Oon tosi vittumaisesti ihastunut korviani myöten varattuun (kihloissa) poikaan. Pidin tunteeni ihan omani tietonani, koska ei todellakaan ollut aikomusta alkaa iskemään varattua tyyppiä.
Noh mutta nyt kun ollaan hengailtu paljon yhessä, se on alkanu osottaan kiinnostuksen merkkejä. Se se mua on tullu pussaan ja viereen nukkumaan, ja lähetelly viestejä, että mitä ajattelen siitä. Nyt se kai jo tietää, että olen siitä kiinnostunut.
Silti se seurustelee. Se sanoo, että se on ihan sekasin, eikä tiedä mitä sen pitäs tehä. Niillä menee kuitenki helevetin huonosti sen kihlatun kanssa, mutta kai ne toisistaan välittää, tietenki. En tiiä, haluaisko se poika erota siitä tytöstä vai ei. Ja tiedän, että paljon se vaatis, että eroais elämänkumppanistaan.
Mää en tiiä mitä mää teen. Fiksuinta olis tietenki pysyä kaukana, ja palata asiaan sitten jos ne eroaa. Mutta kun en voi ajatella muuta ku sitä poikaa. Se on vieny mun sydämen kokonaan. Siitä on tosi kauan, ku oon viimeksi ollu näin ihastunut, joten en edes tahtois vaan unohtaa. Silti en viittis liikaa ahistella sitä, ku se kuitenki on varattu.
Joku ihana immeinen, auta mua murheissani? :)
Noh mutta nyt kun ollaan hengailtu paljon yhessä, se on alkanu osottaan kiinnostuksen merkkejä. Se se mua on tullu pussaan ja viereen nukkumaan, ja lähetelly viestejä, että mitä ajattelen siitä. Nyt se kai jo tietää, että olen siitä kiinnostunut.
Silti se seurustelee. Se sanoo, että se on ihan sekasin, eikä tiedä mitä sen pitäs tehä. Niillä menee kuitenki helevetin huonosti sen kihlatun kanssa, mutta kai ne toisistaan välittää, tietenki. En tiiä, haluaisko se poika erota siitä tytöstä vai ei. Ja tiedän, että paljon se vaatis, että eroais elämänkumppanistaan.
Mää en tiiä mitä mää teen. Fiksuinta olis tietenki pysyä kaukana, ja palata asiaan sitten jos ne eroaa. Mutta kun en voi ajatella muuta ku sitä poikaa. Se on vieny mun sydämen kokonaan. Siitä on tosi kauan, ku oon viimeksi ollu näin ihastunut, joten en edes tahtois vaan unohtaa. Silti en viittis liikaa ahistella sitä, ku se kuitenki on varattu.
Joku ihana immeinen, auta mua murheissani? :)
Vastaukset 6
Vanhimmat
ikuisuuskysymyksiä...näinhän täällä elon tiellä joskus käy. v-mäistä, eikö totta?
kerron sulle jotakin,jonkun elämästä.
jos todella haluat sen oikean ratkaisun, tee seuraavanlaisesti. ensin selvität itsellesi rauhassa, haluatko todella sen miehen/pojan. oletetaan että vastaus on kyllä. sitten; oletko valmis vastauksen tullessa vetäytymään syrjään, eli unohtamaan ko. miehen.
ja sitten: ota yhteyttä ihastuksen kohteeseen ja kerro sille sitten vakavasti asiasi, mikä on tietysti se, että tämä tilanne ei voi jatkua, ja sanot (ja toteutat) niin, että joko tai. joko hän jää nykyisen luokse...tai tulee sinun luoksesi.
ota huomioon että luultavasti "pommi" tulee yllättämään kohteen joten annahan hetki rauhassa hälle miettimisaikaa. huomaat vähän ajan kuluttua mikä oli lopputulos.
"haluatko todella sen miehen/pojan?"
Haluan.
"oletko valmis vastauksen tullessa vetäytymään syrjään, eli unohtamaan ko. miehen?"
