Heippa.
Ihan tällaisesta aiheesta nyt lähdin kirjoittamaan. Tuli tunne että johonkin täytyisi purkaa tuntojaan, alan olla rikki.. Tiedän että tästä pitäisi puhua, mutta kun tämä on vain epäilys ja en "kehtaa" kertoa ajatuksiani miehelleni koska hän on minulle aina niin hyvä.
Eli siis olen kihloissa mieheni, 35-v, kanssa. Ollaan oltu yhdessä vuoden päivät. Suhteemme on ihana, mies on ihana; rakastava, vastuuntuntoinen, huolehtii perheestään kaikin mahdollisin tavoin, on hellä, puhuu ja pussaa, näyttää tunteesa, ei räyhää eikä rellestä, edes alkoholia ei käytä. Miehellä edellisestä liitosta 2 lasta, asuvat äitinsä luona mutta meillä joka toinen v-loppu. Nyt meille tulossa yhteinen lapsi. Olen RV 18 nyt.
Seksielämämme oli alussa tosi aktiivista, sitten tuli vaihe jolloin sitä oli vähemmän.. taas sitä oli, mutta nyt raskaana ollessani en ole pystynyt harrastamaan seksiä lähes ollenkaan, olen haluton, väsynyt ja ollut todella kipeä. Pahoinvointia oli 3 kk ja sen jälkeen alkoivat ankarat vatsakivut/supistelut jotka jatkuneet tähän päivään. Ennen mies ruinasi seksiä jos ei mielestään saanut tarpeeksi, hän kyllä näytti sen selvästi;) Joskus saimme aikaan siitä myös riidan.. mutta nyt on toisin.. Voi kuulostaa naurettavalta jonkun mielestä, enhän pysty tässä kaikkea elämästämme valottamaan mutta yritän "puhuakin" suht lyhyesti että jaksaisitte lukea. Mies ei ole puhunut seksistä oikeastaan yhtään enää. Aluksi sanoinkin että minua ei haittaa jos katselet pornolehtiä/videoita jos se yhtään helpottaa hänen oloaan.Hänellä vaan ei ole koskaan ollut tapana sellaista harrastaa. Meille tulikin Canal-paketti jossa on nyt myös erotiikkaa, ei kyllä sen takia sitä hankittu vaan leffailtojemme iloksi. No, voihan olla että pornoelokuvat ovat saaneet miehen hiljaiseksi..?!
Hän kuitenkin vaihtoi työpaikkaa "hiljattain", on siis ravintolatyössä, portsarina sekä tarjoilijana. Hän tekee aivan hirveästi töitä, rahan himoissaan, kaikkea suunnittelee tulevaisuuden varalle ja töitä välillä 15h/vrk ja yleensä joka päivä on töissä, paitsi silloin kun lapset tulevat. Olen paljon yksin, en ole töissä, olen niin kipeä välillä, hoidan kotiamme, teen ruokaa...nukun. Yksinolo saa välillä menneisyyden haamut takaisin mieleeni (olen alkoholisti ja ollut masennuksen, huumeiden, alkoholin ja anoreksian takia myös sairaalahoidossa) Olen aineista selvinnyt mutta masennus on taas paljon läsnä, siitä on kyllä keskusteltu miehen ja lääkäreidenkin kanssa. Minulla onkin lääkkeet siihen mutten koskaan muista niitä ottaa. Nyt tämä epäilys että mieheni pettää, tekee minut todella TODELLA alakuloiseksi.
Olen ymmärtänyt että miehen työpaikan vuoropäällikkö (on myös minun ikäiseni nuori nainen) olisi mieheni mieleen. Nainen kyllä seurustelee tahollaan, mutta mitäpä se estää..? Mukava nainen hän on, olen tavannutkin..
Toisaalta epäilen hänen maksavan seksistä, joka ei periaatteessa olisi mielestäni huono ajtus koska en kerta kykene antamaan sitä nyt itse, mutta pelkään että mies ihastuu/rakastuu näin sitten helpommin toiseen.. Mainitaan nyt että pahimpina aikoina ennen suhdettamme olin itsekin huora:( Tiedän mitä se työ on ja tiedän mihin voi johtaa asiat myös asiakkaiden kanssa. No, nyt kuitenkin olemme olleet aivan ihanassa rakkaussuhteessa mieheni kanssa ja näin haluan jatkaakin, pelkään vain niin että jos hän toiseen rakastuu...
