Hei!
Olen ollut paniikkihäiriöinen jo kymmenisen vuotta ja luulin jo päässeeni paniikkini herraksi, hyväksyneeni sen, että kohtaukset ovat osa minua ja aina niistä selviää..
MUTTA..
nyt on tullut esiin aivan uusi muoto.. autossa ajaessa tulevat paniikkikohtaukset..pelkään onnettomuuksia, takana tulevien autojen peräänajoa, ohitustilanteita ym. ja talvella nimenomaan. Ajan paljon, lähes 1000km/vko ja tämä alkaa todellakin jo haittaamaan arkipäivää. Välillä menee pitkiäkin aikoja ihan ok, mutta välillä paniikki on mukava joka hetki. Tänäänkin ajoin n.400 km, joista viimeiset 100km ihan minimivauhtia itkien ja peläten..
MITÄ VOIN TEHDÄ?!!!! Olis kiva, kun löytyis kohtalotovereita ja sellaisia, jotka ovat samasta vaivasta selvinneet..
Autolla ajaminen ja paniikkihäiriö
Sadex
22
10864
Vastaukset
- minulla
Niinpä, tuo on asia, joka on minullekin ollut viime aikoina hankala. Muutoin pärjäisin tämän paniikkini kanssa, mutta kun se rupesi haittaamaan autolla ajoani. Työmatkat ovat välillä yhtä jännitystä, rupean pelkäämään jo töistä lähtiessä. Olen kyllä viime aikoina saanut tilannetta rauhoitettua, mutta ongelma se on edelleen. Olen miettinyt, että ehkä omalla kohdallani on kyse siitä, että en haluaisi asua siellä missä asun ja siksi tuosta kulkemisesta on tullut ongelma. Joskus tuntuu, että tuo pää on ihan järjetön.
Löysin ulkolaisen sivuston paniikista, eräänlaisen kirjekurssin. Se on mielenkiintoinen, en ole vielä ehtinyt tutustua paremmin. Tässä linkki, jos haluatte tutustua: http://www.panic-attacks.co.uk/panic_attacks_1.htm
Ja tosiaan, jos jollakulla on hyviä vinkkejä tuohon autolla ajoon, kertokaa ihmeessä. - mike123
Mullakin ollut paniikkihäiriöö nyt jotai 4 vuotta ja olen käynyt terapiassakin siitä ja on lääkitys. Terapiakäynnit kyllä auttavat ja tuntuu hyvältä puhua jollekin kuka oikeesti ymmärtää näistä asioista.
Tässä 3 kk sitten äitini kuoli ja sen jälkeen on ollut paljon vaikeampaa, kohtauksia tullut autossakin ja ajaessa ja kouluun meno on estynyt kokonaan.
Yritän aina vaan rauhoitella itseäni ahdistavissa tilanteissa ja se kyllä auttaakin. Tuntuu rauhoittavalta keskittyä vain liikenteeseen: seurailla liikennemerkkejä, ns. "puhua itselleen sisäisesti" esim. "nytpä ajan tuosta tuonne ja seuraavasta sitten oikealle ja sitten suoraan ja mikäs merkki tuossa olikaan?" Tämä on ainakin minua auttanut.
Kiitos nimim. minulla linkistä enkun kieliselle sivulle! Toi rentoutus cd vois olla ihan hyvä juttu! - reippaasti kokemusta
Tuttu juttu ja erittäin elämää rajoittava. Autoa ajaessani sain elämäni ensimmäisen paniikkikohtauksen. Se tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta ja uuden kohtauksen pelko rajoitti liikkumista tosi paljon ja pitkään. Varmaan vuoteen en ajanut autolla kuin ihan pakolliset pikkupätkät. Opiskelun vuoksi oli kuitenkin vaan sitten pakko ajaa. Välillä vaan piti pysähdellä useammankin kerran tien laitaan, kun tuntui että pyörtyy. Lääkitys on auttanut minua poistamaan oireet.
