...keskustalaisten kanta tuloeroihin.
Jo taakse painuneessa kerjussa oli mielenkiintoisen asiantunteva kommentti harhakäsitysten oikaisemisesta ja Jäbän vastaus siihen. kun eihe ei varmasti ole palstan keskustalaisille ja sosialidemokraateillekaan liian vaikea, niin tässä jutut jatkokeskustelun pohjaksi.
------------------------------------------
Harhakäsitysten
Kirjoittanut: oikaiseminen 15.2.2007 klo 14.18
Käsitys jonka mukaan tuloerojen kasvussa olisi kysymys vain suurten tulojen kasvun aiheuttamasta tilastoharhasta on täysin kestämätön. Se ei edes pidä paikkaansa, ja sinäkin, vaikket yleensä piittaa tositiedosta tippaakaan vaan tyydyt toistelemaan kliseitäsi ja liberalistisia fraasejasi, voisit päivittää tietosi tuossa suhteessa. Olennaisempaa on kuitenkin se että kasvu ei ole talouden kokonaisuuden kannalta millään tavalla hyvä asia. Siis ei millään tavalla.
Liberalistit katsovat taloutta toimijan silmälasien läpi, ja kaikki totuudet joita he putkinäkökulmastaan näkevät ovat totuuksia vain toimijan kirjanpidon kannalta. Talous ei kuitenkaan ole vain plussien ja minnusten ylöskirjaamista, vaan ihmisyhteisössä harrastettavaa toimintaa, jonka reunaehdot ovat ei-taloudellisia ja kiertämättömiä.
Kuten Hiilamokin toteaa, lisääntyvät tuloerot tuovat mukanaan asenne- ja yhteiskuntailmaston muutoksen. Tämä taas tuo jossain vaiheessa mukanaan yhyteiskunnanvastaisen liikehdinnän. Sen tukahduttaminen taas eskaloi konfliktin, ja tämän kehityksen toisessa päässä odottaa sisällissota. Puolue, joka ei ota kantaa tuloerojen kasvua vastustaen on siis uhka tulevaisuuden turvallisuudelle. Kokoomus ei kantaa ota, ja se johtuu pelkästää tekopyhyydestä, siitä että tunnustetaan yhteistä taloususkontoa, joka ei anna viisaammillekaan yksilöille varaa lipsua tunnustusrintamasta.
Lisäksi sosiaalipsykologinen tieto kertoo, että taloudellinen toimeliaisuus on selvästi suurempaa silloin kun ihmisten tulo- ja varallisuuserot ovat suhteellisen pieniä. Tämä olisi taloususkonnon tunnustajillekin mainio syy vastustaa tuloerojen kasvua. Mutta kas, talous on todellakin uskontoa joka toimii uskonvaraisten hokemien ja fraasien varassa, eikä siinä sosiaalitieteiden tarjoamalla tiedolla ole mitään asemaa. Siihen suhtaudutaan samalla tuhoamistarpeisella kieltämisellä kuin kirkkouskovaiset akoinaan vastustivat Darwinin evoluutioteoriaa.
Kolmanneksi itse talouden hinnanmuodostusmekanismit ja talouden kokonaisuutta ohjaava kysyntä ja tarjonta ovat terveimmillään silloin kun ihmisten tuloerot ovat suhteellisen pieniä. Kun erot kasvavat, reaalitalouden rooli kokonaisuudessa heikkenee ja tuloksia ja palkkiotita aletaan kasvattaa autonomisella rahatalouden alueella. Tähän kehitykseen monet talousnobelistit ovat viime aikoina yrittäneet keksiä lääkettä. Yksi yksinkertaisin lääke jonka hallitukset voisivat toteuttaa jos haluavat talouden jatkuvan ilman globaalikonflikteja vielä tulevaisuudessakin ja ohi taloustoimijoiden kvartaalimitoitetun tapahtumahorisontin, olisi sopia keskenään pääomatulojen rokottamisesta ja tämän rahan jakamisesta sosiaalisena tasoituksena pienempituloisille.
