Minä en ole paljon Jäätteenmäestä kirjoittanut, vaika sonta on lentänyt pyrynä tällä saitilla.
Puutun vain muutamaan keskeiseen kohtaan.
Lipponen kaupitteli Amerikan vierailullaan kranaatinheitinjärjestelmää, ilman valtioneuvoston lupaa ja sotaa kayvään maahan.
Lipposen "adjutantti" Antero Kekkonen kiirehti valehtelemaan, että Lipposella oli valtioneuvoston lupa. Eihän sitä ollut.
Tähän kun lisätään Irak-koalitiot ja valehtelut elintarvikevirastosta, matkat, eduskunnan juhlahumut (vihkiäiset) ym. niin kysyn Uusi-Ukki ja muut Annelin haukkujat, kumpi parempi?
Alempana Uusi- Ukki vääristelee ja pilkkaa Väyrystä. Sanon vain, että parhaan puhemiehen Väyrysestä saisi.
Puutun vain muutamaan keskeiseen kohtaan.
Lipponen kaupitteli Amerikan vierailullaan kranaatinheitinjärjestelmää, ilman valtioneuvoston lupaa ja sotaa kayvään maahan.
Lipposen "adjutantti" Antero Kekkonen kiirehti valehtelemaan, että Lipposella oli valtioneuvoston lupa. Eihän sitä ollut.
Tähän kun lisätään Irak-koalitiot ja valehtelut elintarvikevirastosta, matkat, eduskunnan juhlahumut (vihkiäiset) ym. niin kysyn Uusi-Ukki ja muut Annelin haukkujat, kumpi parempi?
Alempana Uusi- Ukki vääristelee ja pilkkaa Väyrystä. Sanon vain, että parhaan puhemiehen Väyrysestä saisi.
Vastaukset 4
Vanhimmat
No, ei se mitään, minä olen jonkin verran. Tehnyt hänelle muutaman laulunkin, kun teillä kepulaisilla ei sitä(kään) lahjaa ole:
ANNELIN MUISTOLLE
KAUNIS VALHE (Sävel Georg Malmstén, sanat Reino Ranta, lievä mukailu Jorma K. Korhonen)
Oli silmies säihky niin sytyttävä,
ja katsees lämmin, lempeä.
Kun vaaleissa keskustan voittohon veit,
minut silloin orjakses teit.
Näin sinusta unta, sinusta mä haaveilin,
presidentikskin sinua suunnittelin.
Mä elin sun luonas aatoksissain,
sinä olit mun valoni mainen.
Sinun Paavosta haastavan kuulin,
koaliition todeksi luulin;
se oli niin suurta, kaunista se oli niin,
mutta kaunista valhetta vainen.
Kuin talvinen aurinko hetkisen vain
sä loistit kerran mun taivahaltain;
kuin hohtavat hanget viel yön pimeään
sä hohteen loit elämään.
Näin sinusta unta, sinusta mä haaveilin,
presidentikskin sinua suunnittelin.
Mä elin sun luonas aatoksissain,
sinä olit mun valoni mainen.
Sinun Paavosta haastavan kuulin,
koaliition todeksi luulin;
se oli niin suurta, kaunista se oli niin,
mutta kaunista valhetta vainen.
KAUNEIN ONNI (sävel Eugen Malmstén, sanat Kerttu Mustonen, mukailu:Jorma K.Korhonen)
Kun sun mä näin,
Anneli kaunein,
niin syömessäin,
tunsin sen jälleen:
kauneimman onnen,
unholaan jääneen,
luokseni jälleen palaavan uudestaan.
Miks kaunein katoaa,
juur kun sen saavuttaa?
Miks kaunein onni viipyy hetkeen vaan
LYHYT ONNI (Kerttu Mustonen ”Tuo suru, jonka sain” – alkuper. Umberto Bertini ”Un giorno ti tiro”)
Sä olit kuin virvatuli lyhyt,
mun elämääni sytyit ja sammuit sä pois –
Juuri kun kauneimmillaan
kukki jo onnemme maa.
Tuo suru jonka sain
on kaunis kantaa –
kun sydämeni vain
sain sulle antaa.
Kun tummeneepi yö
nään sinitaivaan,
niin sydämeni lyö,
lyö sulle vain.
SUURIN ONNI (Georg Malmstén, sanat Reino Ranta, mukailu Jorma K. Korhonen)
Illan muistan ihanaisen armaan,
unhoon ei se minulta jää varmaan,
vaalivoiton saimme jälleen kerran,
se liekö ollut viimeinen.
Hetkisen vain sinun johdollasi kuljin,
hetken katsoin silmihisi ruskeisiin,
hetkiseks vain sinut sieluhuni suljin,
kanssas vaivuin suuriin unelmiin.
Yhä kuulen äänes onean
ja mä luulen, että rakastan.
Hei, hetkisen vain sinun johdollasi kuljin
hetken katsoin silmiis ruskeisiin.
Tiedät, että valtias jos oisin,
pallillas sun yhä olla soisin,
sielussani varmaan kuulet soivan
yksin sulle sävelen.
Hetkisen vain sinun johdollasi kuljin,
hetken katsoin silmihisi ruskeisiin,
hetkiseks vain sinut sieluhuni suljin,
kanssas vaivuin suuriin unelmiin.
