Pelastakaa Sotamies Ryan (Saving Private Ryan), tuo amerikkalaisen ohjaajan Steven Spielbergin tekele tulee tänään televisiosta.
Elokuva on yksi historiamme suurista sotaeepoksista, merkittävä teos joka kuvaa mahtavasti vuoden 1944 suurta Maihinnousua. Toisen Maailmansodan merkittävin yksittäinen hyökkäys, Normandiassa ratkaistiin 6.6.1944 koko sodan kohtalo. Tuhannet Liittoutuneiden sotilaat menettivät tuolloin henkensä, vapauden ja rauhan puolesta, josta vielä tänäkin päivänä saamme nauttia Euroopassa.
Nykypäivän amerikkalaisvastaisuus on täysin käsittämätön ilmiö; jotain jota meidän jokaisen tulisi miettiä syvällä sisällämme. Katsokaa elokuva niin ymmärrätte mistä puhun.
Viiden tähden elokuva.
Elokuva on yksi historiamme suurista sotaeepoksista, merkittävä teos joka kuvaa mahtavasti vuoden 1944 suurta Maihinnousua. Toisen Maailmansodan merkittävin yksittäinen hyökkäys, Normandiassa ratkaistiin 6.6.1944 koko sodan kohtalo. Tuhannet Liittoutuneiden sotilaat menettivät tuolloin henkensä, vapauden ja rauhan puolesta, josta vielä tänäkin päivänä saamme nauttia Euroopassa.
Nykypäivän amerikkalaisvastaisuus on täysin käsittämätön ilmiö; jotain jota meidän jokaisen tulisi miettiä syvällä sisällämme. Katsokaa elokuva niin ymmärrätte mistä puhun.
Viiden tähden elokuva.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Heh oli pakko postata tämä tänne; käykää tsekkaamassa lyhytfilmi Saving Ryan's Privates, AtomFilms.com:sta.
Vähän erilainen versio Spielbergin leffasta =)
http://atomfilms.shockwave.com/af/content/atom_102?mature=accept
läpiamerikkalaisen, naiivisti ihannoidun kuvan sodasta yksilöllisinä sankaritekoina, ja koko idea on kuin rätti katsojan naamalle. Sodan oikea luonne poliittisten typeryyksien seurauksena ei tule elokuvassa missään esille. Menee amerikkalaisiin kuin häkä, mutta tympii ja puistattaa jokaista ajattelevaa eurooppalaista. Raja ja oscareiden tavoittelu puhuu, moraalinen tekopyhyys kasvaa sietämättömiin mittoihin.
Mutta silti et voi kieltää amerikkalaisten tärkeää osallisuutta koko sodan kääntäneessä massahyökkäyksessä Omaha Beachillä. Et voi kieltää USA:n antamaa elintärkeää panosta Hitlerin natsi-Saksan kukistamisessa. Et voi kieltää Amerikkaa.
Onko joku sitten kieltänyt Amerikan? Natsi-Saksan sotilaallinen selkäranka kylläkin murtui tuolla Venäjän aroilla ja ilman sitä reissua jenkit eivät olisi rannalle päässeet. Jenkkien eurooppalaisille mielellään viljelemä väite: "Ilman meitä puhuisitte saksaa tai venäjää" on muuten puppua.
Mitä syytä suomalaisilla on nöyristellä jotain amerikalaisia, voisitko kertoa?
"Elokuva on yksi historiamme suurista sotaeepoksista, merkittävä teos joka kuvaa mahtavasti vuoden 1944 suurta Maihinnousua. Toisen Maailmansodan merkittävin yksittäinen hyökkäys, Normandiassa ratkaistiin 6.6.1944 koko sodan kohtalo. Tuhannet Liittoutuneiden sotilaat menettivät tuolloin henkensä, vapauden ja rauhan puolesta, josta vielä tänäkin päivänä saamme nauttia Euroopassa. "
Ja tämä 'kohtaus' kestää 25 minuuttia siinä alussa ja mitä se loppu elokuva on? Keskinkertaista teko lässytystä ilman tunnetta. Kokonaisuuten kuitenkin ihan kohtis pätkä..
Saving Private Ryan on kieltämättä hyvä elokuva. Ei leffa kuitenkaan mitenkään merkittävä ole elokuvan historian kannalta. Voittamaton Ykkönen ja Rautaristi ovat mielestäni merkittävämpiä elokuvina. Tämä ei poista sitä tosiseikkaa että myös Spiellbergin elokuva on hyvä. Totta kai Spiellbergillä käytössä olleet dollarit näkyy tuotannossa ja teknisestihän leffa onkin ehdotonta huippua ja todella nautittavaa katseltavaa.
Jos Private Ryania vertaa esimerkiksi Pearl Harbouriin, niin onhan Ryan paljon parempi asenteeltaan. Sotaa pyritään kuvaamaan entistä raadollisempana ja verisempänä, minkä voi tulkita pasifistisena eleenä. Muutenkin Ryanissa sankaruus on hyvin kaksipiippuista ja ristiriitaista, joskin lopussa ratkaisut menee taas siihen perinteisempään sankaripalvontaan. Harmi ettei ote pitänyt ihan loppuun asti.
Saving Private Ryan on hieno elokuva. Sen katsoo mielellään toiseenkin kertaan ja nytkin tätä kirjoitettaessa nauhuri pyörii koko ajan.
Amerikkalaiset tekevät elokuvia lähinnä amerikkalaisille katsojille. Koska tämä katsojakunta on vieläpä aika nuorta, niin varsin usein elokuvat tuntuu hieman lapsellisilta eurooppalaisesta katsojasta. Patrioottisuus myy paremmin kuin objektiivisuus, joten jatkossakin amerikkalaiset elokuvat ovat asenteiltaan amerikkalaisia ja kieltämättä pahimmillaan se tuntuu patrioottiselta propagandalta.