Milloinhan Kokoomus esittäisi tätä?
-------------------------------------------------
Monenlaisia käsityksiä
Kirjoittanut: Jaba_43 15.2.2007 klo 14.44
En ole puhunut mistään tilastoharhasta, vaan siitä, että bkt:n kasvu aiheuttaa aina sen, että talouskasvussa menestyneiden yritysten osingonjako lisääntyy (isomman osingot), bonuspalkkiot ja ehkä optiotkin laukeavat, jne, jolloin tulohaitarin yläpää saa ihan oikesti enemmän rahaa kuin se olisi saanut ilman talouskasvua. Eli tuloerot kasvavat.
Tässä tilanteessa lisääntyy vain suhteellinen köyhyys, mutta ei absoluuttinen köyhyys, koska kasvu ei pienennä ainoankaaan köyhän euromääräisiä tuloja.
Jos tässä on joku harhakäsitys, niin korjaisitko sen ymmärrettävällä tavalla.
Kun väität, ettei talouskasvu ole millään tavalla hyvä asia, niin herätät suurta hämmästystä. Ihan viimeisintä tulkintaa en tunne, mutta hyvin pitkään on katsottu, että työllisyys pystytään pitämään yllä ainoastaan silloin, jos bkt kasvaa 3%. Pienempi talouskasvu merkitsisi työttömyyden, työttömyysmenojen, eli absoluuttisen köyhyyden kasvua.
Kun talous kääntyy lamaan, niin kuin viitisen toista vuotta sitten tuloerot varmaankin tasaantuivat, kun paljon hyväpalkkaisia yritysjohtajia joutui konkurssien kautta työttömiksi, yrityksiä kaatui ja pankkikriisi ajoi kortistoon kymmeniä tuhansia ihmisiä.
Tuloerot siis pienenivät, mutta lisääntyikö hyvinvointi? Ei tainnut lisääntyä.
Se, että taloudellinen toimeliaisuus on suurta silloin, kun tuloerot ovat pieniä, kuulostaa hyvin uskottavalta. Silloin on jokaisen pakko yrittää, kun kenelläkään ei ole niin paljoa, että eläisi ilman yrittämistä.
Kysynnästä ja tarjonnastakaan en ole ollenkaan eri mieltä. Se on varmasti terveimmillään silloin, kun tarjoajia on paljon ja kysyjillä ei ole suuria tuloeroja. Tilanne saattaisi muistuttaa vapaan markkinatalouden utopistista ideaalia, joka ei koskaan käytännössä toteudu, mutta jota kohti kannattaisi minusta silti aina pyrkiä.
Sosiaalitieteiden ja talouden asettaminen toistensa vastakkaisiksi "uskonnoiksi" on minulle utoa, koska katson talouden muodostavan vain sosiaalisen hyvinvoinnin ja inhimillisen yhteisöllisyyden rahoituspohjan - budjettitason - jossa hyvinvoinnnin laatumittarit ilmaistaan vaihdannan välineeksi sovitun rahan yksiköissä.
Reaalitalouden ja rahatalouden konfliktistakaan en osaa oikein muodostaa käsitystä kirjoittelusi perusteella, kun olen itse tottunut ajattelemaan asiaa markkinalähtöisemmin: reaalitaloutta vastaavat hyödykemarkkinat, jossa kysyntä ja tarjonta jylläävät, rahataloutta vastaavat pääomamarkkinat, jossa sijoittajat hakevat milloin minkäkinlaista tuottoa sijoittamalleen pääomalle (jotkut pikavoittoja, toiset varmaa, itkäaikaista turvaa omaisuudelleen, jotkut jopa epäitsekkäästi haluavat rahoittaa täysin uusia innovaatioita hyötyäkseen sijoituksestaan vasta vuosien kuluttua).