- panikoija
Itselläni tuo autolla ajo on todella rajoittavaa. Onneksi ei pakollisia ajoja ole! Taajamissa ajo on ihan ok, mutta sellaiset pidemmät matkat joissa ei asutusta ole, ovat minulle painajaista!:(
Välttelen matkoja viimeiseen asti, mutta joskus on uskaltauduttava matkaan...
Viimeksi jouduin ajamaan esikoisen kanssa kahdestaan n. 40km matkan. Jouduin menomatkalla olemaan lähes koko ajan puhelimessa mieheni kanssa että hän rauhoitteli minua. Väliin tuntui että on pakko kääntyä kun ajattelin vain että: "mitä jos...?" (Minulla on aina sekoamisen pelko; pelkään jos tulen matkalla hulluksi ja juoksen jonnekin metsään eikä minua kukaan löydä ja kuolen sinne...)
Takaisin tullessa oli helpompaa, pystyin juttelemaan esikon kanssa mukavia, ja pelon sain pidettyä kurissa.
Minulla on AINA helpompaa ajaa kotia kohti kuin kodista poispäin. Se on jotenkin turvallisempaa tulla kun pääsee tuttuun ja turvalliseen paikkaan.
Ja tosiaan asumattomalla tietaipaleella ajaminen on se joka mulla laukaisee paniikin; se on yhtä helvettiä!
Onko muilla näin?- kayja
Sama täällä ton autoilun suhteen.N. viikko ennen joulua tuli eka paniikkikohtaus ja ihan yhtäkkiä. Puhuin puhelimessa äitini kanssa ja yhtäkkiä alkoi vatsaa vääntää ja ahdisti. Ei muuta kuin auto tien sivuun ja puhaltimet kylmälle ja kohti naamaa. Meni ohi. Mutta seuraavat kohtaukset tulikin sitten ihan muualla ja vasta niitten jälkeen aloin pelätä autolla ajamista. Vasta lääkkeen alettua vaikuttaa alkoi helpottaa. Aluksi piti olla varmaa että isäntä on puhelimen ulottuvilla jos rupeaa ahistamaan. Nyt jo sujuu, mutta kotiin päin ajeleminen on todellakin helpompaa. Töihin mennessä vieläkin ahdistaa vähän ja kun pääsee työpaikalle, huimaa ym..
- AuttavaKäSi
Pikakurssi paniikkikohtauksiin: Lähdetään liikenteeseen tuon auton ajamisen kanssa. Monelle auton ajaminen on epämielyttävää kuten ohitukset ja suuret moottoritiet. Miettikää ensin itsenne kanssa mitä te siinä pelkäätte? Asioita voi olla monia, kolarit, nopeuden lisääntyminen, avara paikka, ruuhka tilanteet, tunne että joku seuraa tai katsoo sinua koko ajan...tee aluksi itsellesi kysymys että miksi? Miksi pelkäät sitä kun muutkin tuhannet jopa sadat tuhannet autot ajavat sitä samaa tietä turvallisesti ja mitään peläten. Moni heistä pelkää samaa kuin sinä mutta silti mitään ei tapahdu. Huomaat pikku hiljaa että tressaat sitä itsekkin turhaan niin kuin ne muutkin. Älä mieti mikä on helpoin tie vaan päätä itsellesi että kaikki tiet ovat ihan samoja kuin toisetkin, reitti vaan eroaa matkasta. Ei se tiestä ole kiinni, eihän
- se elinikäinen
Ehkä kannattaa ajaa levähdyspaikalle, pitää tauko ja hengittää syvään raitista ilmaa. Hankalaa, jos aikataulut painaa päälle, mutta kannattaa sitten vastaavasti lähteä matkaan aiemmin.
