Autolla ajaminen ja paniikkihäiriö

Niinpä, tuo on asia, joka on minullekin ollut viime aikoina hankala. Muutoin pärjäisin tämän paniikkini kanssa, mutta kun se rupesi haittaamaan autolla ajoani. Työmatkat ovat välillä yhtä jännitystä, rupean pelkäämään jo töistä lähtiessä. Olen kyllä viime aikoina saanut tilannetta rauhoitettua, mutta ongelma se on edelleen. Olen miettinyt, että ehkä omalla kohdallani on kyse siitä, että en haluaisi asua siellä missä asun ja siksi tuosta kulkemisesta on tullut ongelma. Joskus tuntuu, että tuo pää on ihan järjetön.

Löysin ulkolaisen sivuston paniikista, eräänlaisen kirjekurssin. Se on mielenkiintoinen, en ole vielä ehtinyt tutustua paremmin. Tässä linkki, jos haluatte tutustua: http://www.panic-attacks.co.uk/panic_attacks_1.htm

Ja tosiaan, jos jollakulla on hyviä vinkkejä tuohon autolla ajoon, kertokaa ihmeessä.

Mullakin ollut paniikkihäiriöö nyt jotai 4 vuotta ja olen käynyt terapiassakin siitä ja on lääkitys. Terapiakäynnit kyllä auttavat ja tuntuu hyvältä puhua jollekin kuka oikeesti ymmärtää näistä asioista.

Tässä 3 kk sitten äitini kuoli ja sen jälkeen on ollut paljon vaikeampaa, kohtauksia tullut autossakin ja ajaessa ja kouluun meno on estynyt kokonaan.

Yritän aina vaan rauhoitella itseäni ahdistavissa tilanteissa ja se kyllä auttaakin. Tuntuu rauhoittavalta keskittyä vain liikenteeseen: seurailla liikennemerkkejä, ns. "puhua itselleen sisäisesti" esim. "nytpä ajan tuosta tuonne ja seuraavasta sitten oikealle ja sitten suoraan ja mikäs merkki tuossa olikaan?" Tämä on ainakin minua auttanut.

Kiitos nimim. minulla linkistä enkun kieliselle sivulle! Toi rentoutus cd vois olla ihan hyvä juttu!

Tuttu juttu ja erittäin elämää rajoittava. Autoa ajaessani sain elämäni ensimmäisen paniikkikohtauksen. Se tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta ja uuden kohtauksen pelko rajoitti liikkumista tosi paljon ja pitkään. Varmaan vuoteen en ajanut autolla kuin ihan pakolliset pikkupätkät. Opiskelun vuoksi oli kuitenkin vaan sitten pakko ajaa. Välillä vaan piti pysähdellä useammankin kerran tien laitaan, kun tuntui että pyörtyy. Lääkitys on auttanut minua poistamaan oireet.

Itselläni tuo autolla ajo on todella rajoittavaa. Onneksi ei pakollisia ajoja ole! Taajamissa ajo on ihan ok, mutta sellaiset pidemmät matkat joissa ei asutusta ole, ovat minulle painajaista!:(
Välttelen matkoja viimeiseen asti, mutta joskus on uskaltauduttava matkaan...

Viimeksi jouduin ajamaan esikoisen kanssa kahdestaan n. 40km matkan. Jouduin menomatkalla olemaan lähes koko ajan puhelimessa mieheni kanssa että hän rauhoitteli minua. Väliin tuntui että on pakko kääntyä kun ajattelin vain että: "mitä jos...?" (Minulla on aina sekoamisen pelko; pelkään jos tulen matkalla hulluksi ja juoksen jonnekin metsään eikä minua kukaan löydä ja kuolen sinne...)

Takaisin tullessa oli helpompaa, pystyin juttelemaan esikon kanssa mukavia, ja pelon sain pidettyä kurissa.

Minulla on AINA helpompaa ajaa kotia kohti kuin kodista poispäin. Se on jotenkin turvallisempaa tulla kun pääsee tuttuun ja turvalliseen paikkaan.
Ja tosiaan asumattomalla tietaipaleella ajaminen on se joka mulla laukaisee paniikin; se on yhtä helvettiä!
Onko muilla näin?

