tässä katselin taas eilenkin kun erään ystäväni "äitipuoli" oli ratsatamassa tuttuni lv-tammalla maastossa ja tiellä.
huomasin että tuntuu ratsastustaitoa/hevosenkäsittelytaitoa puuttuvan. hän oli ratsastamassa naapurini kanssa ja kun he menivät tuosta ohi huomasin että tämän ystäväni "äitipuolen" ratsu temppuili. hevonen alkoi kiertämään keskellä tietä ympyrää, toinen alkoi pakittamaan, hyppelivät eivätkä meinanneet rauhoittua. naapurini sai hevosensa rauhoittumaan mutta tämä toinen ei saanut hevosta kuriin ja se meni ihan toisen takapuolessa kiinni.
olen kysynyt ystävältäni miksei hänen äitipuolensa menisi ratsastustunneille opettelemaan, mutta on kuulemma halvempaa käydä tällä naapurillani ratsatamassa.
tämä ihminen on kolmena kesänä vuokrannut ratsukseen suomenhevosravuria ja viime kesänä harmikseen huomasivat että nyt heppa on niin huonossa kunnossa että sillä ei voi enää ratsastaa...
ystäväni ei tunnu ymmärtävän eikä niin hänen äitipuolensakaan että maastoon ei kannattaisi lähteä niin vähäisillä taidoilla.
itse olen ratsastustunneilla aikoinaan käynyt ennen kuin oman hevosen ostin. (oikeastaan silloin kun olin pikkutyttö vanhemmat eivät heti hevosta ostaneet vaikka halusin vaan maksoivat minulle ne ratsastustunnit joista olen kiitollinen)
ja siitä on ollut suuri apu vaikka yksi tunti maksoikin aikapaljon ja 5 kertaa viikossa kävin tunneilla.
täällä on yksi talli jossa voisi käydä ratsastustunneilla. minun mielestäni olisi parempi, että hän kävisi vaikka alkeiskurssin siellä.
mutta miten heidät saisi tämän ymmärtämään... tietty se maksaa... sukulaiseni on ratsastuksen opettaja ja hän voisi opettaa, mutta hänellä ei ole sellaista hevosta jolla ystäväni äitipuoli voisi aloitella harjoittelua joten ei ole sellaista hevosta jolla hän sitten voisi ratsastaa kun minäkään en voi oriani hänelle ratsuksi "lainata".
ja viimekesänä tuo nainen itki siellä hevosen selässä kun se pukitteli.
minun mielestäni hänen ei ehkä kannattaisi ollenkaan ratsastaa jos pelkää hevosia, tai menisi tosiaan alkeiskurssille ratsastuskouluun eikä ratsastelisi vähäisillä taidoillaa yksin maastossa vieraalla hevosella...
kirjoitin vähän sekavasti mutta kai ymmärsitte asiani...
huomasin että tuntuu ratsastustaitoa/hevosenkäsittelytaitoa puuttuvan. hän oli ratsastamassa naapurini kanssa ja kun he menivät tuosta ohi huomasin että tämän ystäväni "äitipuolen" ratsu temppuili. hevonen alkoi kiertämään keskellä tietä ympyrää, toinen alkoi pakittamaan, hyppelivät eivätkä meinanneet rauhoittua. naapurini sai hevosensa rauhoittumaan mutta tämä toinen ei saanut hevosta kuriin ja se meni ihan toisen takapuolessa kiinni.
olen kysynyt ystävältäni miksei hänen äitipuolensa menisi ratsastustunneille opettelemaan, mutta on kuulemma halvempaa käydä tällä naapurillani ratsatamassa.
tämä ihminen on kolmena kesänä vuokrannut ratsukseen suomenhevosravuria ja viime kesänä harmikseen huomasivat että nyt heppa on niin huonossa kunnossa että sillä ei voi enää ratsastaa...
ystäväni ei tunnu ymmärtävän eikä niin hänen äitipuolensakaan että maastoon ei kannattaisi lähteä niin vähäisillä taidoilla.
itse olen ratsastustunneilla aikoinaan käynyt ennen kuin oman hevosen ostin. (oikeastaan silloin kun olin pikkutyttö vanhemmat eivät heti hevosta ostaneet vaikka halusin vaan maksoivat minulle ne ratsastustunnit joista olen kiitollinen)
ja siitä on ollut suuri apu vaikka yksi tunti maksoikin aikapaljon ja 5 kertaa viikossa kävin tunneilla.
täällä on yksi talli jossa voisi käydä ratsastustunneilla. minun mielestäni olisi parempi, että hän kävisi vaikka alkeiskurssin siellä.
