Erään henkilön turhaakin turhauttavampi juoksu oravanpyörän läpi
En oikein tiedä mitä minusta ajateltiin kun synnyin....
Ei mitään kummempaa luultavasti. Kuitenkin jotain tyyliin "noh, tämä on nyt sitten se toinen lapsi".
Hmm...
Nuoruuteni oli muutenkin aika outo. Tai siis ainakin se nyt jälkeenpäin vaikuttaa siltä.
Kenenkään muun perheessä ei juotu niin paljon salaa, eikä kenenkään muun perheessä huudettu niin paljon kilpaa. Ja sainhan minä itsekin kerran kattilan päähäni.
Mistäköhän sekin johtui?
-Stressistä?
-Minusta?
-Siskostani?
-Yhteiskunnasta?
Suhteeni vanhempiini on surkastunut entisestään... Emme koskaan ole puhuneet toistemme kanssa asioista, joita "hienoissa" perheissä ei tapahdu. Jopa silloinkin kun olin kaverini kanssa ajanut auton ojaan kännissä ja poliisi toin minut kotiin, niin silloinkin vanhempani vain sivuttivat asian. Halusimme aina olla jotain enemmän ja jotain parempaa. Mutta nykyään he kohtelevat minua vieläkin oudommin.
Ehkä he eivät tiedä tiedä miten kohdella minua nytten, kun olen parikymppinen, luova, menestyvä, (olen siis töissä), ilman että stressaan asioista niin paljon kuin he.
Saan kyllä kuulla siitä....
Osa sanoo minua laiskaksi,
osa vain liian tyhmäksi tekemään työtä.
Minä sanon sitä elämiseksi.
En vain halua kyllästyä tekemällä monotonista työtä, haluan kokeilla....
Muistan kaikkein selvimmin sen että vanhempani olivat "kristittyjä", siis sellaisia "hihhuleita".
Nyt jälkeenpäin ajateltuna veikkaan kyllä että se johtuu ainoastaan siitä että naapurissamme asui pastori jota pidettiin suuressa arvossa, ainakin siinä kaupungin osassa jossa asuimme...
...Olen jälkeenpäin myös miettinyt että esittivätkö monet muut myös siinä kaupungin osassa, vanhempieni lisäksi....
Itseäni ei jumala kiinnosta,
olen lukenut monia tekstejä siitä kuinka turhaa kristinusko on ja kuinka typerää on luoda tällaisia mytologioita joilla voidaan "hallita" ihmisiä....
Olen myös unohtanut monet näistä teksteistä...
Suurin syy siihen etten usko jumalaan on se että kuinka kaksijakoinen ja ärsyttävä tämä jumala on. Emme saa ajatella muita jumalia, (=ota yksi jumala äläkä koskaan rupea edes ajattelemaan muita), ihmisen pitää olla nöyrä, (=kapitalistisessa kilpailukulttuurissa onkin todella hienoa olla nöyrä ja orjuutettu), ym. monia muita sääntöjä jotka jumala on meille langettanut.
Seurauksena näiden sääntöjen rikkomisesta on helvetti.
En saa siis ajatellakkaan että olisi olemassa toinen jumala tai en saa kritisoida pätkääkään raamattua, mutta jumala väittää vieläkin virne poskillaa minulle että hän on "laupea, armelias" ja että hän "rakastaa minua".
Äsh! En tiedä, ehkä tällainen suhtautumiseni johtuu vain lapsuuteni vastoinkäymisistä...
Harrastan maalausta. Maalausta ja musiikkia. Ja ehei. En ajattele tai ole koskaan ajatellutkaan eläväni niillä mutta mielestäni se on paljon parempi vaihtoehto telkkarin katselemiselle....Jotenkin se että maalaan apocalyptisen maisemakuvan voittaa mielestäni sen että katsoisin Salkkareita. Mitä hienoa ihmiset löytävät elämästä jossa
1.herätään aamulla ja lähdetään töihin
2.ollaan töissä puolet päivästä
3.hoidetaan töiden jälkeen kotiaskareita
4.ja sitten vaan katsotaan loppupäivä telkkaria kun muuhun ei ole enään mielenkiintoa.
Johtuukohan aivojen surkastuminen tuosta?
Noh, jokainen omalla tavallaan. Minä luen myös paljon, joskin se on jäänyt vähemmälle viime aikoina töiden takia. Niin...Ei ole aikaa....
Äitini soitti minulle viime viikolla.