Ehkä myös siksi olen vainoharhainen kun hormonit hyrräävät ja odotan ensimmäistä lastani joka on toki hemmetin iso juttu. Saatan tuntea itseni välillä valaaksi ja rumaksi vaikka oikeasti olen pienikokoinen ja nätti, ei se peilikuva siltikään vaan aina miellytä oli raskaan tai ei.. Huoon itsetunnontakia muutenkin vertailen itseäni jatkuvasti muihin.
Sen vielä sanon lopuksi, että tästä ei ole ainakaan vielä tullut ongelmaa, sillä olen käyttäytynyt epäilyistäni huolimatta normaalisti enkä ole puhunut mitään siihen viittavaa. En edes haluaisi ottaa puheeksi, niinkuin alussakin mainitsin, mies tekee paljon töitä, tuo rahan talouteemme, usein myös siivoaa ym. En haluaisi olla itsekäs ja töksäyttää mitään näin loukkavaa hänelle. Puhelinta en ole vielä erehtynyt tutkimaan ja uskon että minunn ei sitä tarvi tai kannataakaan koskaan tehdä..en ole muutenkaan sitä tyyppiä että kyttäisin ja vakoilisin toisten tekemisiä. Yleensä tykkään puhua asioistani joidenkin ihan muiden ihmisten kanssa, esim täällä.
Jos siis jollain on minkäänlaista kokemusta tällaisesta, ole kiltti ja kirjoita. Muutkin odottajat, äidit, ketkä vaan kommentoikaa rehellisesti ja suoraan. Se mikä ei tapa niin vahvistaa! Toivon niin...
Ihan tällaisesta aiheesta nyt lähdin kirjoittamaan. Tuli tunne että johonkin täytyisi purkaa tuntojaan, alan olla rikki.. Tiedän että tästä pitäisi puhua, mutta kun tämä on vain epäilys ja en "kehtaa" kertoa ajatuksiani miehelleni koska hän on minulle aina niin hyvä.
Eli siis olen kihloissa mieheni, 35-v, kanssa. Ollaan oltu yhdessä vuoden päivät. Suhteemme on ihana, mies on ihana; rakastava, vastuuntuntoinen, huolehtii perheestään kaikin mahdollisin tavoin, on hellä, puhuu ja pussaa, näyttää tunteesa, ei räyhää eikä rellestä, edes alkoholia ei käytä. Miehellä edellisestä liitosta 2 lasta, asuvat äitinsä luona mutta meillä joka toinen v-loppu. Nyt meille tulossa yhteinen lapsi. Olen RV 18 nyt.
Seksielämämme oli alussa tosi aktiivista, sitten tuli vaihe jolloin sitä oli vähemmän.. taas sitä oli, mutta nyt raskaana ollessani en ole pystynyt harrastamaan seksiä lähes ollenkaan, olen haluton, väsynyt ja ollut todella kipeä. Pahoinvointia oli 3 kk ja sen jälkeen alkoivat ankarat vatsakivut/supistelut jotka jatkuneet tähän päivään. Ennen mies ruinasi seksiä jos ei mielestään saanut tarpeeksi, hän kyllä näytti sen selvästi;) Joskus saimme aikaan siitä myös riidan.. mutta nyt on toisin.. Voi kuulostaa naurettavalta jonkun mielestä, enhän pysty tässä kaikkea elämästämme valottamaan mutta yritän "puhuakin" suht lyhyesti että jaksaisitte lukea. Mies ei ole puhunut seksistä oikeastaan yhtään enää. Aluksi sanoinkin että minua ei haittaa jos katselet pornolehtiä/videoita jos se yhtään helpottaa hänen oloaan.Hänellä vaan ei ole koskaan ollut tapana sellaista harrastaa. Meille tulikin Canal-paketti jossa on nyt myös erotiikkaa, ei kyllä sen takia sitä hankittu vaan leffailtojemme iloksi. No, voihan olla että pornoelokuvat ovat saaneet miehen hiljaiseksi..?!
