En tiedä moniko teistä on saman asian kanssa paininut, mutta kaikki vinkit ja apu olisi nyt tarpeen...
Raskauteni on yli puolen välin, viikot kohta 25. Kaksosia odotan ja fyysinen olotila on suorastaan hirveä. Joka puolelle painaa ja sattuu, on kuvottava ja etova olo, vihloo ja supistaa jne. jne. Tarkastuksissa kaikki kuitenkin ok eli mitään hätää ei pitäisi olla.
Mutta jostain syystä olen saanut päähäni, että kaikki ei ole hyvin. Enkä nyt tarkoita mitään sellaista huolehtimista, mitä varmaan jokainen raskaana oleva jossain määrin kokee, vaan ihan rehellistä pelkoa ja paniikkia. Olen jo mielessäni kuvitellut synnyttäväni ihan kohta eikä vauvat tietenkään vielä selviä ym. Jokaikisen oireen kuvittelen olevan merkki alkavasta synnytyksestä. Pelkään, että lapsivettä tihkuu, kun vuoto on tosi vetistä ym ym. Näistä ajatuksista en pääse eroon, vaikka miten haluaisin ja yrittäisin. Koko ajan pelkään, että jotain tapahtuu. Pelko on välillä sitä luokkaa, että oireilen fyysisestikin. Maha menee sekaisin, tulee kylmä ja kuuma ym. Tässä on kuitenkin niin pitkä matka vielä edessä (ainakin toivottavasti), että sekoan päästäni, jos tähän henkiseen olotilaan ei tule muutosta. Olen kyllä puhunut neuvolassa ja kotona, mutta ilmeisesti en osaa sanoa asiaa niin suoraan, että siihen tosissaan joku reagoisi. Saan aina toki lohdutusta ja kehotuksen olla huolehtimatta, mutta kun en vaan voi... Ai niin, kyseessä ei ole edes ensimmäinen raskauteni eli tiedän kyllä mitä raskauteen ja synnytykseen kuuluu.
Jos nyt joku tästä samasta on kärsinyt tai kärsii parhaillaan, niin täällä niille kokemuksille ja neuvoille olisi nyt polttava tarve.
Raskauteni on yli puolen välin, viikot kohta 25. Kaksosia odotan ja fyysinen olotila on suorastaan hirveä. Joka puolelle painaa ja sattuu, on kuvottava ja etova olo, vihloo ja supistaa jne. jne. Tarkastuksissa kaikki kuitenkin ok eli mitään hätää ei pitäisi olla.
Mutta jostain syystä olen saanut päähäni, että kaikki ei ole hyvin. Enkä nyt tarkoita mitään sellaista huolehtimista, mitä varmaan jokainen raskaana oleva jossain määrin kokee, vaan ihan rehellistä pelkoa ja paniikkia. Olen jo mielessäni kuvitellut synnyttäväni ihan kohta eikä vauvat tietenkään vielä selviä ym. Jokaikisen oireen kuvittelen olevan merkki alkavasta synnytyksestä. Pelkään, että lapsivettä tihkuu, kun vuoto on tosi vetistä ym ym. Näistä ajatuksista en pääse eroon, vaikka miten haluaisin ja yrittäisin. Koko ajan pelkään, että jotain tapahtuu. Pelko on välillä sitä luokkaa, että oireilen fyysisestikin. Maha menee sekaisin, tulee kylmä ja kuuma ym. Tässä on kuitenkin niin pitkä matka vielä edessä (ainakin toivottavasti), että sekoan päästäni, jos tähän henkiseen olotilaan ei tule muutosta. Olen kyllä puhunut neuvolassa ja kotona, mutta ilmeisesti en osaa sanoa asiaa niin suoraan, että siihen tosissaan joku reagoisi. Saan aina toki lohdutusta ja kehotuksen olla huolehtimatta, mutta kun en vaan voi... Ai niin, kyseessä ei ole edes ensimmäinen raskauteni eli tiedän kyllä mitä raskauteen ja synnytykseen kuuluu.
Jos nyt joku tästä samasta on kärsinyt tai kärsii parhaillaan, niin täällä niille kokemuksille ja neuvoille olisi nyt polttava tarve.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Soita neuvolaan ja pyydä aika, kerro miltä sinusta tuntuu, he auttavat mielellään..Se auttaa todella, usko.
itse mietin juuri samoihin aikoikin viikolla noin 25, että onkohan kaikki varmasti hyvin, tressasin hirmusesti, pelkäsin että nyt ei ole kaikki hyvin,ehkä masennuin.Sanoin asiasta neuvolassa ja siellä sanottiin, että on normaalia,että ajattelee niin, kaikki on niin uutta.
Puhuimme paljon neuvolatädin kanssa ja sain paljon paremman olon, myös
mieheni joutui joka päivä rauhoittelemaan minua,kun pelkäsin niin että lapsi ei voi hyvin..
mieheni sanoi "vauva nukkuu vatsassa ja nauttii lämpimästä olosta"..Se oli kivasti sanottu.
Muutaman viikon päästä kaikki pahat olot olivat tipotiessään ja sain rentouduttua, en halunnut vahingoittaa lasta omalla pahalla ololla, minun piti vain luottaa siihen että kaikki on hyvin, kun niin neuvolassa ja ultrassa sanottiin.
Jossain vaiheessa alkaa huomaamaan että on todella tulossa äidiksi, sinä tulet kahden lapsen äidiksi, se on suuri elämän muutos, mutta upea.Se pelottaa mutta se on ihanaa aikaa, se on maailman ihaninta aikaa.
Sinun vatsassasi kasvaa kaksi uskomattoman ihanaa ihmistä, jotka haluavat että äiti voi hyvin.
Pelot, surulliset mielet ovat sitä raskautta.
mutta ne menee ohi.Nauti raskaudesta, lepää, kuuntele hyvää musiikkia, katsele elokuvia, ostele vauvan vaatteita.Uskon että saat sen paremman mielen ja et pelkää enää.Puhu neuvolatädille.Se auttaa.
Onnea odotukseen.
Jumala on antanut sinulle kaksi lasta ja varmasti suojelee niitä..suojelee myös sinua.
En ole uskovainen ihminen mutta uskon suojelusenkeliin.
Elämäsi muuttuu, mutta rakkaus suurentuu.
Olet kovassa hormooniryöpytyksessä, jo sen tiedostaminen helpottaa. Jotenkin osaa suhteuttaa että tämäkin itku ja rauhattomuus on taas vaan sitä, että vartalo tuottaa uusia määriä hormoonia vauvojen tarpeisiin. Itkettää ja huolestuttaa aikansa ja sitten se menee ohi. Väsyneenä ja nälkäisenä (ei ehkä näläntunnetta mutta verensokeri alhaalla) tulee huolestuttua kahta pahemmin ja tällöin ei auta kuin hoitaa itseään.
Vähitellen alkaa huomata miten sama kaava toistuu päivittäin, tietyt masentuneet ja kurjat fiilikset tulee kellonlyömälleen, niitä tietää jo odottaa ja niihin varautua. Kukaan ei takaa, että kaikki menee hyvin mutta todennäköisesti kyllä menee.. rauhallisuus takaa sen paremmin. ;)
Kyllä se siitä!