saan karkoitettua kaikki rakkaat ihmiset ympäriltäni. kaikki vaan hajoaa käsiin. sanon asioita joita en halua sanoa, ja asiat jotka pitäs sanoa jää sanomatta. :(
my life is absolutely one big mess! en oikeen tiiä jaksanko tätä enää... tekisi vain mieli repiä ranteet auki ja unohtaa kaikki. nukkua rauhassa pois tästä kaikesta.
en vain jaksa tätä jatkuvaa kipua enää. en jaksa enää olla edes sosiaalinen. en jaksa puhua kenenkään kanssa, en jaksa olla, en jaksa enää taistella omaa ruumistani ja mieltäni vastaan... olen yrittänyt hakea apua, mutta mistään ei ole ollut apua. haluan kuolla... nyt!
my life is absolutely one big mess! en oikeen tiiä jaksanko tätä enää... tekisi vain mieli repiä ranteet auki ja unohtaa kaikki. nukkua rauhassa pois tästä kaikesta.
en vain jaksa tätä jatkuvaa kipua enää. en jaksa enää olla edes sosiaalinen. en jaksa puhua kenenkään kanssa, en jaksa olla, en jaksa enää taistella omaa ruumistani ja mieltäni vastaan... olen yrittänyt hakea apua, mutta mistään ei ole ollut apua. haluan kuolla... nyt!
Vastaukset 9
Vanhimmat
todennäköisesti. Mietin sun kirjoitustasi kovasti. Olen itse aikoinaan ollut erittäin ahdistunut, eli samoissa tunnelmissa kuin sinä nyt. Näin jälkikäteen sitä on vain vaikea käsittää. Ajattelen nykyisin niin, että jos olisin vain silloin tajunnut että minulla on itseni, voin tehdä mitä haluan, ei kaikkea sitä sotkua olisi ollut. Ranteita ei kannata repiä auki, eikä mitään muutakana. Elämä on elämisen arvoista. Itse muutamia suisidiyrityksiä kokeneena, voin vakuuttaa, että se ei ole vastaus. Sinun pitäisi varmaan selvittää mikä sinua oikeasti vaivaa? Jokuhan se varmaan on... Mutta toivotan paljon jaksamista sinulle, älä lannistu vaan sisulla eteenpäin!
olen itsekkin jo joskus 3-4 vuotta sitten yrittänyt tappaa itseni. masennukseni on jatkunut kanssani sitkeästi tähän päivään asti, ja nyt alkaa huumori loppumaan...
olen elänyt jatkuvan masennuksen, ja ahdistuksen verkossa jo aivan liian monta vuotta. EN JAKSA ENÄÄ! *huokaa*
Olen päättänyt että ennemmin olen vaikka rauhoittavista lääkkeistä täysin tööt, kuin itseni tappaisin. Kuule kun tietäisit kuinka paljon sulla on kohtalotovereita, kuten minä.
Ole sinäkin ennemmin tööt, parempihan sekin on kuin kuolla, sillon ei tunnu pahalta, mutta elämään voi tulla vielä jotain valoa. kuolema on lopullinen ja viimeinen ratkaisu.
siitä toipuneita on yllin kyllin,Minäkin olen vakavasti sairastunut,ja leikattu,silti yritän jaksaa,etten masentuisi,ja etsiä aina jonkun pienen valopilkun,Hae vaan apua.
... olla sekaisin lääkkeistä. asioilla on silloin vieläkin vähemmän merkitystä kuin nyt. tiedän mistä puhun, koska olen ollut lääke huuruissa, pitkiäkin aikoja. enkä halua sitä enää.
Mulla on joku reilut 10 vuotta takana masennusta eli kolmannes elämästä. Se aika lääkkeissä ja melkein koko ajan todella kovissa lääkkeissä. Välillä osastoa välillä sähköä. Sillee elämä jotenkin menee eteenpäin, kun antaa kuolan valua ja kulkee sumussa. Ei ne lääkkeet pahasta ole, vaikka joskus oli niin kova lääkitys, että jo sen takia oli paha olla (maksa, munuaiset jne.).
Nyt olen kyllästynyt siihen ja lääkkeitä on vähennetty rajusti. En tiedä onko tämä sitten parempaa olla ahdistunut ja pakokauhuinen ja melkein toimintakyyvtön. Joskus tuntuu, että kun vain saisi vetää päätään täydemmäksi, niin että loputkin muistista menisi.
Kaikesta huolimatta elossa aioin pysyä ja menen asenteella perkele. Kuitenkin elämä tasaisena tuntuu todella mitättömältä, sillä olenhan nähnyt parempaa; sen sekavan ahdistavan hulluuden ja kaikkea sellaista. Tasainen 8-17 on ehkä helppoa, mutta siinä kaikki tylsää. Puhun mieluummin omiani, viiltelen ja poltan ja ryven.
Toivottavasti ei viimeinen viestisi, sillä vaikutat ihmiseltä, jonka kannattaa olla olemassa.
Huonosti muotoiltu, mutta... olen kömpelö lohduttaja. Tarkoitan vain, että elämällä on paha tapa jatkua. Etkö siis nauttisi kyydistä vielä jonkin aikaa? Pelkkää kipua ja tuskaahan se yleensä on, mutta onhan sekin jotain.
Sanon vaan, että aina ei tarvitse jaksaa. Loman pitäminen ei tarkoita, että pitäisi matkustaa etelään. Pidä lomaa itsestäsi, anna kaiken hajota ja jos et voi olla välittämättä sotkusta, hae se lääkitys jos se helpottaa.
Ota aikaa etsiä itseäsi synkkien ajatusten takana.
Ei vitja tää on sekavaa tekstiä. Yritys saada sinut ajattelemaan valoisammin, toivottavasti en vain saanut sotkettua enemmän.
etkä sinä ole ollenkaan huono kirjoittamaan. asiasi ja mielipiteesi tule erittäin selvästi esiin. mutta sitä "lomaa" itsestäni en osaa pitää. en osaa antaa asioiden olla. yritän jakuvasti pitää kaiken koossa. niin omat kuin kavereidenkin asiat. ja se on pidemmän päälle melko raskasta.
yrtiän jaksaa, mutta se ei vain enää tunnu olevan vaihtoehto.
..tuossa edellä, kuten sanoitkin. Maanläheistä ja fiksua tarinaa, johon en juuri keksi lisättävää. Kerron lyhyesti vielä omasta tilanteestani kuitenkin. "Yritän pitää kaiken koossa" koitui kohtalokseni. Sitä velkaa on nyt maksettu muutama kuukausi. Olin suvun liideri, liideri myös töissä, kaikkivoipa jaksaja. Kunnes se pysähdys vaan tuli. Oli pakko tunnustaa, että olen vaan ihminen, jolle myös heikkous on sallittu.
Sinun ei tarvitse pitää lomaa itsestäsi, mutta anna itsellesi mahdollisuus löytää myös se toinen puoli. Ei ole häpeä itkeä, ei ole häpeä näyttää heikkouttaan. Minä olen ymmärtänyt pitkän kaavan mukaan, että se rohkeus piilee juuri siinä. Että antaa sen pokan pettää.
Uskon, että selviät, mutta anna siitä tiukkuudesta periksi. Muuten homma ei onnistu.