Hän kuitenkin vaihtoi työpaikkaa "hiljattain", on siis ravintolatyössä, portsarina sekä tarjoilijana. Hän tekee aivan hirveästi töitä, rahan himoissaan, kaikkea suunnittelee tulevaisuuden varalle ja töitä välillä 15h/vrk ja yleensä joka päivä on töissä, paitsi silloin kun lapset tulevat. Olen paljon yksin, en ole töissä, olen niin kipeä välillä, hoidan kotiamme, teen ruokaa...nukun. Yksinolo saa välillä menneisyyden haamut takaisin mieleeni (olen alkoholisti ja ollut masennuksen, huumeiden, alkoholin ja anoreksian takia myös sairaalahoidossa) Olen aineista selvinnyt mutta masennus on taas paljon läsnä, siitä on kyllä keskusteltu miehen ja lääkäreidenkin kanssa. Minulla onkin lääkkeet siihen mutten koskaan muista niitä ottaa. Nyt tämä epäilys että mieheni pettää, tekee minut todella TODELLA alakuloiseksi.
Olen ymmärtänyt että miehen työpaikan vuoropäällikkö (on myös minun ikäiseni nuori nainen) olisi mieheni mieleen. Nainen kyllä seurustelee tahollaan, mutta mitäpä se estää..? Mukava nainen hän on, olen tavannutkin..
Toisaalta epäilen hänen maksavan seksistä, joka ei periaatteessa olisi mielestäni huono ajtus koska en kerta kykene antamaan sitä nyt itse, mutta pelkään että mies ihastuu/rakastuu näin sitten helpommin toiseen.. Mainitaan nyt että pahimpina aikoina ennen suhdettamme olin itsekin huora:( Tiedän mitä se työ on ja tiedän mihin voi johtaa asiat myös asiakkaiden kanssa. No, nyt kuitenkin olemme olleet aivan ihanassa rakkaussuhteessa mieheni kanssa ja näin haluan jatkaakin, pelkään vain niin että jos hän toiseen rakastuu...
Ehkä myös siksi olen vainoharhainen kun hormonit hyrräävät ja odotan ensimmäistä lastani joka on toki hemmetin iso juttu. Saatan tuntea itseni välillä valaaksi ja rumaksi vaikka oikeasti olen pienikokoinen ja nätti, ei se peilikuva siltikään vaan aina miellytä oli raskaan tai ei.. Huoon itsetunnontakia muutenkin vertailen itseäni jatkuvasti muihin.
Sen vielä sanon lopuksi, että tästä ei ole ainakaan vielä tullut ongelmaa, sillä olen käyttäytynyt epäilyistäni huolimatta normaalisti enkä ole puhunut mitään siihen viittavaa. En edes haluaisi ottaa puheeksi, niinkuin alussakin mainitsin, mies tekee paljon töitä, tuo rahan talouteemme, usein myös siivoaa ym. En haluaisi olla itsekäs ja töksäyttää mitään näin loukkavaa hänelle. Puhelinta en ole vielä erehtynyt tutkimaan ja uskon että minunn ei sitä tarvi tai kannataakaan koskaan tehdä..en ole muutenkaan sitä tyyppiä että kyttäisin ja vakoilisin toisten tekemisiä. Yleensä tykkään puhua asioistani joidenkin ihan muiden ihmisten kanssa, esim täällä.
Jos siis jollain on minkäänlaista kokemusta tällaisesta, ole kiltti ja kirjoita. Muutkin odottajat, äidit, ketkä vaan kommentoikaa rehellisesti ja suoraan. Se mikä ei tapa niin vahvistaa! Toivon niin...
Vastaukset 7
Vanhimmat
koittaisitte ihan hissun kissun rakastelua?Pitkä esileikki ja ihan hellää yhdyntää ilman kiireitä.Itellä kanssa aikamoisia kipuja ja eka sexstaus vähän jännitti täs tilassa mut eipä sattunut vaik muuten kipunen.
Miehelle aika rankkaa olla ilman,varsinki jos sex-elämä ollu aktiivista ennen raskautta mut en tietenkään kannusta harrastamaan jos ei yksinkertasesti kivuilta pysty.
Kyllä se sua odottaa jos rakkaus aitoa ja jos ei niin tiedät tehneesi virhevalinnan.
Hei,
Minulla mies myöskin ravintola-alalla ja olen kokneut samanlaisia mielialan vaihteluja kuin sinäkin.
Raskaus tunnetusti saa hormonit sekaisin, itse olen nyt ihan loppusuoralla rv 39.