En, mutta eihän siinä muuta voi.
Kyllä minä sille vielä kerron miten asiat on. Haluan vaan pitää ensin vähän aikaa matalaa profiilia, että molemmat ehtii vähän ajatella. Sitten sovin tapaamisen, kerron asiani ja jatko riippuu siitä häiskästä.
Argh. Ja nyt lopetan yltiöpäisen murehtimisen. (Niin varmaan...)
Siitä on jo nelisen kuukautta, kun tein raskaan päätöksen... Silloin elämäni hiljeni, mutta uskoin selviäväni rohkeana naisena menneestä kuten ennenkin.
Tiedän tasan tarkkaan mistä puhut, kun kerrot ihastumisesta varattuun mieheen. Kaiken piti jäädä laivalle yhteen kertaan, ja toivoin että juttu jatkuisi vain kaveripohjalta. Kaikkea ei kuitenkaan voi ennustaa.
Tunteet kuumeni, salaiset tapaamiskerrat lisääntyi ja julkisilla paikoilla koskettelua ei voinut välttää. Ennen kuin kihlattu kavereineen saapui, silloinkin sen välttely oli vaikeaa... Kolmen kuukauden aikana lopetin suhteen pariin otteeseen, mutta erossa olo ei koskaan ollut sattunut näin kovaa. Sain tunnustuksia rakkaudesta vain minulle, olin ainut ja oikea.. Kunhan vaan herra hoitaisi asiat kotopuolessa niin sitten helpottaisi. Sovittiin pitävämme taukoa, mutta viestiä kaipauksista sateli joka ilta. Ei onnistunut ero siltä puolen, sillä kertaa.
Monien tuskien kautta, uskoen omaan sinisilmäisyyteen, ja lopuksi minun syyksi ladottuihin totuuksiin, päätin lopettaa kaiken. Asiaa ei helpota se, että joudumme viikottain tekemisiin...
Tulin siihen tulokseen, että olin tälle jotain erityistä-minusta jopa puhuttiin veljille-, jotain mitä kihlatulta puuttui sitä minulla oli. Ehkä nykyisessä suhteessa oli turvallista olla, ja siitä ei uskaltauduttu irrottautua, kun eihän se ollut varmaa hylkäisinkö minä hänet hetken kuluttua -vakuutteluni oli kuin ilmaa.
Kyynel poskella, rintaa kivistäen halusin todeta tämän tosiasian tältäkin kannalta. Koita ajatella selvällä järjellä, pohdi jokaista siirtoa tarkkaan ja muista elää omaa eläämääsi kaiken ohella! Se mies ei ole koko elämä, jos ikinä tulee olemaankaan... Parhainta jaksamista!
.. että varattu ja kihloissa oleva poika/mies ihastu muhun, ilmaisi kiinnostuksensa, jätti kihlattunsa ja nyt ollaan onnellisesti yhdessä. En todellakaan ole ylpeä, että vein toiselta miehen, mutta pitää tehdä, niinkun sydän sanoo!
..tapahtui mulle sellanen juttu..Kun aloitin opiskelut toisella paikkakunnalla,eräs opiskelukaveri ihastui minuun,mitä ilmeisemmin aika perusteellisesti.Itse olen kihloissa,mutta vaikka kerroin sen,se ei tahtia hidastanut.Kohteliaisuuksia satoi pitkin päivää ja lisäksi "huomaamattomia" kosketuksia,joista tuli nopeasti tapa.Tietysti on ihanaa kuulla,kun joku sanoo useaan otteeseen seksikkääksi,kauniiksi ja muutenkin aivan mahtavaksi naiseksi,joten ihastuin siinä hiukkasen itsekin,käyttäydyin kuin olisin ollut vapaa ja valloitettavissa.Puheilla ei siis ollut se suurin vaikutus,miehessä ei olisi ollut mitään valittamista.Hänkin oli kuitenkin varattu,mutta hänellä ja tyttöystävällään ei mennyt silloin hyvin(sain tietää tämän vasta jälkeenpäin).