mutta miten heidät saisi tämän ymmärtämään... tietty se maksaa... sukulaiseni on ratsastuksen opettaja ja hän voisi opettaa, mutta hänellä ei ole sellaista hevosta jolla ystäväni äitipuoli voisi aloitella harjoittelua joten ei ole sellaista hevosta jolla hän sitten voisi ratsastaa kun minäkään en voi oriani hänelle ratsuksi "lainata".
ja viimekesänä tuo nainen itki siellä hevosen selässä kun se pukitteli.
minun mielestäni hänen ei ehkä kannattaisi ollenkaan ratsastaa jos pelkää hevosia, tai menisi tosiaan alkeiskurssille ratsastuskouluun eikä ratsastelisi vähäisillä taidoillaa yksin maastossa vieraalla hevosella...
kirjoitin vähän sekavasti mutta kai ymmärsitte asiani...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Käykö ystäväsi ratsastamassa? Jos käy, miksei hän auta (taluta tai muuten neuvo) äitipuoltaan sen hevosen kanssa? Yleensä tallilla on edes jonkinlainen laidun, joka soveltuu "kentäksi". Ehkä hänen kannattaisi ensin harjoitella aidatussa tilassa, ettei maastossa satu haaveria...
Mutta ennen kaikkea -mitä enemmän ratsastaa, sitä enemmän oppii hevosta käsittelemään. Ratsastustunnilla oppii toki turvallisesti, mutta tärkeitä ei ole tietää kuinka mennään pohkeenväistöä vaan miten hevosta hallitaan. Näitä perusjuttuja voi joku ystävä neuvoa, siihen ei varsinaista opettajaa tarvita. Ehkä voisit itse tarjoutua avuksi hänelle?
aika vastuutonta mielestäni aikuiselta ihmiseltä.
Tuli vaan mieleen, että täällä oli yhdessä vaiheessa kirjotuksia lehden yleisöosastopalstalla että alaikäiset eivät saa mennä maastossa. Vähän hermostutti tuollanen kun mielestäni se hevosen kanssa pärjääminen ei todellakaan riipu iästä vaan KOKEMUKSESTA. Tietääkseni aikuinenkin voi olla aloittelija...
Jotkut hevosista tietämättömät siis kirjoittelivat...
Joo, en oikeastaan osaa sanoa tilanteeseen paljoakaan, mutta hankalalta se kuulostaa. Itse hoidin joskus yläasteiässä ravureita yhdellä tallilla ja hevosia sai ratsastaa useitakin maastossa. Minulle ei ollut varaa käydä tunneilla, vaikka vieressä oli ratsastuskoulu. Ratsastin jotakin neljää tai viittä eri hevosta maastossa ja usein kaikki sujui hyvin. Hevoset olivat kilttejä ja yleensä meitä oli monta hoitajaa samaan aikaan liikkeellä. Viimeinen hevonen oli sitten aika nuori ja ratsastaminen sekä hoitaminen loppuivat, kun lensin kaksi kertaa peräjälkeen tämän hevosen selästä. Toisella kertaa olin vielä maastossa ja siihen loppui.
Tällä hetkellä käyn tunneilla ja aloitan jo kolmannen kurssin, kiitos ymmärtäväisten vanhempien ja paremman rahatilanteen. Mä en pelännyt hevosia ja oli aika jännä, että monen vuoden tauon jälkeen vain nousin uudelleen selkään, vaikka edeltävä kerta oli juuri se aika reipas ilmalento. Tuo pelkääminen on aika paha juttu, kun meilläkin ratsastusryhmässä on yksi tosi epävarma nainen ja sitten hevoset aistivat sen heti, kun sitä pelottaa. Mitään ei ole sattunut ja yritänkin aina neuvoa tätä tuttuani voittamaan pelkonsa. Tiedän itse kuinka ikävä on seurata vierestä muiden ratsastustunteja, kun ei itsellä ole varaa ja kuitenkin haluaa ratsastaa. minulle oli voinut käydä huonosti ja voi käydä hänellekin, josta mainitsit. Sievästihän asiaan pitäisi puuttua ennen kuin voi käydä tosiaan pahasti. Hevoset ovat eläimiä ja ne toimivat usein täysin arvaamattomasti. Kun taidot kehittyvät, alkaa itsetuntokin kohota. Ammattilaisen opetuksessa olen saanut nauttia aivan toisella tavalla hevosten kanssa oleilemisesta, se tuo siihen varmuuden, jota tarvitaan.
Tämä tässä nyt sitten, ongelmaan en oikein osaa snaoa mitään. Toivon vain, ettei mitään vakava satu ja että se tuttusi menisi tunneille, edes käymään alkeiskurssin. Yksikin kurssi nostaa taitoja niin paljon, että maastoon uskaltautuu varmalla hevosella.