Pikakurssi paniikkikohtauksiin: Lähdetään liikenteeseen tuon auton ajamisen kanssa. Monelle auton ajaminen on epämielyttävää kuten ohitukset ja suuret moottoritiet. Miettikää ensin itsenne kanssa mitä te siinä pelkäätte? Asioita voi olla monia, kolarit, nopeuden lisääntyminen, avara paikka, ruuhka tilanteet, tunne että joku seuraa tai katsoo sinua koko ajan...tee aluksi itsellesi kysymys että miksi? Miksi pelkäät sitä kun muutkin tuhannet jopa sadat tuhannet autot ajavat sitä samaa tietä turvallisesti ja mitään peläten. Moni heistä pelkää samaa kuin sinä mutta silti mitään ei tapahdu. Huomaat pikku hiljaa että tressaat sitä itsekkin turhaan niin kuin ne muutkin. Älä mieti mikä on helpoin tie vaan päätä itsellesi että kaikki tiet ovat ihan samoja kuin toisetkin, reitti vaan eroaa matkasta. Ei se tiestä ole kiinni, eihän

Ehkä kannattaa ajaa levähdyspaikalle, pitää tauko ja hengittää syvään raitista ilmaa. Hankalaa, jos aikataulut painaa päälle, mutta kannattaa sitten vastaavasti lähteä matkaan aiemmin.

Itse ajoin edellisessä työpaikassa kymmeniätuhansia kilometrejä vuodessa. Olen kai tässä suhteessa poikkeuksellinen paniikkilainen, koska autolla ajaminen on mielestäni erittäin rentouttavaa. On edelleen, vaikka ajan hyvin vähän, matkatöitä ei ole ja työmatkat liikun julkisilla. Joskus lähden vapaapäivinä ajelemaan ihan muuten vain, koska on mukava olla yksi autossa, ei mitään ihmismelua ympärillä ja voi liikkua paikasta toiseen vapaasti.

Uuseien lääkkeiden kokeilu ja autolla ajo sopivat huonosti yhteen. Sitä lääkärini eivät aikanaan tajunneet. Sivuvaikutukset saivat nukahtamaan rattiin ja pahimmassa tapauksessa ajautumaan vastakkaiselle kaistalle. Ihmettelen lääkäreitä, jotka tiesivät minun olevan matkatöissä ja silti kokeiluttivat uusia ja taas uusia lääkkeitä, joilla ei ollut mukamans mitään sivuvaikutuksia. No mina lopetin ne ominpäin äkkiseltään.

Perhana kun on sama ongelma... pahinta on että kun kohtaus iskee tai on iskemässä niin se vaikuttaa oikeasti myös ajokin hallintaan ja olenkin kolaroinut.

Mitä tässä vois tehdä? Ottaa rauhoittavaa pamia ajaessa ?

TÄällä samaa ongelmaa ollut jo myös sen 10 vuotta :( mitenköhän tästä pääsisi eroon?

Tiedän tapauksia että ovat rekan kuljettajia.
Ylinopeusvalvonnassa kun saa sakon niin voi vedota paniikkihäiriöön, silloin voidaan sakko perua. Vakuudeksi kannattaa näyttää lääkärintodistus niin sakko perutaan. Tosi on.

Suosittelen ammatiksi raskaan yhdistelmänkuljettajaa.

Täälläpäs kuulostaa oireet tutuilta myös:) Itellä lähinnä moottoritie ajo ihan hullua! voi luoja niitä paniikkeja mitä matkoilla on tullut! ja joskus käyny niinkin että ei vaan pysty ajamaan.. on pakko stopata.
Jonkun verran itse saanu apua rauhoittavista kun pidempää matkaa ajanut,mutta ei sekään oo kivaa. Noin 7v itellä ollu vaikee ajaa ja nimenomaan motaria! toki välillä saattaa iskea valoristeyksessä ja ruuhkassakin.
Tsemppia vaan kohtalon kamuille:)

Helvetin yksinkertainen ratkaisu: jos autolla ajaminen aiheuttaa paniikkia PYSY POIS AUTON RATISTA. Olet vaaraksi itsellesi ja muille. Terveisin panikoiva ex-autoilija.

paniikkihäiriö on aina merkki keskushermoston ylikuormittumisesta. kannattaa löysätä ajoissa ja saada oikea lääkitys. stressitekijät on saatava pois. keskushermosto ei parane sillä, että tekee vain asioita, mitä se ei oikesti kestä, vaan voi olla yllättävän nopeasti tosi heikossa kunnossa. tämän olen raskaan kautta oppinut. lääkäreillä on monesti asiaan suhtautuminen, että paniikkihäiriö on vaaraton. jokainen tuntee ja voi päätellä kuitenkin itse, kuinka kuluttavia kohtaukset voivat olla.

Minulla kanssa sama ongelma aina maantiellä, missä saa ajaa satasta. Hiljattain äityi niin pahaksi että oli pakko mennä lääkäriin. Määräsi seroniliä. Saapa nähdä auttaako, vai olenko loppuikäni pelkästään taajamakuski.