Eikä kiinnosta yhtään isäksi alkaa. Nainen olis siihen, mutta ei sekään äitiksi halua vaikka vm 77 on sekin. Kai tässä kerkii, vai pitääkö alkaa lapsettomaksi lopuksi ikää, reissata vaan, harrastella jn? Missä iässä teille tuli lapsia?
Mua ihmetyttää just nää touhit, ketkä styylaa just jonku kaks vuotta ja alkaa suoltaa tenavaa maailmaan. Mitä vittua niiden päässä liikkuu ja kerkiikö ne edes oppia tuntemaan sitä toista kenen kanssa se lapsi tehtiin?
Mua ihmetyttää just nää touhit, ketkä styylaa just jonku kaks vuotta ja alkaa suoltaa tenavaa maailmaan. Mitä vittua niiden päässä liikkuu ja kerkiikö ne edes oppia tuntemaan sitä toista kenen kanssa se lapsi tehtiin?
Vastaukset 22
Vanhimmat
sitten yhtäkkiä lapsi ilmoitti tulostaan ja tässä sitä ollaan, elämä muuttuu, siihen on pakko asennoitua niin. mutta kaikki se raskaus ja vaikeus on sen arvoista. en vois kuvitella elämääni ilman pikkumiestä!
65 vuotta ja sitten alkaa töräytteleen tyttöjä paksuksi, siihen mennessä, toivottavasti, on kerääntynyt elämänkokemusta sekä senverran tuohta että pystyy lapset elättämään. Eläkeläisellä sitten onkin 24 H/vrk aikaa hoitaa tenavia.
Vaimo voikin olla hieman nuorempi ja kannattaa hakea ulkomailta, esim virolaiset, venäläiset ja thaikut tykkäävät hyvin paljon paksulompsaisista suomalaisista vanhemmista (pian kuolevista) miehistä. Eivät ole niin tarkkoja kuten suomiplikat, milloin kalu toimii ja miten, saavat veltonkin sisään, on niillä konstit !
Pahoittelen, olen isien palstalla, vaikka olen nainen. Kiva huomata, että asiaa noin hyvin harkitsevia kandidaatteja on.
Me ollaan ukon kanssa kolmikymppisiä (vm75) ja vasta nyt odotellaan esikoista. Olaan oltu yhdessä vuosia (4v 5v) ja nyt vasta valmiita vanhemmiksi (jos vieläkään) Onneksi on 9kk aikaa kypsyä ajatukseen.
Älkää siis kiirehtikö, älkääkä antako ympäristön paineen vaikuttaa. Lisäännytte sitten kun teidän mielestä on oikea hetki. Parin vuoden tuntemisen jälkeen ei todella vielä kannata pykätä lasta maailmaan. Tai ainakaan, jos ajatuksena on kasvattaa sitä yhdessä...
Reissatkaa ja harrastakaa, eläkää kahdestaan laadukasta elämä täysillä niin kauan kun siltä tuntuu. Kyllä se lisääntymishalu sitten jossain vaiheessa vie voiton. Niin me ainakin tehtiin.
minä ja minun vaimo ehdittiin olla yhdessä vasta kaksi vuotta, kun meidän esikoinen syntyi. me emme pukanneet lasta maailmaan, vaan sattui vahinko raskaus. vaikka yhdessä oltiin oltu vasta vähän aikaa, niin siltikin otimme vastuumme teostamma. jos on valmis harrastamaan seksiä on varmasti valmis myös ottamaan vastuun lapsesta, jos vahinko käy.
nyt kun katson poikaamme, niin en voi ajatellakkaan häntä vahingoksi.niin paljon hän on tuonut minun ja vaimoni elämään, ja suhteeseemme on tullut uutta syvyyttä.
nyt 5 vuotta yhdessä, vuosi naimisissa ja toinen tulollaan, ja hyvin menee. ja me olemme aika nuoria 23 vuotiaita, mutta en ole hetkeäkään katunut mitään tämän 5 vuoden aikana. ja moni varmasti on sitä mieltä, että 10 vuottako on yhteiseloa tullut, niin kyllästytään ja erotaan, mutta minun mielestäni on tyhmää alkaa "säästelemään" tuommoisen asian takia, ja miettimään että kannattaako, jos joskus erotaan. siis ei semmoista voi kukaan tietää etukäteen!
kyllähän nekin pariskunnat jotka ovat tunteneet toisensa jo 15 vuotta ja tekevät sitten lapsen, niin voivat erota, juuri sen takia koska eivät vain kestä siinä iässä enään uusia tulevia paineita. serkkuni 35 vuotias mies on yksi hyvä esimerkki..
turha on kysellä mikä on oikea ikä isäksi, ei oikeaa ikää ole olemmassakaan. kyllä sen tietää millon on itse valmis. jos tuommoisia miettii, niin en usko että on valmis vanhemmiksi, jos se vähääkään epäilyttää.
mutta tsemppiä kaikille!
minäkin olen 35-vuotias. Voin kertoa, että ikä vaikuttaa todella paljon siihen, mitä jaksaa.