Kärsin koko raskauden mielialojen ailahtelusta, mikä kuulemma kuuluukin..joillakin vahvempana ja joillakin lievempänä. Itsetunto oli tosi alhaalla ja pidin itseäni tosi epäeroottisena valaana ja rumana.
Sitten eräänä itkuisena päivänä juteltiin mieheni kanssa, asiat halki.Mekään ei oltu harrastettu seksiä ollenkaan muutamaan kuukauteen.Mies ollut aivan ihana ja hoivaa minua minkä kerkeää ja tekee pitkää päivää töissä jotta me pärjättäis.
Kerroin peloistani ja tunteistani, pitää uskaltaa olla haavoittuvainen toisen silmissäkin....onhan meistä sentään tulossa perhe.Mies oli todella yllättynyt sanoistani ja tunteistani, hän ei ollut ajattelut että olin sellaisia asioita edes miettinyt. Hän ymmärsi ett olen väsynyt, peloissani tulevasta ja kärsin kaikista mahdollisista raskausvaivoista...mutta ei ollut tiennyt että koen hänen rakkautensa tai haluamisensa minua kohtaan vähentyneen. Hän vaan ei halunnut painostaa minua seksiin, ettei minulle tulisi siitä huonoa olo.Rakkaus oli kuulema vain kasvanut ja hän kertoi aina katselevansa minua ihaillen.
Olenkin kuullut jälkikääteen parilta tutulta jotka myös miehen työpaikassa töissä...että hän puhuu minusta joka päivä ja on niin onnellinen tulevasta perheenlisäyksestä ja siitä että hänellä niin ihana nainen kotona.
Haluan vaan rohkaista sinua puhumaan ja puhumaan, koska ei ne miehet välttämättä edes tajua mitä siellä pääkopan sisällä me mietitään.
Ensimmäiseksi, sinun on puhuttava miehellesi suoraan pelostasi. On sanottava, kuinka asia sinua painaa. Hormoneilla on osasyy huoleesi, kuten myös yksinäisyydellä. Aina kun minäkin olen yksin, alan kelaamaan kaikkea mahdotonta, ja nyt kun väsymys painaa ( rv 13 ) niin mielikuvitushan laukkaa.
Mutta, sinä et nyt kyllä vaikuta tasapainoiselta ollenkaan ( älä loukkaannu). Miksi suljet miehesi ulos parisuhteesta? Suhteeseen kuuluu myös pelko, ja siitä sinun tulee puhua hänelle.
Seksi ei toivottavasti ole teille niin suuri juttu, että se miehen uskottomuuteen ajaa.
Naisena en myöskään ymmärrä, miten voisit hyväksyä miehen huorissakäynnin. Miten voisit ikinä luottaa lapsesi isään, jos hän sinun ollessa huonona näkee oikeudekseen hakea maksullista seksiä? Eikä hänen kuuluisi nyt nimenomaan olla rinnallasi?Ymmärrän, että tuoo on sinulle mielikuvituksen tuotetta, mutta ei kuulosta kyllä yhtään normaalilta ajatuskaavalta.
NEuvolantädille voisit puhua, että pelottaa ja saat ajan psykologille.
Kaikke hyvää!
Itselläni on kanssa todella huono itsetunto ja olen potenut monestikkin elämässä samaja tunteita.
Mutta niin minäkin suosittelen sua puhumaan miehellesi..Ei sitä tarvi mennä töksäyttämään suoraan vaan puhut silleen sievästi...esim. kulta,tiedäthän että rakastan sua? kun mua vain pelottaa kovasti että petät mua kun en voi tarjota sitä sulle?No tuo oli nyt sitten täysin esimerkki..itse olen tuota kyllä käyttäny muutaman kerran=)
Ymmärrän kyllä että sinulla ei ole haluja mutta voittehan pitää muuten toisenne tyytyväisinä,vähän suuseksiä tms..Ja siinähän voit tehdä itsekkin aloitteen.
Ja kyllä miehet monesti tyydyttävät tarpeensa ihan omalla kädellä mutta osaavat sen kyllä tehdä melkosen salassa=)
En kyllä toisaalta pysty uskomaan että miehesi pettäisi sua..Jos todellakin rakastatte toisianne niin kyllä hän pystyy ja haluu odottaa..Vaikka se tuntuukin ja on tuskallista.
Ja se kun olet paljon yksin niin se kyllä äkkiä johtaa tuommosiin ajatuksiin,kun ei aina tarkalleen tiedä missä toinen menee ja kenen kanssa tms...
