hoidosta kaipailisin kokemuksia.
Itselläni ei nyt varsinaista masennusta ole (vielä ?) mutta vähän turhan usein on rankan puoleinen v***tus.
Kohdistuu ensisijaisesti vanhempiini, kun olen alkanut lapsen myötä omaa lapsuuttani vähän prosessoimaan. Valitettavasti siinä sivussa saa oman osansa myös mieheni.
Otin asian neuvolassa puheeksi ja siellä suhtauduttiin siihen todella ihanasti. Apua sain heti. Parin päivän päästä olisi nyt sit eka Psykologon tapaaminen.
Kuulisin mielelläni kanssasisarien kokemuksia vastaavanlaisista tilanteista. Kuinka asiaa on hoidettu ? Onko ollut apua ? Koetko, että asia olisi vaikuttanut lapseen yms. ?
Itselläni ei nyt varsinaista masennusta ole (vielä ?) mutta vähän turhan usein on rankan puoleinen v***tus.
Kohdistuu ensisijaisesti vanhempiini, kun olen alkanut lapsen myötä omaa lapsuuttani vähän prosessoimaan. Valitettavasti siinä sivussa saa oman osansa myös mieheni.
Otin asian neuvolassa puheeksi ja siellä suhtauduttiin siihen todella ihanasti. Apua sain heti. Parin päivän päästä olisi nyt sit eka Psykologon tapaaminen.
Kuulisin mielelläni kanssasisarien kokemuksia vastaavanlaisista tilanteista. Kuinka asiaa on hoidettu ? Onko ollut apua ? Koetko, että asia olisi vaikuttanut lapseen yms. ?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Nuoremman syntymän jälkeen iski masennus päälle, apua tajusin lähteä hakemaan vasta kun vauva oli puolivuotias, minä itse niin loppu etten jaksanut kuin itkeä ja aloin käydä väkivaltaiseksi. Olihan niitä hyperäitikausia siinä välissä mutta... kun mennään kovaa ja korkealta, tullaan myös ryminällä alas.
Itseäni auttoi lääkitys, kävin pari kertaa höpöttämässä omiani psykologin luona mutta siitä nyt paljonkaan apua ollut, hupia ennemminkin.
Itse hain apua aivan liian myöhään, tilatneesta kärsi jo koko perhe, lapset varmasti pahiten. Syytän nyt itseäni siitä että nuoremmalla on vaativa luonne, tauoton sylintarve (ikää kohta 2) ja raivokohtauksia.
Mies ymmärsi ja jaksoi, mutta ei tiennyt mitä ajatella, yritti tehdä parhaansa mutta ei tietenkään tuntenut tekevänsä riittävästi kun olin kuitenkin väsynyt ja vihainen :D iso sympatia. Muistathan kertoa miehellesi tasaisin väliajoin että häneltä ei vaadita yhä enempää, vain ymmärrystä ja sietokykyä.
Toivottavasti saat avun.
***
Miulla alko kanssa mennä alamäkeen ja lääkitys alotettiin kuukausi synnytyksen jälkeen. Terapiassa olen käynyt vuodesta 2002 epäsäännöllisen säännöllisesti. Koen siitä olevan apua sillä tavalla että purkaudun siellä omista ahdistuksista ja pinnan kiristyksestä, ei tartte kotona raivota.