Sitten eräiden järjestömme pippaloiden jälkeen lähdimme baariin porukalla.Kuinka ollakaan,miehen tyttöystävä sattui heti ovella vastaan.En ollut tavannut häntä aiemmin,joten en tajunnut vielä mitään,kun mies esitteli meidät.Sitten tämä nainen pyysi minut syrjemmälle juttelemaan,ja kun hän aloitti sanoen,että ei pidä siitä,että mies välittää nykyisin enemmän minusta kuin hänestä,silloin vasta tajusin kenelle juttelin..Mies kuulemma puhui aina minusta ja valehteli menemisistään takiani.Ei kuulostanut ollenkaan mukavalta;en tod.halunnut rikkoa kenenkään välejä,kaikkein vähiten omaa kihlaustani ko.miehen tai yleensä kenenkään takia.
Riitoja tuli moneen suuntaan,avomieheni suuttui minulle rajummin kuin koskaan aiemmin kahden vuoden aikana,ja tämä kaverini ja hänen tyttöystävänsä erosivat muutaman viikon päästä.Silti se tuntui olevan miehelle yksi ja sama,käytös jatkui edelleen samanlaisena.Pitkä loma teki kuitenkin tehtävänsä,hän unohti minut ja minä hänet,ja keskityin omaan rakkaaseeni,jota olin kohdellut sikamaisesti:pelehtinyt toisen miehen kanssa hänen selkänsä takana(suudelmia pidemmälle ei ikinä menty) ja ollut välinpitämätön ja kylmä.Kaikki kuitenkin sovittiin ja pussattiin päälle...onneksi!
Tämä kaikki on siis tapahtunut puolen vuoden sisällä,mutta nykyisin mies on yksi parhaimmista ystävistäni.Voin kertoa hänelle aivan mitä tahansa niinkuin ennenkin eikä välillämme ole mitään outoa käytöstä tai häpeilyjä.Kyllä hän aina välillä väläyttää aiempaa käytöstään....mutta sehän on vain sitä päivää piristävää pientä flirttiä,ei enää enempää.
Tarkemmin kun en tiiä sinunkaan nykyisestä suhteesta, koska sun viestikin oli lyhyt. Enkä sen kummemmin tiedä teistä mitään. Joten tämä kommentti ei ehkä ole totta sinun kohdalla. Mutta tuli mieleen seuraavaa:
Entä kun tämä varattu on nyt ihastunut suhun, mikä takaa ettei hän sun kanssa ollessa ihastu taas seuravaan?
Sitten näin yleisesti. Ei kait sekään ole oikea syy, että ei uskalla irrottautua huonosta suhteesta kun ei tiedä varmasti tuleeko uudesta suhteesta mitään tai haluaako uusi edes aloittaa mitään. Mun mielestä huonossa suhteessa ei kannata roikkua "turhan" takia. Tai ainakaan sen takia ettei joutuisi olemaan yksin ja siinä välissä odotella sitä oikeaa jotain parempaa. Jossain välissä kait kaikkien pitäisi opetella olemaan yksinkin. En minä ainakaa haluasi, jos joku seurustelisi kanssani vain seurustelun vuoksi. Tapailla tietysti voi, jos pelisäännöt on molemmille selvillä.
Niin tuohon alkuperäisen aiheeseen ja viestiin, kaikissa suhteissa tulee tietysti huonoja aikoja. Mene ja tiedä, itse se varattu poika varmaan ajan kanssa selvittää asiat ensin itselleen. Esimerkiksi haluaako hän jatkaa sen toisen kanssa. Nyt kun hän tietää sinunkin olevan kiinnostunut (tosissaan), olisi varmaan paras antaa aikaa, että hän selvittää asiat itsensä kanssa ensiksi. Voisit sitten kysyä hänen ratkaisua, jossei jätkä vuosia mieti=)
Eikö asioilla ole kuitenkin taipumus aina ratketa ;) Yleensä murehtimattakin. Tsemppiä!