Kolmantena markkinana näen vielä työmarkkinat, jotka pääoma- ja hyödykemarkkinoiden rinnalla muodostavat sen alustan, jonka hyvän toiminnan kautta ihmimillinen hyvinvointi ja humaani yteisöllisyys rakentuvat niin oikeudenmukaisesti kuin poliitikot pystyvät ihmisen luontaista ahneutta ja keinoja kaihtamatonta kilpailuviettiä ohjailemaan yhteisen hyvän kannalta vähiten hatalliseen suuntaan.
------------------------------------------------
Vastuullinen markkinatalous on varmasti asia, joka kiinnostaa suurta osaa keskustan kannattajista, ehkä joitain sosialidemokraattejakin. Aiheesta olisi nyt vaalien alla syytä keskustella, vaikka saitin jutuista suurin osa onkin suoraan Niuvanniemestä.
Jo taakse painuneessa kerjussa oli mielenkiintoisen asiantunteva kommentti harhakäsitysten oikaisemisesta ja Jäbän vastaus siihen. kun eihe ei varmasti ole palstan keskustalaisille ja sosialidemokraateillekaan liian vaikea, niin tässä jutut jatkokeskustelun pohjaksi.
------------------------------------------
Harhakäsitysten
Kirjoittanut: oikaiseminen 15.2.2007 klo 14.18
Käsitys jonka mukaan tuloerojen kasvussa olisi kysymys vain suurten tulojen kasvun aiheuttamasta tilastoharhasta on täysin kestämätön. Se ei edes pidä paikkaansa, ja sinäkin, vaikket yleensä piittaa tositiedosta tippaakaan vaan tyydyt toistelemaan kliseitäsi ja liberalistisia fraasejasi, voisit päivittää tietosi tuossa suhteessa. Olennaisempaa on kuitenkin se että kasvu ei ole talouden kokonaisuuden kannalta millään tavalla hyvä asia. Siis ei millään tavalla.
Liberalistit katsovat taloutta toimijan silmälasien läpi, ja kaikki totuudet joita he putkinäkökulmastaan näkevät ovat totuuksia vain toimijan kirjanpidon kannalta. Talous ei kuitenkaan ole vain plussien ja minnusten ylöskirjaamista, vaan ihmisyhteisössä harrastettavaa toimintaa, jonka reunaehdot ovat ei-taloudellisia ja kiertämättömiä.
Kuten Hiilamokin toteaa, lisääntyvät tuloerot tuovat mukanaan asenne- ja yhteiskuntailmaston muutoksen. Tämä taas tuo jossain vaiheessa mukanaan yhyteiskunnanvastaisen liikehdinnän. Sen tukahduttaminen taas eskaloi konfliktin, ja tämän kehityksen toisessa päässä odottaa sisällissota. Puolue, joka ei ota kantaa tuloerojen kasvua vastustaen on siis uhka tulevaisuuden turvallisuudelle. Kokoomus ei kantaa ota, ja se johtuu pelkästää tekopyhyydestä, siitä että tunnustetaan yhteistä taloususkontoa, joka ei anna viisaammillekaan yksilöille varaa lipsua tunnustusrintamasta.
Lisäksi sosiaalipsykologinen tieto kertoo, että taloudellinen toimeliaisuus on selvästi suurempaa silloin kun ihmisten tulo- ja varallisuuserot ovat suhteellisen pieniä. Tämä olisi taloususkonnon tunnustajillekin mainio syy vastustaa tuloerojen kasvua. Mutta kas, talous on todellakin uskontoa joka toimii uskonvaraisten hokemien ja fraasien varassa, eikä siinä sosiaalitieteiden tarjoamalla tiedolla ole mitään asemaa. Siihen suhtaudutaan samalla tuhoamistarpeisella kieltämisellä kuin kirkkouskovaiset akoinaan vastustivat Darwinin evoluutioteoriaa.