Kerron useita esimerkkejä:
lääkäri sanoi, kun urheilija sanoi, että vamma parani aiemmin kahdessa päivässä, että nyt olet noin vanha, että vamman paraneminen kestääkin viikon, vaikka ero oli jotain 18 vuotta vastaan 25 tai 30 vuotta.
rottakokeissa todettiin, että kun rottien raaja säteilytettiin rikki, nuorilla rotilla se parani, mutta vanhemmilla ei.
aivojen plastisuus eli korjautuvuus aivovammoista ym. on nuorilla paljon parempi kuin vanhoilla.
jos toipuminen vie nuorella 24 tuntia, vie se 60-vuotiaalla viikon tai paljon enemmänkin.
35-vuotiaana tuntuu jo siltä, etä jos joutuu valvomaan kaksi yötä peräjälkeen ja käymään välissä töissä, että pää leikkaa kiinni (ei muista asioita, puhe heikkenee, tulee kiukkuiseksi ja alakuloiseksi) ja se kestää pitkään, noin kuukauden. Nuorena ei tuntunut missään.
Vanhalla iällä rasituksesta ei välttämättä palaudu enää kokonaan. Valvominen on monen taudin aiheuttaja, erityisesti muistihäiriöiden ja aineenvaihduntasairauksien.
Tällä iällä on todella fiksu ja tietää, miten lapsia tulisi kasvattaa, mutta ei jaksa!
isäksi/äidiksi riippuu ihan yksilöstä .Ihmiset kypsyy niin eri tahtia .
Kannattaa kuunnella itseään .
Tosin tuossa iässä voisi jo asiaa alkaa pohtimaan tosissaan ja jos ei haluja ole sitäkin mikä siinä on takana .
Kävi juuri tutulle parille niin että 35 "heräsivät" haluamaan jälkikasvua mutta eivät tule enää saamaan .
He ovat olleet 16 vuotiaasta kimpassa joten aika myöhään heräsi halut lisääntyä .
Minulla on monia tuttuja pareja jotka ovat päätyneet yhteen ja heti lasta tekemään ihan parin kuukaudenkin tuttavuuden jälkeen eli en itse ajattele että suhteen tulevaisuus olisi siitä kiinni että ensin tutustutaan monta vuotta toisiinsa .Hyvähän se on tietysti .
Voi olla että jos asioita alkaa liikaa pohtimaan milloinkaan ei tule sopivaa aikaa tehdä lapsi eikä ehkä haluakaan luopua vapaasta elämästä .
"Minulla on monia tuttuja pareja jotka ovat päätyneet yhteen ja heti lasta tekemään ihan parin kuukaudenkin tuttavuuden jälkeen"
- ei siis ole ihme kun lastenkodi täyttyvät ja ihmiset eivät ole onnellisia parisuhteessaan!
sanoa että nämä suhteet ovat nyt kestäneet jo vuostolkulla ! Siis nimenomaan minun kokemukseni mukaan parin kuukauden tuttavuuden jälkeen yhteenmuuttaneet ja lapsia pukanneet pysyvät varmemmin yhdessä kuin sellaiset parit jotka ovat vuostolkulla yhdessä eivätkä osaa päättää millon tehdä lapsi tai tehdäkö ollenkaan .Siinä voi sitten jo miettiä onko oikean ihmisen kanssa yhdessä kun ei haluta sitoutua lopullisesti tekemällä lapsi suhteeseen !
Ollaan oltu 15 vuotta yhdessä eikä lapsiasian päättämisessä ole ollut mitään epäselvää koskaan. Niitä ei ole eikä tule. Parisuhteeseen voi sitoutua täysillä ilman kakaroitakin.
Ap:n on ihan hyvä tietää, että riippuen naisensa geeneistä, biologista kelloa ei voi itse siirtää tai sen ajankohtaa tietää mitenkään varmasti.
Se voi olla joillakin naisilla ohi jo kolmikymppisenä. Tänä päivänä tässä saasteiden ja lisäaineiden maailmassa se ei ole edes ihmeellistä.
usein -25v. alkaa naisilla roima hedelmällisyyden lasku... ja onhan sitä havaittu miehilläkin.
Tämä ei ole mikään varoitus vaan pelkkä toteamus.
Eli teidän iässänne kannattaa tosiaan pohtia, mitä haluatte eikä ainakaan enää odottaa/ siirtää väistämätöntä. Mitä se odottaminen muuttaa asiaa, pari vuotta sinne tänne? Jos vauvanteko nyt enää luonnostaan onnistuisikaan. Ne geenit kun voivat olla jo vanhat.
Ei kaikkien ole pakko tehdä lapsia, jos vastenmieliseltä tuntuu niin kannattaa jättää tekemättä. Lapsi kyllä aistii jos vanhemmat pitää lasta ylimääräisenä. Me saimme kyllä "vahingossa", vuosia etukäteen, mutta ei harmita ollenkaan-lasta kyllä odotetaan ja rakastetaan.