Yhä kuulen äänes onean
ja mä luulen, että rakastan.
Hei, hetkisen vain sinun johdollasi kuljin
hetken katsoin silmiis ruskeisiin.
Kerran meitä johdit, se saa riittää.
Potkuistasi Paavoa saa kiittää.
Parhaat hetket eivät kestä kauan,
suurin onni lyhyin on.
Hetkisen vain sinun johdollasi kuljin,
hetken katsoin silmihisi ruskeisiin,
hetkiseks vain sinut sieluhuni suljin,
kanssas vaivuin suuriin unelmiin.
Yhä kuulen äänes onean
ja mä luulen, että rakastan.
Hei, hetkisen vain sinun johdollasi kuljin
hetken katsoin silmiis ruskeisiin.
OI NIITÄ AIKOJA (Gene Raskin, suom. sanat Reino Bäckman, lievä mukailu Jorma K.Korhonen)
Tuo kevättalvi usein mieleen palaa,
jolloin teimme temput hämärät.
Vaikka faxit tulivatkin salaa,
seuraukset ol kovin ikävät.
Oi niitä aikoja, oi niitä aikoja –
Ne tahtoisin niin elää uudelleen!
Tuo aika voiton sen,
tuo aika riemuinen –
niin tahtoisin sen elää uudelleen!
Niin ruusuiselta näytti silloin huomen,
Anneli ol hallituksen pää.
Mutta pian hän jätti koko Suomen.
Lyhyiksi valheen jäljet jää.
Oi niitä aikoja, oi niitä aikoja –
Ne tahtoisin niin elää uudelleen!
Tuo aika voiton sen,
tuo aika riemuinen –
niin tahtoisin sen elää uudelleen!
Nyt eron tuska jäytää sydänalaa:
Anneli on mennyt meiltä pois!
Mennyt on, ei koskaan enää palaa.
Menetyksen kuinka kestää vois?
Oi niitä aikoja, oi niitä aikoja –
Ne tahtoisin niin elää uudelleen!
Tuo aika voiton sen,
tuo aika riemuinen –
niin tahtoisin sen elää uudelleen!
Ja onneton nyt Annelikin lienee,
yksinäinen, ilman palvontaa.
Unohdukseen tiensä pian vienee.
Faksikaan siell` tuskin raksuttaa.
Oi niitä aikoja, oi niitä aikoja –
Ne tahtoisin niin elää uudelleen!
Tuo aika voiton sen,
tuo aika riemuinen –
niin tahtoisin sen elää uudelleen!
Voi, miksi jätit meidät, kysyn jälleen?
Viehkon hymysi veit meiltä noin.
Sulo-äänes kuulen yhä tälleen:
”Niin totta puhun, puhua kuin voin”
Oi niitä aikoja, oi niitä aikoja –
Ne tahtoisin niin elää uudelleen!
Tuo aika voiton sen,
tuo aika riemuinen –
niin tahtoisin sen elää uudelleen!
Kapean lantiosi keinahdukset
nyt ilo muiden silmäin on, ei mun!
Voi, miksi menikään niin ristiin sukset
sun ja Lippos-Paavon kirotun!
Oi niitä aikoja, oi niitä aikoja –
Ne tahtoisin niin elää uudelleen!
Tuo aika voiton sen,
tuo aika riemuinen –
niin tahtoisin sen elää uudelleen!
Ja kepu nyt jo Eeron tahtoon taipuu!
Tieto siitä aivan musertaa!
Lailla Sun pian unohdukseen vaipuu
myös puolueemme. On se kamalaa!
Oi niitä aikoja, oi niitä aikoja –
Ne tahtoisin niin elää uudelleen!
Tuo aika voiton sen,
tuo aika riemuinen –
niin tahtoisin sen elää uudelleen!
TUNNUSTUSTA JA ROHKAISUA ANNELILLE (Omar Khaijam)
"Jos runokirja, lehväin varjo ois
ja viinileili, leipä vain... ja sois
sun laulus, armas, mulle erämaassa -
ah, erämaan se Eedeniksi lois!"
"Sinua lemmin ilman häpeää,
joskohta onkin monta räävääjää -
älä siitä välitä: he eivät kuule,
kuin minä, lemmen ääntä väkevää".
"Se lempi, jonka aika haihduttaa,
on lieden tuhkaa, tuskin haaleaa.
Mut suuri rakkaus ei tunne aikaa,
ei paikkaa, unta eikä kuolemaa"
"Iloitse, armas, kuuhun katse luo:
se nousee varmasti ja juhlan tuo -
ja uuden aamun koi, jos olet viisas,
sinulle pian uuden ilon suo"
Sinun Paavosta haastavan kuulin,
koaliition todeksi luulin;
se oli niin suurta, kaunista se oli niin,
mutta kaunista valhetta vainen.
---------------------
Mika Paavo? Vaurunen? Mika koalitio? Ei soomen sana? Mita Anneli puhu vale siita? En ummarra. Kuka kerto? Sina kautta paljo vaike sana, koalitio, faksi, mita ne? Ei soome sana.
Lue tuo;
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000023648753
Väyrysestä tulee residentti.