Itse ajoin edellisessä työpaikassa kymmeniätuhansia kilometrejä vuodessa. Olen kai tässä suhteessa poikkeuksellinen paniikkilainen, koska autolla ajaminen on mielestäni erittäin rentouttavaa. On edelleen, vaikka ajan hyvin vähän, matkatöitä ei ole ja työmatkat liikun julkisilla. Joskus lähden vapaapäivinä ajelemaan ihan muuten vain, koska on mukava olla yksi autossa, ei mitään ihmismelua ympärillä ja voi liikkua paikasta toiseen vapaasti.
Uuseien lääkkeiden kokeilu ja autolla ajo sopivat huonosti yhteen. Sitä lääkärini eivät aikanaan tajunneet. Sivuvaikutukset saivat nukahtamaan rattiin ja pahimmassa tapauksessa ajautumaan vastakkaiselle kaistalle. Ihmettelen lääkäreitä, jotka tiesivät minun olevan matkatöissä ja silti kokeiluttivat uusia ja taas uusia lääkkeitä, joilla ei ollut mukamans mitään sivuvaikutuksia. No mina lopetin ne ominpäin äkkiseltään. - apuva5
Perhana kun on sama ongelma... pahinta on että kun kohtaus iskee tai on iskemässä niin se vaikuttaa oikeasti myös ajokin hallintaan ja olenkin kolaroinut.
Mitä tässä vois tehdä? Ottaa rauhoittavaa pamia ajaessa ?- Nellimaaria88
Samaa ongelmaa täälläkin! Jo 10 vuotta! Terapiat käyty ja lääkkeet kokeiltu ja mikään ei vaan auta! Olisi hienoa jos löytyisi jokin keino päästä tästä ongelmasta eroon! Tämä rajoittaa aika paljon elämää kun haluis kuitenkin käydä eri paikoissa autolla ja oma autokin löytyis... en uskalla ajaa kuin pieniä matkoja taajamassa. Isot tiet on ihan mahdottomia...
:(
- Meri81234
TÄällä samaa ongelmaa ollut jo myös sen 10 vuotta :( mitenköhän tästä pääsisi eroon?
- ajojyrä
Tiedän tapauksia että ovat rekan kuljettajia.
Ylinopeusvalvonnassa kun saa sakon niin voi vedota paniikkihäiriöön, silloin voidaan sakko perua. Vakuudeksi kannattaa näyttää lääkärintodistus niin sakko perutaan. Tosi on.
Suosittelen ammatiksi raskaan yhdistelmänkuljettajaa.- Anonyymi
Onko panikoiva rekkakuski sinusta oikeassa työssä , mitäs jos saa niin kovan paniikin ettei hallitse autoa , ketäs siitä syytetään sitten, auttaako lääkärin todistus siinäkin jotenkin. Luulen vaan että,jos panikoi niin silloin on valittava ammatti missä ei vaaranna omaa ja toisten henkeä
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Onko panikoiva rekkakuski sinusta oikeassa työssä , mitäs jos saa niin kovan paniikin ettei hallitse autoa , ketäs siitä syytetään sitten, auttaako lääkärin todistus siinäkin jotenkin. Luulen vaan että,jos panikoi niin silloin on valittava ammatti missä ei vaaranna omaa ja toisten henkeä