Hän kysyi minulta miten minulla menee....
En itseasiassa olisi edes kauheasti halunnut jutella hänen kanssaan mutta oli pakko.
Vastasin että minulla menee hyvin.
Hän kysyi minun naisasioistani! Kuvitelkaa nyt naisasioistani! Äitini jonka kanssa en juuri koskaan juttele, kysyy minun naisasioistani!!!
Vastasin etten tapaile ketään....
Kävimme vielä lyhyen mitäänsanomattoman keskustelun joka päättyi sanoihin "ja minä rakastan sinua". Olipas typerää ja petollista sanoa tuolla tavalla....
Syy mitä varten en ole seurustellut vähään aikaan johtuu turhautumisestani. Kaikki naiset ja miehet menevät klubille viimeisen päälle pynttäytyneenä mielessään vain yksi asia. Kiitos sukupuolieroavaisuuksien meidän muka tasa-arvoisessa yhteiskunnassa, (sekä miesten että naisten "tasa-arvo"), miehen "työhön" kuuluu tarjota naiselle drinkki jonka nainen lähes poikkeuksetta ottaa vastaan. (Toistetaan monta kertaa ja monelle eri kohteelle illan aikana).....Toinen juttu on että jaksaako hän enään jutella kanssasi saatuaan drinkin.
Toinen tapa saada seuraa on hankkia sitä seuranhaku palstoilta.
Tuloksena on yleensä n.39v elämäänsä kyllästynyt saatananpalvoja alkoholisti jolle kasvaa parta tai jotain muuta yhtä innostavaa....
Festareillakin tapaa naisia, oi kyllä! On todella kivaa tavata nainen 5-promillen humalassa ja mennä hänen kanssaan telttaan naimaan kunnes hän sammuu ja kunnes menet omaan telttaasi. Seuraavana aamuna hän ei edes muista nähneesi sinua.
Tai sitten paljastuu että hänellä on poikaystävä, joka on vetänyt 9-vuotta steroideja....
Hmh....Ymmärrättekö jo miksi olen turhautunut?
Joku tyyppi joskus sanoi "jos ihmiset vain tajuaisivat kuinka erilaisia ja uniikkeja he kaikki ovat, maailma olisi paljon parempi paikka."....
....Olen täysin samaa mieltä.
En oikein tiedä mitä minusta ajateltiin kun synnyin....
Ei mitään kummempaa luultavasti. Kuitenkin jotain tyyliin "noh, tämä on nyt sitten se toinen lapsi".
Hmm...
Nuoruuteni oli muutenkin aika outo. Tai siis ainakin se nyt jälkeenpäin vaikuttaa siltä.
Kenenkään muun perheessä ei juotu niin paljon salaa, eikä kenenkään muun perheessä huudettu niin paljon kilpaa. Ja sainhan minä itsekin kerran kattilan päähäni.
Mistäköhän sekin johtui?
-Stressistä?
-Minusta?
-Siskostani?
-Yhteiskunnasta?
Suhteeni vanhempiini on surkastunut entisestään... Emme koskaan ole puhuneet toistemme kanssa asioista, joita "hienoissa" perheissä ei tapahdu. Jopa silloinkin kun olin kaverini kanssa ajanut auton ojaan kännissä ja poliisi toin minut kotiin, niin silloinkin vanhempani vain sivuttivat asian. Halusimme aina olla jotain enemmän ja jotain parempaa. Mutta nykyään he kohtelevat minua vieläkin oudommin.
Ehkä he eivät tiedä tiedä miten kohdella minua nytten, kun olen parikymppinen, luova, menestyvä, (olen siis töissä), ilman että stressaan asioista niin paljon kuin he.
Saan kyllä kuulla siitä....
Osa sanoo minua laiskaksi,
osa vain liian tyhmäksi tekemään työtä.
Minä sanon sitä elämiseksi.
En vain halua kyllästyä tekemällä monotonista työtä, haluan kokeilla....
Muistan kaikkein selvimmin sen että vanhempani olivat "kristittyjä", siis sellaisia "hihhuleita".
Nyt jälkeenpäin ajateltuna veikkaan kyllä että se johtuu ainoastaan siitä että naapurissamme asui pastori jota pidettiin suuressa arvossa, ainakin siinä kaupungin osassa jossa asuimme...
...Olen jälkeenpäin myös miettinyt että esittivätkö monet muut myös siinä kaupungin osassa, vanhempieni lisäksi....