Kolmanneksi itse talouden hinnanmuodostusmekanismit ja talouden kokonaisuutta ohjaava kysyntä ja tarjonta ovat terveimmillään silloin kun ihmisten tuloerot ovat suhteellisen pieniä. Kun erot kasvavat, reaalitalouden rooli kokonaisuudessa heikkenee ja tuloksia ja palkkiotita aletaan kasvattaa autonomisella rahatalouden alueella. Tähän kehitykseen monet talousnobelistit ovat viime aikoina yrittäneet keksiä lääkettä. Yksi yksinkertaisin lääke jonka hallitukset voisivat toteuttaa jos haluavat talouden jatkuvan ilman globaalikonflikteja vielä tulevaisuudessakin ja ohi taloustoimijoiden kvartaalimitoitetun tapahtumahorisontin, olisi sopia keskenään pääomatulojen rokottamisesta ja tämän rahan jakamisesta sosiaalisena tasoituksena pienempituloisille.
Milloinhan Kokoomus esittäisi tätä?
-------------------------------------------------
Monenlaisia käsityksiä
Kirjoittanut: Jaba_43 15.2.2007 klo 14.44
En ole puhunut mistään tilastoharhasta, vaan siitä, että bkt:n kasvu aiheuttaa aina sen, että talouskasvussa menestyneiden yritysten osingonjako lisääntyy (isomman osingot), bonuspalkkiot ja ehkä optiotkin laukeavat, jne, jolloin tulohaitarin yläpää saa ihan oikesti enemmän rahaa kuin se olisi saanut ilman talouskasvua. Eli tuloerot kasvavat.
Tässä tilanteessa lisääntyy vain suhteellinen köyhyys, mutta ei absoluuttinen köyhyys, koska kasvu ei pienennä ainoankaaan köyhän euromääräisiä tuloja.
Jos tässä on joku harhakäsitys, niin korjaisitko sen ymmärrettävällä tavalla.
Kun väität, ettei talouskasvu ole millään tavalla hyvä asia, niin herätät suurta hämmästystä. Ihan viimeisintä tulkintaa en tunne, mutta hyvin pitkään on katsottu, että työllisyys pystytään pitämään yllä ainoastaan silloin, jos bkt kasvaa 3%. Pienempi talouskasvu merkitsisi työttömyyden, työttömyysmenojen, eli absoluuttisen köyhyyden kasvua.
Kun talous kääntyy lamaan, niin kuin viitisen toista vuotta sitten tuloerot varmaankin tasaantuivat, kun paljon hyväpalkkaisia yritysjohtajia joutui konkurssien kautta työttömiksi, yrityksiä kaatui ja pankkikriisi ajoi kortistoon kymmeniä tuhansia ihmisiä.
Tuloerot siis pienenivät, mutta lisääntyikö hyvinvointi? Ei tainnut lisääntyä.
Se, että taloudellinen toimeliaisuus on suurta silloin, kun tuloerot ovat pieniä, kuulostaa hyvin uskottavalta. Silloin on jokaisen pakko yrittää, kun kenelläkään ei ole niin paljoa, että eläisi ilman yrittämistä.
Kysynnästä ja tarjonnastakaan en ole ollenkaan eri mieltä. Se on varmasti terveimmillään silloin, kun tarjoajia on paljon ja kysyjillä ei ole suuria tuloeroja. Tilanne saattaisi muistuttaa vapaan markkinatalouden utopistista ideaalia, joka ei koskaan käytännössä toteudu, mutta jota kohti kannattaisi minusta silti aina pyrkiä.
Sosiaalitieteiden ja talouden asettaminen toistensa vastakkaisiksi "uskonnoiksi" on minulle utoa, koska katson talouden muodostavan vain sosiaalisen hyvinvoinnin ja inhimillisen yhteisöllisyyden rahoituspohjan - budjettitason - jossa hyvinvoinnnin laatumittarit ilmaistaan vaihdannan välineeksi sovitun rahan yksiköissä.