-68 ja -80, tunsimme toisemme pari kuukautta ennen kuin hän tuli raskaaksi. Toiset tuntevat toisensa hyvinkin nopeasti koska ovat toistensa kaltaiset, toiset eivät koskaan opi ymmärtämään toisensa eroavaisuuksiensa takia.
Elämän salaisuus ei ole virheettömien ratkaisujen tekeminen, vaan kaikkien raktaisujen maksimaalinen hyödyntäminen.
esikoisen syntyessä, nyt kahden lapsen isä ja ikää 24. Ei mulle ole lapset tai isyys mikään rasite! Aivan luonnollinen osa elämää. Itsekkin tunnen pareja jotka vasta joskus 30 ikävuoden jälkeen on alkaneet haalimaan sitä jälkikasvua, vaan eipä ole enää onnistunut ilman lääkäriä. Ensisynnyttäjien ikähän on nykyään korkea, olikohan lähempänä kolmekymmentä? Johtunee nyky-yhteiskunnasta. Totuushan on että keskimäärin nainen on hedelmällisimmässä iässään 16-24 vuotiaana ja sen jälkeen todennäköisyys raskaaksi tulemiseen kokoajan pienenee. On surkeata että alkaa olla suomessakin joka viides lapsi jollain tapaa "keinotekoisesti" alkuun saatettu. Ja lisäksi iäkkäitten riski saada vammainen lapsi on paljon suurempi kuin nuorien. No tämmöstä, mutta jokahinen tyylillään.
Itse olin 26-vuotias esikoisen syntyessä, eukko oli 23-vuotias. Oltiin oltu yhdessä "vain" sen pari vuotta, kun rupesi tuntumaan siltä että lapsi voisi olla meille se seuraava askel. Ja aika pian tärppäskin sitten.
Esikoinen on tällä hetkellä vajaa 5-vuotias ja meillä menee vaimon kanssa tooodella hyvin. Häät oli viime syksynä ja tämä perhe-elämä istuu täydellisesti meikäläiselle ja vaimollekin.
Opiskeluaikana tuli rällättyä ja rellestettyä yllinkyllin eikä oo kyllä tehnyt mieli enää palata samanlaiseen "vapaaseen" elämänmuotoon. Paljon mieluummin lähden muksun kanssa ongelle.
Lessujen on nyt sitten ihan turha tähän vastata...Nyt oli tarkoitus ehkä puhua normaaleiden ihmisten lastentekoiästä.
Moni ei sovellu isäksi milloinkaan. Niin kauan kuin nämä "teini" metkut eivät jää pois kuvioista eli baila baila ja sitä rataa.
olin 25 kun esikoinen synty. Silloin jännitti kamalasti miten sitä osaa ja pärjää. Toisen kohdalla tilanne oli aivan eri, homma oli jo tuttua ja turvallista. Ei kannata liian pitkään miettiä sitä oikeaa aikaa, voipi olla että ettei tärppääkään enää kun se oikea aika tulee. Aina on oikea aika, se vaatii vaan muutosta asenteeseen ja arvoihin.
jos tietenkin on hyvä vaimo lasten äidiksi. Kaikkienhan kanssa ei innosta perhettä perustaa. Itse olin 40 kun ensimmäinen lapsi syntyi, vaimo tosin oli alle kolmekymmentä. Olisin kyllä ruvennut isäksi jo alle kaksikymppisenä, mutta silloinen heili ei halunnut. Sen jälkeen taas rupesin itse valkkaamaan eikä osuneet parisuhteissa intressit yksiin. Sanoisin että sitten on sopiva aika jos ja kun siltä tuntuu että innostaa ja voi ottaa vastuun.
paikka teillä. Se kannattaa huomioida, että ei isäksi/vanhemmiksi välttämättä ihan noin vaan ryhdytä. Erityisesti naisella kun ikää on yli 30 niin hedelmällisyys laskee ihan olennaisesti ja ei sitten ihan heti pillereiden lopettamisen jälkeen välttämättä raskaaksi tulla. Pointti lienee, että ei liika pitkään kannata odotella, jos kuitenkin joskus haluaa lapsia. Pohdinnan paikka siis.
Olin 20
Olin minäkin 20v aikanaan. Mutta nyt olen 35 ja esikoista odotetaan.
Minä täytin viikon päästä 27 kun lapsi oli syntynyt ja avovaimoni oli 21.
Me ei styylattu kahta vuotta vaan 5 kuukautta kun lapsi ilmotti tulostaan. Tytät on nyt 3 kuukautta vanha ja tässä opetellaan. Väsyneitä mutta onnellisia ollaan.
Mielestäni jos yhtään tuntuu siltä että ei ole valmis, niin silloin ei ole. Mikään pakko ei ole, vaikka kaverit ja suku sitä saattavat "vaatiakin". Kyllä se sitten kolahtaa kun aika on kypsä.
Joku saattaa olla kypsä jopa alta kaksikymppisenä joku toinen taas kypsyy asialle hitaasti nelikymppiseksikin asti.
Sanotaan että vanhemmalla iällä lapsesta osaa nauttia toisella lailla... tiedä sitten..