Yleensä kyllä jos paniikkikohtauksia tahtoo ajaessa saada niin oon ymmälläni jos rekkakuski viihtyy töissä on se niin helvettiä. Minä sen tiiän. Ite oon roskakuski nykyisin ja sain tässä burn Outin takia ahdistuksen ja paniikkikohtauksia päivittäin alussa. Silloin en vielä tiennyt että burn Outin takia mutta se oli toisaalta hyvä hetki pois töistä ja takasin ja väkisin ajamaan (n.200km vain päivään roskkuskina mikä hyvä) eli joutui väkisin ajamaan mutta ei älyttömän pitkiä matkoja niin hyvin vieroittu. Tosin seuraava kohtaus tuli kun olin töissä ja vetämässä pönttöjä auton ulkopuolella silloin tajusin varmaksi sen burn Outin mitä epäilin jo aiemmin syyksi. Nyt siis vain lepäilen ja nyt on samat ahdistus oireet ajoi autoa tai oli kotona kohtauksia ei ole tullut nyt sitten sairasloman aikoja muuta kuin lievempiä ahdistuskohtauksia ja nekään ei ajaessa vaikka on tässä ajellut päivittäin. Eli hyvinkin voi olla syynä myös elämässä jokin muukin minulla ei ainakaan pelkkä työ vaikuttanut vaan elämässä oli vähän liikaa suorittamista muutakin harrastuksestakin tuli suoritettava asia mistä en enää niin edes nauttinut jne.. meni jo vähän ohi aiheen mutta joo käyny myös alan valinta mielessä nyt saikulla miettiessä mutta aion vielä kokeilla en jatka töissä pitkään jos en saa kokonaan rentoutettua ajamista samalle tasolle kuin ennen. Ei siitä ennen sitä nauti niin paljoa että sitä työtä tekisi. Eli tuskin kukaan kuka oikeasti saa paniikkikohtauksia ajaessa jatkuvasti voi jatkaa edes sitä työtä sen verran pahalta paniikkikohtaus kyllä tuntuu... Ainakin minusta
- motari-
Täälläpäs kuulostaa oireet tutuilta myös:) Itellä lähinnä moottoritie ajo ihan hullua! voi luoja niitä paniikkeja mitä matkoilla on tullut! ja joskus käyny niinkin että ei vaan pysty ajamaan.. on pakko stopata.
Jonkun verran itse saanu apua rauhoittavista kun pidempää matkaa ajanut,mutta ei sekään oo kivaa. Noin 7v itellä ollu vaikee ajaa ja nimenomaan motaria! toki välillä saattaa iskea valoristeyksessä ja ruuhkassakin.
Tsemppia vaan kohtalon kamuille:) - exautoilija
Helvetin yksinkertainen ratkaisu: jos autolla ajaminen aiheuttaa paniikkia PYSY POIS AUTON RATISTA. Olet vaaraksi itsellesi ja muille. Terveisin panikoiva ex-autoilija.
- panik
Joopa joo...
Olisikin noin yksinkertaista.
Eräässä työpaikassani jouduin ajamaan satunnaisesti kuorma- autolla. Ja joka vit...un keikalla oli vähintään yksi kohtaus.
Ei pokka riittänyt sanoa pomolle/ työkavereille, että en pysty/ uskalla.
Olisivat pitäneet vain laiskana ja mukavuudenhaluisena.
Toisessa työpaikassa jouduin ajamaan hieman pidempiä työmatkoja henkilöautolla.
Ei silloinkaan rohkeus riittänyt sen kertomiseen, että en pysty.
Aika vitt..mainen tunne, kun 120 km/ h nopeudessa mooottoritiellä iskee kohtaus päälle.
