Nyt tuntuu että menee todella todella huonosti. Joku pahempi kaaos-kausi elämässä menossa, ja olen niin pohjalla kaiken kanssa että päässä oikeasti alkanut pyöriä melko itsetuhoisia ajatuksia..;-( En jaksaisi enää.. Jos elämä on tällaista, mitä mieltä on jatkaa, parempi olisi lopettaa koko paska. Olen ahminut kolme päivää putkeen, se on ollut ainoa ajatus päässäni, itseni turruttaminen ruualla. En oksenna ja ylimääräisiä kaloreita on tässä kolmessa päivässä tullut sen verran mitä kilon lihomiseen tarvitaan, eli PALJON. Olo on sekava, päässä vain humisee, ja kropan huonosta olostahan ei tarvitse edes kertoa.. Olen turvoksissa kuin ilmapallo. Vatsa kaksinkertainen ja tukossa. Päätä särkee. Väsyttää ja on paha olo. Itkettää ja masentaa. Nyt joku sanoo että apua pitäisi hakea. Olen sitä jo hakenut, käynyt useamman kuukauden terapiassa. Ja pohjalla ollaan edelleen, tällä kertaa syvemmällä kuin koskaan. Tuntuu jotenkin mahdottomalta ajatukselta selvitä tästä olotilasta huomiseen, jatkaa arkea ja mennä taas ihmisten sekaan, esittää että kaikki olisi kunnossa.. Vaikka tuntuu että kulissit kaatuvat millä hetkellä vain, enkä tätä turvotusta vartalossani edes pysty peittämään. En millään jaksaisi mennä ihmisten ilmoille esittämään "normaalia", kun tällä hetkellä ajatukset päässä ovat niin ahmimisen sumentamia, itseinhoisia ja -tuhoisia ja masentuneita. En jaksa tätä enää..:( On sydänsuruja (en varmaan kelpaa kenellekkään, ainakaan hänelle kenelle tahtoisin kelvata), olen yksinäinen, stressiä tulevaisuudesta, ja kaiken kruunaa tämä syömishäiriö joka varmasti ajaa minut vielä tekemään itselleni jotain typerää..! Kumpa uskoisin edes Jumalaan tai mihin vaan jolta saisin voimaa auttaa itseäni...
Menee NIIN huonosti..
pohjalla..
2488
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
en osaa lohduttaa sinua yhtään. haluan vain sanoa, että et ole yksin. tiedän tismalleen miltä sinusta tuntuu. ihmettelen itsekkin miksi jaksan jatkaa päivästä päivään, kun joka ilta saan itkeä itseni uneen. miksi siis elää?
voi mulla menee kanssa ihan samanlailla ellei pahemminkin. olis niin kiva jakaa samanlaisten kanssa tollasia kokemuksia. elämä vaan on täyttä helvettiä.. ;(