Itseäni ei jumala kiinnosta,
olen lukenut monia tekstejä siitä kuinka turhaa kristinusko on ja kuinka typerää on luoda tällaisia mytologioita joilla voidaan "hallita" ihmisiä....
Olen myös unohtanut monet näistä teksteistä...
Suurin syy siihen etten usko jumalaan on se että kuinka kaksijakoinen ja ärsyttävä tämä jumala on. Emme saa ajatella muita jumalia, (=ota yksi jumala äläkä koskaan rupea edes ajattelemaan muita), ihmisen pitää olla nöyrä, (=kapitalistisessa kilpailukulttuurissa onkin todella hienoa olla nöyrä ja orjuutettu), ym. monia muita sääntöjä jotka jumala on meille langettanut.
Seurauksena näiden sääntöjen rikkomisesta on helvetti.
En saa siis ajatellakkaan että olisi olemassa toinen jumala tai en saa kritisoida pätkääkään raamattua, mutta jumala väittää vieläkin virne poskillaa minulle että hän on "laupea, armelias" ja että hän "rakastaa minua".
Äsh! En tiedä, ehkä tällainen suhtautumiseni johtuu vain lapsuuteni vastoinkäymisistä...
Harrastan maalausta. Maalausta ja musiikkia. Ja ehei. En ajattele tai ole koskaan ajatellutkaan eläväni niillä mutta mielestäni se on paljon parempi vaihtoehto telkkarin katselemiselle....Jotenkin se että maalaan apocalyptisen maisemakuvan voittaa mielestäni sen että katsoisin Salkkareita. Mitä hienoa ihmiset löytävät elämästä jossa
1.herätään aamulla ja lähdetään töihin
2.ollaan töissä puolet päivästä
3.hoidetaan töiden jälkeen kotiaskareita
4.ja sitten vaan katsotaan loppupäivä telkkaria kun muuhun ei ole enään mielenkiintoa.
Johtuukohan aivojen surkastuminen tuosta?
Noh, jokainen omalla tavallaan. Minä luen myös paljon, joskin se on jäänyt vähemmälle viime aikoina töiden takia. Niin...Ei ole aikaa....
Äitini soitti minulle viime viikolla.
Hän kysyi minulta miten minulla menee....
En itseasiassa olisi edes kauheasti halunnut jutella hänen kanssaan mutta oli pakko.
Vastasin että minulla menee hyvin.
Hän kysyi minun naisasioistani! Kuvitelkaa nyt naisasioistani! Äitini jonka kanssa en juuri koskaan juttele, kysyy minun naisasioistani!!!
Vastasin etten tapaile ketään....
Kävimme vielä lyhyen mitäänsanomattoman keskustelun joka päättyi sanoihin "ja minä rakastan sinua". Olipas typerää ja petollista sanoa tuolla tavalla....
Syy mitä varten en ole seurustellut vähään aikaan johtuu turhautumisestani. Kaikki naiset ja miehet menevät klubille viimeisen päälle pynttäytyneenä mielessään vain yksi asia. Kiitos sukupuolieroavaisuuksien meidän muka tasa-arvoisessa yhteiskunnassa, (sekä miesten että naisten "tasa-arvo"), miehen "työhön" kuuluu tarjota naiselle drinkki jonka nainen lähes poikkeuksetta ottaa vastaan. (Toistetaan monta kertaa ja monelle eri kohteelle illan aikana).....Toinen juttu on että jaksaako hän enään jutella kanssasi saatuaan drinkin.
Toinen tapa saada seuraa on hankkia sitä seuranhaku palstoilta.
Tuloksena on yleensä n.39v elämäänsä kyllästynyt saatananpalvoja alkoholisti jolle kasvaa parta tai jotain muuta yhtä innostavaa....
Festareillakin tapaa naisia, oi kyllä! On todella kivaa tavata nainen 5-promillen humalassa ja mennä hänen kanssaan telttaan naimaan kunnes hän sammuu ja kunnes menet omaan telttaasi. Seuraavana aamuna hän ei edes muista nähneesi sinua.
Tai sitten paljastuu että hänellä on poikaystävä, joka on vetänyt 9-vuotta steroideja....
Hmh....Ymmärrättekö jo miksi olen turhautunut?
Joku tyyppi joskus sanoi "jos ihmiset vain tajuaisivat kuinka erilaisia ja uniikkeja he kaikki ovat, maailma olisi paljon parempi paikka."....
....Olen täysin samaa mieltä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.