Miksi ihmeessä ihmiset edes valittavat YKSINÄISYYDESTÄ? Mitä valittamista on yksinäisyydessä?
Henkilökohtaisesti ainakin koen "niin ja niin monen" ihmisen ERITTÄIN rasittavina ja todellakin VIIHDYN yksin.
Henkilökohtaisesti ainakin koen "niin ja niin monen" ihmisen ERITTÄIN rasittavina ja todellakin VIIHDYN yksin.
Vastaukset 9
Vanhimmat
samalla tavalla sun kanssasi.
Ei tyydytä olemaan ruikuttajia, vaan otetaan positiivinen kanta yksinäisyys-asiaan...
Jos viihtyy oikeasti yksin JATKUVASTI eikä kaipaa ihmissuhteita, ei ole yksinäinen.
Yksinäisyys ja yksinolo ovat eri asioita.
eli mä viihdyn aina yksin enkä tarvi ihmissuhteita niin en ole 1näinen!?
olen siis kait erakko :p
Onhan yksinäisyydessä paljon hyviä puolia. Ei tartte ostaa lahjoja, aikatauluttaa vapaa-aikaa, miellyttää ystäviä, kuunnella, kertoa omista asioista jne. Tällä hetkellä omalla kohdallani kuitenkin ehkä enemmän huonoja puolia. Kotona tulee oltua, kun en yksin viitti mihinkään lähteä. Töissäkin kysyvät mitä teit viikonloppuna, jotain on siihen aina pakko valehdella. Kotona katson telkkaa, olen netissä tai siivoan ja lopuksi nukun. Silloin, kun niitä kavereita oli niin välttelin tapaamisia. "Olen sopinut jo muuta menoa, sori en pääse ulos". Oikeasti himassa nyhjötin, joten itseaiheutettua on tämä nykyinen tilanne. Mä en vaan jaksa koko ajan olla menossa, tykkään olla kotosalla enempi, mutta kaikki on niin nuoria ja meneväisiä. Ehkä opiskelut syksyllä avaa uusia kaverisuhteita, vaikka vaikeampaa se on päälle parikymppisenä. Toisaalta en tule edes entisten kavereitten kans enää juttuun, on nekin niin kovasti muuttuneet. Tuli yksi lapsuuden ystävä tavattua ja jutunjuurta en millään meinannu kekasta.
te varmaan olettekin niitä "yksinäisiä", elikkä kun miesystävä/naisystävä/lapset jne on poissa, on mukava nauttia yksinäisyydestä. Se onkin sitten eri asia kun se on ja on ollut monta normaali tila.
Viimeksi olen nähnyt "lapsuuden ystävän" puoli vuotta sitten. Tänä aikana en muita kuin vanhemmat. Kaupassa tosin näin vahingossa (yleensä yritän olla huomaamaton) yhden ex-luokkakaverin, jolle jauhoin jotain paskaa. En ole ikinä seurustellut (neitsyt) ja asun yksin. Ikää 23-vuotta, viimeksi tavannut kavereita joka päivä 15-vuotiaana. Paskat sairaudet vielä masentaa ja tuskin kukaan mies mua muuten kuin ulkoisesti ihailee, on sen verran vioitettu vartalo. Mutta ihan ok olla yksin ja onhan mulla rakas koira:)
mitäs niistä ystävistä. olen niin pettynyt moniin ihmisiin hyväksikättäjistä lähtien, että nyt nautin yksinäisyydestä. siis, onpa kylläkin mulla kaksi kissaa jotka eivät petä minua.
Niin just...eläimet ei nyystä eikä riistä eikä vittuile!
KISSAT RULES!
Silti tunnen olevani yksinäinen. Haku päällä aina.Eläimet ovat ystäviäni.
En ole osannut luoda ystävyyssuhteita kehenkään, vaimoon, sisareen - kehenkään ihmiseen.
Dg:n mukaan olen asperger.