Suomalaisella sisulla mentiin... - Anonyymi
Ei toimi niin. Vaan tilanne korjataan. Altistamalla itseään ajamiselle vaikka pikkuhiljaa. Toki jos et autoa tarvii senkun jätät sen elämästäsi pois. Mutta samanlailla kun sosiaalisten tilanteiden pelot niin nekin lähtevät vain altistamalla. Toki ei kannata mennä ruuhkaaikaan motarille ajelemaan aloittaa varovasti rauhallisilla pätkillä. Minulla oli sama ja ajaminen tuntuu vielä pahalta mutta kohtauksia ajaessa ei ole tullut pitkään aikaan ja kohtauksetkaan ei kyllä ikinä vaaratilanteita onneksi aiheuttanut, mutta vaikka vielä ajaminen tuntuu pahalta koko aika parempaan suuntaan mennään. Ja tosiaan ammattikuljettaja olen mitään tienpäällä isompaa ei ole sattunut ikinä minkä takia olisin ajopelon saanut. Loppuunpalamisen takia siis varmasti sain paniikkikohtauksen oli lastaus tilanteessa ei ajaessa vaikka ennen sitä samantapaisia tuntemuksia tuli kyllä maantiellä ajaessa. Tiedän että pahalta tuntuu ajaa silloin mutta se on ainoa on valitettavasti keino. Hengittää rauhallisesti laskemalla auttaa minua siinä tilanteessa. Ja aloittaa pienillä pätkillä ajamalla. Minäkin ajelen työssäni vain lähiseutuja nykyään en lähtisi itsekkään vielä tässä tilanteessa ajelemaan yksin 400km päähän toistaiseksi vaikka ennen niistä tykkäsinkin. Pikkuhiljaa vaan lisättävä varmuutta että mitään ei käy (minulla siis tuli pelko niistä tuntemuksista että saatan pyörtyä ajaessa) mutta koska näin ei ole käynyt 2kk aikana niin on alkanut helpottaa .mitään muuta en pelkää olen liiankin varma liikenteessä huonossakin kelissä ajan ylinopeutta jne.. ja olen itseasiassa varma siitä että olen tällä hetkellä paljon paljon tarkempi kuljettaja kun keskityn ajamiseen erityisen vähän liiankin paljon. Rentous vielä puuttuu sen kun saa takaisin on kaikki kunnossa. Tosin minulla on muutenkin nyt burn Outin jälkeinen ahdistus päällä ja vaatii vain lepoa mutta pidän huolen että päivittäin ajan omalla autolla ja mielellään vähän pidemmän matkan maantiellä. Kyllä se siitä tuli on ostettua kirjoittamaan mutta tosiaan kellekkään en suosittele välttämään paikkaa missä kohtauksen saa vaan altistamaan kaikille turvallisella tavalla pikkuhiljaa. Kaikki voi saada paniikkikohtauksen/sairauskohtauksen vaikka auton ratissa, mutta liikenteessä on paljon riskejä ja sen tiedostan hyvin ammattikuljettajana. Jos autoilijoista saataisiin typerät ohittelijat pois olisi se jo paljon paljon turvallisempi paikka. Luulen että tosipaikan tullen auton ratissa kukaan ei paniikkikohtauksen aikana niin voi lamantua ettei saa autoa pysäytettyä. joka ikisessä moottoritiellä tai missä vain normaalk henkilöauton saat varmasti sopimaan tien reunaan (pois lukien Helsingin keskusta jne) voihan auto jättää tienpäällekkin mihin vain. Mutta vielä tosiaan tsemppiä kaikille mullakin on vielä ajopelon jännitystä ja huono olo ajaessa mutta se lähtee pikkuhiljaa aikaa vie mutta lähtee. (Tasan 2kk kulunut nyt kun mulla todettiin paniikkihäiriö) jos kesään mennessä olisi jo autoilu samalla mallilla kun ennenkin:)
- grsklp
paniikkihäiriö on aina merkki keskushermoston ylikuormittumisesta. kannattaa löysätä ajoissa ja saada oikea lääkitys. stressitekijät on saatava pois. keskushermosto ei parane sillä, että tekee vain asioita, mitä se ei oikesti kestä, vaan voi olla yllättävän nopeasti tosi heikossa kunnossa. tämän olen raskaan kautta oppinut. lääkäreillä on monesti asiaan suhtautuminen, että paniikkihäiriö on vaaraton. jokainen tuntee ja voi päätellä kuitenkin itse, kuinka kuluttavia kohtaukset voivat olla.
- Anonyymi
Tämä ketju on vanha mutta löysimpä kohtalotovereita, samaa on ollut varsinkin pitkää matkaa taittaessa, kun pitäs ns. rauhoittua ratissa, yhtäkkiä tulee outo olo, ettei selviä ajosta ja iskee paniikki ja pelko pitääkö pysähtyä.
Itselläni on ollut aikoinaan paha sisäkorvan tasapaino ongelma jota hoidettiin kropan ja pään edestakaisella liikuttelulla.
