Heipsan. Tänne jo aikaisemmin kirjoittelinkin..Silloin ekakerran sekavin mielin..mielessä pyöri abortti.. en tiedä..olimme aika pihalla ja hukassa..Masennusta..Pahaa oloa..Joku tai jokin vain sai ajattelemaan toisin.Peruin ajan ja hymähdin.Päätimme pitää poikaystäväni kanssa tämän lapsen.Se on tullut meistä.Rakkaudesta.
Vaikeeta meillä on ollut.Minulla vaikeita jaksoja..Masennusta..lievää ja vähän pahempaa.Saan apua siihen.Nyt hymyilen.Pienokaisemme näimme ultrassa pari kolme viikkoa sitten
Vaikeeta meillä on ollut.Minulla vaikeita jaksoja..Masennusta..lievää ja vähän pahempaa.Saan apua siihen.Nyt hymyilen.Pienokaisemme näimme ultrassa pari kolme viikkoa sitten
Vastaukset 6
Vanhimmat
tervetuloa onnellisten lapsiperheiden joukkoon! en sano, että lasten hoito olisi aina ruusuilla tanssimista, mutta kun hakee ajoissa apua mahdollisiin pulmiin ja ongelmiin, niin asiat selviävät helpommin. nuo mielialan vaihtelut muuten kuuluvat raskauteen...
Päätös jota ei kadu.
Saman päätöksen tein 10 vuotta sitten.
Niihin vuosiin mahtuu paljon, sellaistakin jonka aika on nyt kullannut, mutta
kovimpienkaan synnytystuskien,
allergiaitkujen,
pahimpienkaan uhmakohtausten
aikana,
olenko katunut? - en koskaan, hetkeäkään.
Paljon onnea sinulle ja miehellesi sekä kasvavalle pienokaisellenne!
Elokuussa saatte oman vauvan syliin, se on varmasti ihana tunne, toivon sinulle turvallista odotusaikaa!
sitten kun kuulen ilouutisen. Toivon, että raskautenne etenee niinkuin pitää ja kaikki on hyvin. Enkeleitä matkaan.
Onnea tulevaan :)
Tällaisissa iloisten uutisten onnitteluketjuissa nämä palstan vakituiset abortintehneet ym. edistäjät loistavat poissaolollaan...(?)