Mää kyllä nyt kannata sua puhumaan miehellesi..
Kyllä sitä aina keinot keksii miten sen kertoisi..
*Nyt vain rohkeasti niskasta itseäsi kiinni ja suu auki=D
Tsemppiä sulle!!!
Heippa! Olen lääkäri ja huolestuin aikalailla kun luin viestisi.
Sinuna ottaisin yhteyttä tk-lääkäriin tai muuhun vastaavaan tahoon, jotta pääsisit puhumaan asioista. Vai käytkö jo jossain puhumassa? Kerroit: "olen alkoholisti ja ollut masennuksen, huumeiden, alkoholin ja anoreksian takia myös sairaalahoidossa". Kuulut riskiryhmään ja voit "suistua raiteilta" huomaamattasi. Masennus voi yllättää vaikka taistelet sitä vastaan.
Raskaus on haastavaa aikaa kaikille naisille. Sinä osaat selvästi puhua =kirjoittaa tunteistasi. Ehdottaisinkin että menisit yhdessä miehesi kanssa ammattilaisen puheille ja puhut siellä kaikista mörökölleistä mitkä sisälläsi pelottelevat mieltäsi.
Tiedät itse mihin masennus voi johtaa -> juomiseen tai huumeiden käyttöön ja sitähän sinä et halua nyt kun odotat esikoistasi! Ennenkuin mitään peruuttamatonta tapahtuu, niin varaa heti aika omalääkärillesi tai jos olet aiemmin käynyt jossain puhumassa niin soita sinne (avohoidossa? mielenterveystoimistossa? sairaalan poliklinikalla?)
Hienoa että otit asian puheeksi täällä. Seuraava askel on ottaa asia puheeksi miehesi kanssa yhdessä ammattilaisen kanssa!!!
Tsemppiä ja onnea odotukseen :)
Eli olen joskus ollut itse huolissani myös siitä että mieheni ei halua/ehdota seksiä.
Totesin että kun yhdessä ollaan pitkään ei seksi voi aina olla samanlaista ja yhtä usein kuin alussa. Sanotaan että ensimäisen vuoden jälkeen kun suhde vakavoituu muuttuu seksikin. Ei välttämättä huonommaksi mutta erilaiseksi. Sitä ei välttämättä tee mieli niin usein.
Tilanteessasi uskoisin että miehesi ei halua sinua painostaa seksiin. Kannattaa jutella ei välttämättä ottaa heti pettämis asiaa esille vaan jutella seksielämästä ja voit kysyä miltä miehestäsi tuntuu, miksi hän ei ole innostunut/puhu siitä, ja miten saisitte asian järjestymään niin eetä molemmat olisivat tyytyväisiä.
Koska sinulla on taustalla masennusta, ehdottaisin kuten nim. lääkäri ehdotti että juttelisit vaikka lääkärisi kanssa asiasta. Stressi ei ole hyväksi sinulle eikä syntyvälle lapsellesi!
Voimia sinulle! älä pidä asioita sisälläsi vaan puhu niistä! jos jotain pitää sisällään kauan se muuttuu "möykyksi sisälläsi" ja suurenee ja suurenee kunnes se on liian iso vyyhti purettavaksi.
Toivotan sinulle hyvääja ihanaa elämää!
Sori, en ihan vielä ehtinyt lukea vastauksianne, kirjoitan mitä ehti tapahtua kun laiton viestillä asiallisen lempeän murheeni hänelle, yritin olla loukkaamatta. En siis ole lukenut vielä ainuttakaan kommenttianne mutta tulen lukemaan kun saan rauhan ja hyvää aikaa...
Mieheni siis otti loukkauksena kaiken, suuttui, sanoi että pettynyt minuun kun hän on yrittänyt olla painostamatta ja siksi ei ole puhunut seksistä. Mollasi lisää vaan ja ollaan nyt oltu mykkäkoulua 3 päivää.. Ei tullut kanssani neuvolaan niinkuin ollaan jokakerta menty yhdessä, kun kysyi miksei edes sinne tullut, sanoi syyksi ettei muistanut...=( Nyt taas häipyy kaksi tuntia ennen työnalkua kotiin(tiedä sitten minne) ja tulee miten sattuu kotiin myöhään yöllä...
Luen tässä pian vastauksenne, kivaa että niitä oli tullut!