Pahin mulle autolla ajaessa on juuri moottoritiet ja silloin kun autoja tulee ja menee paljon ja erittäin huonoa tekee pitkät tunnelit, sivulla vilisee seinää ja valoja ja se saa voimaan pahoin.
Ja nykyään vältän niitä.
Tällaista ongelmaa ei ymmärrä tietenkään sellainen joka ei kärsi kyseisestä asiasta. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tämä ketju on vanha mutta löysimpä kohtalotovereita, samaa on ollut varsinkin pitkää matkaa taittaessa, kun pitäs ns. rauhoittua ratissa, yhtäkkiä tulee outo olo, ettei selviä ajosta ja iskee paniikki ja pelko pitääkö pysähtyä.
Itselläni on ollut aikoinaan paha sisäkorvan tasapaino ongelma jota hoidettiin kropan ja pään edestakaisella liikuttelulla.
Pahin mulle autolla ajaessa on juuri moottoritiet ja silloin kun autoja tulee ja menee paljon ja erittäin huonoa tekee pitkät tunnelit, sivulla vilisee seinää ja valoja ja se saa voimaan pahoin.
Ja nykyään vältän niitä.
Tällaista ongelmaa ei ymmärrä tietenkään sellainen joka ei kärsi kyseisestä asiasta.Toiset valitsevat mielellään myös tien jossa ei ole niin paljon liikennettä, ja joissa ei ole alati pysäyttäviä liikennevaloja
Sairaus on hyvin työläs, tiedän yhden jolla oli koira mukana pitkillä keikoilla ja hän sanoi että silloin ei saanut näitä kohatauksia ollenkaan koirakin tuli niin tottuneeksi autossa olemiseen että halusi mukaan silloinkin kun kuski ei halunnut.
Niin että he ovat aina joka paikassa yhdessä mies ja koira. Ja panikoiminen on loppunut kokonaan
Joten moni löytää itsekkin keinot lievittämään vaivaansa .
Muuten tämä sairaus on aika yleistä nykyisin , niin että tsemppiä kaikille panikoiville
- Anonyymi
Minulla kanssa sama ongelma aina maantiellä, missä saa ajaa satasta. Hiljattain äityi niin pahaksi että oli pakko mennä lääkäriin. Määräsi seroniliä. Saapa nähdä auttaako, vai olenko loppuikäni pelkästään taajamakuski.
- Anonyymi
Itselläni tuo siedätyshoito vain pahensi oireita ja tällä hetkellä en pysty ajamaan maantiellä lainkaan. Onneksi taajamissa vielä pystyy ajamaan. Kokeilin myös serotoniinin takaisinotonesto lääkitystä, mutta ei ollut vaikutusta, niin lopetin, koska pitkään käytettynä kuulemma todella vaikea päästä eroon.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mihin sinussa haluan koskea
Tilanne, että pääsisin tutustumaan eri kohtiin sinussa, mitä haluaisin kokeilla. Käsiin haluaisin tutustua, hieroa niitä412223Sairaammaksi menee: Musk alkaa sensuroida Zelenskyin viestintää X:ssä
IL: Musk puuttuu Zelenskyin viestintään – X:ään tulossa muutoksia "Elon Musk sanoo korjaavansa X:n, jotta käyttäjät voi2231955- 1111528
Toisen ihmisen sydämellä
leikkiminen on äärettömän moraalitonta. Antaa turhiaa toiveita ja sitten olla kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kuinka vo1421265- 1151197
PAM:in mainos, älä mene tänään ruokakauppaan
kannatan kovasti kaupan työntekijöille lisää liksa. MUTTA lakossa on huonoa, nyt kauppiaat näkevät kuinka vähällä henki1361104Oho! Toivo Sukari paljastaa erikoisista iltatoimista Nadja-vaimon kanssa: "Hän aina putsaa mun..."
Oho! Onpa iltatoimet tällä pariskunnalla. Toivo Sukari ja Nadja Sukari menivät naimisiin v. 2019. Lue lisää: https://251078- 74982
- 70940
- 61915