Reaalitalouden ja rahatalouden konfliktistakaan en osaa oikein muodostaa käsitystä kirjoittelusi perusteella, kun olen itse tottunut ajattelemaan asiaa markkinalähtöisemmin: reaalitaloutta vastaavat hyödykemarkkinat, jossa kysyntä ja tarjonta jylläävät, rahataloutta vastaavat pääomamarkkinat, jossa sijoittajat hakevat milloin minkäkinlaista tuottoa sijoittamalleen pääomalle (jotkut pikavoittoja, toiset varmaa, itkäaikaista turvaa omaisuudelleen, jotkut jopa epäitsekkäästi haluavat rahoittaa täysin uusia innovaatioita hyötyäkseen sijoituksestaan vasta vuosien kuluttua).
Kolmantena markkinana näen vielä työmarkkinat, jotka pääoma- ja hyödykemarkkinoiden rinnalla muodostavat sen alustan, jonka hyvän toiminnan kautta ihmimillinen hyvinvointi ja humaani yteisöllisyys rakentuvat niin oikeudenmukaisesti kuin poliitikot pystyvät ihmisen luontaista ahneutta ja keinoja kaihtamatonta kilpailuviettiä ohjailemaan yhteisen hyvän kannalta vähiten hatalliseen suuntaan.
------------------------------------------------
Vastuullinen markkinatalous on varmasti asia, joka kiinnostaa suurta osaa keskustan kannattajista, ehkä joitain sosialidemokraattejakin. Aiheesta olisi nyt vaalien alla syytä keskustella, vaikka saitin jutuista suurin osa onkin suoraan Niuvanniemestä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Heinäluoma on jakamassa ensi vaalikauden kakusta 2,5 miljardin siivua, vaikkei taikinaakaan ole vielä tehty. Vain kokoomus on sillä asialla, että ensin varmistetaan talouden, eli kakun kasvu ja sitten vasta otetaan veitsi käteen viipaloimista ja jakoa varten.
Ennen vaaleja annetut rahan jakolupaukset ovat erittäin vastuutonta äänestäjien pettämistä.
Köyhien suurin kyykyttäjä on ollut SDP, joka politiikallaan on jakanut kansan perusturvan varassa kituviin ja eliittiduuneissa porskuttaviin sillä, että työn tekemisestä rangaistaan pienentämällä perusturvaa heti, jos joku tekee pätkänkään töitä.
SDP on ajanut 350 000 työtöntä, tukityöllistettävää ja työllisyyskoulutettavaa köyhyysloukkuun sillä, että se sallii ainoastaan kokoaikatyöllisyyden tai kokoaikatyöttömyyden, muttei mitään siltä väliltä.
Keskustan on nyt korkea aika sanoa demareille hyvästit ja ryhtyä rakentamaan vastuullista markkinataloutta kokoomuksen kanssa.
KKKorhonen on kirjoittanut hyvän jutun siitä, miksi demareita ei kannata äänestää. Sinipunamiehenä hän ei kuitenkaan näe sitä, että juuri nyt on köyhän paras turva siinä, että keskusta ja kokoomus ottavat yhteisen vastuun markkinataloudesta ja panevat myös työmarkkinat toimimaan niin, ettei meillä ole samaan aikaan 350 000 työtä vailla olevaa ja joillain aloilla suunnaton työvoimapula.
Työelämän jäykistänyt osialidemokratia on tullut tiensä päähän. Nyt siirtyy vetovastuu sinivihreille voimille. Siinä ei auta poliisiministerinkään uhkailu eikä SAK:n pelottelu.
Tuo Jäbän broidin kirjoitus on sekava, yrittää olla viisaan tuntuinen, mutta väitteet vaikuttavat tuulesta temmatuiksi.
Ei kai se ollut sinulle sekavaa, että keskustan kannattaa ryhtyä hallitusyhteistyöhön kokoomuksen kanssa, jotta köyhyyden poistamiseen saadaan hankituksi rahat?