän kasvamaan, hankkivat korviksen, uuden vaimon ja tietysti moottoripyörän. Vaimo laitetaan kierrätykseen :)
Mitä mieltä tästä?
Vastaukset 8
Vanhimmat
...en varsinaisesti edes usko koko 50-villitykseen, enkä myöskään keski-iän kriisiin. Mielestäni on vain sattumaa, että monet tässä iässä ja vähän vanhempana huomaavat tulleensa tiensä päähän siinä elämässä, jota ovat viettäneet. Tästä on lähtenyt ajatukset kriisistä tai villityksestä...
On niin vähän hiuksia, ettei kannata kasvattaa poninhäntää. Korvis ja moottoripyörä oli 18-vuotiaina, on siis jo kokeiltu, ei tarvitse enää leikkiä. Minä rakastan vaimoani, oikeesti...
Sinä olet todella symppis - oikeesti.
Samaa mieltä olen, että tässä ikävaiheessa sitä vain kokee olevan korkea aika tehdä unelmille, toiveille ja monellekin asialle jotakin. Omalla kohdallani tunnen vain enemmän varmuutta siitä mitä tahdon ja kuka olen. Koska voin aika vapaasti ryhtyä toiveista tekoihin myös yritän olla rohkea, muttei se miltään kriisiltä tunnu. Paremminkin vain helpottaa kun uskalsi lähteä töistä pois ja nyt tajuaa, miten vähän olen elänyt.
Tosin en näe järkeä mullistaa aivan kaikkea ja mieluusti pysyn isännän matkassa, koska hän on oppinut tuntemaan minut vuosien saatossa ja ymmärtää paremmin kuin jos vaihtaisi toiseen, jolle pitää selittää samat asiat uudelleen ;)
-hiottaa ja pierettää-
Keski-iän kriisi tuossa neljänkympin kynnyksellä. Iski ahdistus ja masennus ja tuska elämättömästä elämästä. Pikkuhiljaa selvisin ja nyt on pitkä avioliitto aivan uudella tasolla, rakkautta ja hellyyttä paljon. Tulevaisuuden suunnitelmat ovat realistiset ja osaan paremmin elää hetkessä. Olen uusi mies!
Kriisi on siis, todellakin, myös uusi mahdollisuus. Onnea sinulle!
kriisin hetkellä tunnu siltä, mutta jos uskoo ja ymmärtää, että muuta tietä ei ole löytääkseen jotain aitoa, niin on vain jäätävä paikoilleen ja kipuiltava, kunnes alkaa helpottaan. Kyllä teki mieli ottaa kovasti viinaa tai hakea helpotusta jostakin kemiallisesta, mutta pakotin itseni kasvuun ilman turrutusta. Valvoin, mietin ja taistelin. Tiedän, että vieläkin on tekemistä, mutta mieli on jo paljon parempi ja energiat on palautumassa ja mikä parasta, maailma on muuttunut silmissäni paljon mielenkiintoisemmaksi paikaksi. Olen heräämässä painajaisesta uuteen elämään.
että keski-iän kriisin myötä hän vaihtoi vaimon nuorempaan. Kun oman ikäiset naiset ovat niin jo rupsahtaneita. Mies tietysti, kaikkine masuineen, yltiökomea yksilö. Sillä tavallako saa aikamittaria taaksepäin ja nuortuu ;0