Liikenneraivo ja mielenhallinta

YrjöJurri kirjoitti:

Oikea asenne on yksi tärkeimmistä asioista liikenteessä, asenne vika vaivaa niin amatöörejä kun ammattilaisia. Huonosta asenteesta huipentuma on liikenneraivo, joka ei ole tuntematon meilläkään. Jos joku sattui näkemään englantilaisen ohjelman jossa, uudelleen koulutettiin näitä raivopäitä. Siinä selvisi hyvin miksi ja miten aggressio nousi kuljettajilla kaaliin.

Minusta jokainen voi aivan itse tarkkailla omaa käyttäytymistään liikenteessä ja pohtia sitä olisiko asenteissa parantamisen varaa. Täällä on taitettu peistä rekkojen ja rekkakuskien vaarallisuudesta liikenteessä, toki pelko on aiheellinen, koska raivon valtaan joutunut rekkakuski saa työvälineellään varsin suuren tuhon aikaan vaikkapa Micran sompaajaan nähden. Kyllä jokainen tunnistaa itsessään sen raivoavan punaperseisen paviaanin, silloin kun joku kanssa-autoilija töpeksii edessä oikein lahjakkaasti.

Pahimmoillaan tämä liikkennevittuilu on melkoista uhkapeliä jossa voi tulla rysähdys, jossa tulee joukoittain leskiä ja orpoja. Raivo on usein kaksisuuntaista, rekka ajaa jotain kansalaista liki ja tämä ottaa siitä pultit . Pikkuauton kuski härnää rekkamiestä, rekkamies ottaa taas pultit tästä härnäämisestä ja puskee veturinnokan lähes takaluukkuun kiinni. Yleensä siinä vaiheessa itsesuojeluvaisto voittaa apinan raivoin ja ”Micrakuski” painaa sen verran tallaa että tulee hajurako rekkaan. Tiedän, että ammattikunassa on sellaisia jota painostavat helposti näitä tientukkoja. Toki vastaavasti on sanottava, että aina samat kuljettajat keräävät junan peräänsä, syystä tai toisesta, syy on usein Micran puikottajan asenteessa. Tässä on juuri yksi raivoavaryhmä jotka taistelee koko muuta liikennettä vastaan, 90% kuskeista kyse on asenteesta ne loput 10% eivät yleensä pysy puutteellisen ajotaitonsa vuoksi muun liikenteen mukana.

Vaikka täällä on jo haukuttu minua rekkakuskien puolustamisesta, myös siitä, että en näe heidän virheitään, kyllä minä näen koska olen tehnyt aikanaan itsekin ne samat virheet. Suurin ongelma nuorilla kuskeilla on ”jumalainen ajotaito” he ovat 60-tonnisten Schumachereita heiltä onnistuu kaikki. Monelle se herätys taitojen rajallisuuteen tulee vasta siinä vaiheessa kun veturi lentää luiskalta kuusikkoon ja vastaantulijat saavat syliinsä kärryn sekä lastin. Tämä ilmiö tulee kaikille kuskeille, varsinkin niille nuorille kukkopojille, joiden maalista majaa kaivetaan sen Saksasta uitetun Bemun raadosta. Minulle kävi niin onnellisesti että ajoin sen ensimmäisen suuren mällin heti 2-viikkoa kortin saamisesta, toki se tapahtui valoristeyksessä keskellä yötä, mutta meni siinäkin kaksi Mersua romukauppiaan iloksi.

Ne asenteet. Kun puhutaan nuorista ammattikuskeista ei heitä tarvitse ajamiseen kouluttaa, kyllä työ opettaa ja pätevä mies tai nainen oppii perustaidot jo ammatti kursseilla. Kyse on jatkokouluttamisesta ja nimenomaan siitä mielenhallinnasta. Kun on normaalit työpaineet ja sen lisäksi liikenne järjestää lisää stressiä, jotta nämä asiat eivät yhdisty raivotilaksi päänupissa tähän tarvittaisiin jotain kallonkutistajien laatimia mielenhallintakursseja. Myös pitkä valvominen tekee kuskille hyvin epätodellisen olotilan, sitä on aivan jumalattoman skarppi ja kaikki onnistuu, en ole käyttänyt koskaan piriä mutta nuo soittorosvot kuvailivat tilaa samaksi. Kun puhutaan ammattikuljettajasta periaatteessa hänen vireytensä ja mielenhallintansa pitäisi olla lentokapteenin luokkaa. Kunnon yöuni, oikeat ruokatottumukset ja riittävä liikunta, eli hyvät elämäntavat ja peruskunto, näillä pääsee pitkälle.

Kyllä se oikea asenne ja mielenhallinta kuuluu kaikille tienkäyttäjille, mutta totuus ei ole kaukana siitä, että osa ajokortillisista kuljettajista kuuluisi hoitoon kuka mistäkin syytä, mutta rattiin ei heitä pitäisi päästää. Siinä se tieliikenteen ongelma onkin, että kanssa-autoilijoiden raivoa kasvattaa hyvin eritasoiset kuskit, siksi tarvitaan oikeaa asennetta ja mielen hallintaa.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä