Olen 21-vuotias miehenalku.
En ole koskaan seurustellut tai harrastanut seksiä.
Minua on usein luultu kolmikymppiseksi olemukseni takia ja ongelmana on ollut, että ikäiseni naiset eivät yksinkertaisesti ole kiinnostuneet minusta.
Ainoastaan iältään n. 34 naiset ovat lähestyneet minua, mutta en usko, että tuollainen ikäero olisi suhteen kannalta hyvä asia noin pidemmällä tähtäimellä.
En ole sinkkuseksin perässä, vaan haen kumppania elämän tielle.
Pidän huolta itsestäni, olen urheilullinen. En juo, polta tai "biletä". En ole myöskään mikään uskontohihhuli.
Olen henkisesti sekä fyysisesti hyvässä kunnossa ja pärstäkin on aika normaali.
Yleistietoutta löytyy, kuten myös mielipiteitä ja näkemyksiä.
Jokin tuntuu kuitenkin olevan pielessä naisasioiden suhteen. Tiedostan sen, että ongelmani on hyvin pieni ja että elämässä on paljon suurempiakin murheita. Pääosin olen tyytyväinen tämänhetkiseen elämäntilaani, mutta aina välillä iskee suuri läheisyyden ja hellyyden kaipuu, jonka johdosta tulee erittäin epämukava olo. Kuten jo aikaisemmin mainitsin, minulla ei ole kokemusta seurustelusta. Olen tavannut muutamia ikäisiäni naisia, joita kohtaan minulla on ollut kiinnostusta. Joskus ovat kemiat pelanneet hyvinkin yhteen, mutta useimmiten näissä harvinaisissa tapauksissa on käynyt ilmi, että kyseisillä neitokaisilla onkin jo poikaystävä tai sitten on käynyt niin, että vastapuolella ei ole juuri mitään kaikua.
Sinkkuseksiä olen pitänyt epätoivoisten ihmisten touhuna, mutta en enää ole varma, onko sekään loppujenlopuksi yhtään sen epätoivoisempaa kuin tällainen terveen parisuhteen perään ruikuttaminen.
Noh..
Eipä tässä mikään kiire ole, kyllä sieltä joku tulee vastaan jos on tullakseen. Vaivaa vain ajatus siitä, että mitä jos olen samassa tilanteessa vaikkapa 10 vuoden päästä.
En ole koskaan seurustellut tai harrastanut seksiä.
Minua on usein luultu kolmikymppiseksi olemukseni takia ja ongelmana on ollut, että ikäiseni naiset eivät yksinkertaisesti ole kiinnostuneet minusta.
Ainoastaan iältään n. 34 naiset ovat lähestyneet minua, mutta en usko, että tuollainen ikäero olisi suhteen kannalta hyvä asia noin pidemmällä tähtäimellä.
En ole sinkkuseksin perässä, vaan haen kumppania elämän tielle.
Pidän huolta itsestäni, olen urheilullinen. En juo, polta tai "biletä". En ole myöskään mikään uskontohihhuli.
Olen henkisesti sekä fyysisesti hyvässä kunnossa ja pärstäkin on aika normaali.
Yleistietoutta löytyy, kuten myös mielipiteitä ja näkemyksiä.
Jokin tuntuu kuitenkin olevan pielessä naisasioiden suhteen. Tiedostan sen, että ongelmani on hyvin pieni ja että elämässä on paljon suurempiakin murheita. Pääosin olen tyytyväinen tämänhetkiseen elämäntilaani, mutta aina välillä iskee suuri läheisyyden ja hellyyden kaipuu, jonka johdosta tulee erittäin epämukava olo. Kuten jo aikaisemmin mainitsin, minulla ei ole kokemusta seurustelusta. Olen tavannut muutamia ikäisiäni naisia, joita kohtaan minulla on ollut kiinnostusta. Joskus ovat kemiat pelanneet hyvinkin yhteen, mutta useimmiten näissä harvinaisissa tapauksissa on käynyt ilmi, että kyseisillä neitokaisilla onkin jo poikaystävä tai sitten on käynyt niin, että vastapuolella ei ole juuri mitään kaikua.
Sinkkuseksiä olen pitänyt epätoivoisten ihmisten touhuna, mutta en enää ole varma, onko sekään loppujenlopuksi yhtään sen epätoivoisempaa kuin tällainen terveen parisuhteen perään ruikuttaminen.
Noh..
Eipä tässä mikään kiire ole, kyllä sieltä joku tulee vastaan jos on tullakseen. Vaivaa vain ajatus siitä, että mitä jos olen samassa tilanteessa vaikkapa 10 vuoden päästä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olen tavannut muutamia ikäisiäni naisia, joita kohtaan minulla on ollut kiinnostusta.
Useimmiten on käynyt niin, että vastapuolelta ei ole kuulunut "vastakaikua".
Joskus ovat kemiat pelanneet hyvinkin yhteen, mutta useimmiten näissä harvinaisissa tapauksissa on käynyt ilmi, että kyseisillä neitokaisilla onkin jo poikaystävä.
Noin :)
homo!
En ole ainakaan vielä löytänyt seksuaalisesta identiteetistäni tuollaisia linjauksia.
Tunnen itseni heteroksi, kiitos kysymästä.
En ole minäkään seurustellut/harrastanut seksiä. Ja läheisyyden kaipuu ja siitä aiheutuva ahdistus on valtava. Ihan kuin joku lukko alitajunnassa estäisi minkään syvemmän kanssakäymisen naisten kanssa vaikka kuinka haluaisi.
Viime aikoina olen vakaasti harkinnut ainakin poikuuden menettämistä maksullisella. Ehkäpä sen jälkeen olo rentoutuisi?
Jospa olet vanhan näköinen ikäiseksi? Ja ikäisesi naiset eivät siksi lähesty sinua?
Olet vielä tosi nuori, kyllä se oikea ehtii tulla kohdalle, ei hätää :)
kokemukset täälläkin. Ikää yli 60 eikä muutosta näköpiirissä. Mikä mättää?
Muuten olen kuin tuo aloittaja, ikää vain on enemmän. Vain rentuilla on vientiä?
Olin itse samassa tilanteessa sinun ikäisenäsi ja kokemukseni perusteella voin antaa sellaisen "lohduttavan" tiedon, että jos asiat ovat tällä hetkellä noin, olet jokseenkin varmasti samassa tilanteessa myös kymmenen vuoden kuluttua. Niin olin minäkin ja minulle sentään olisi sinkkuseksikin kelvannut. Ainoa mahdollisuutesi on, että alat ryypätä ja päästät itsesi täysin rappiolle, niin kyllä sitten jostain ilmestyy joku nainen sinua pelastamaan. Yhtäkään naista ei tunnu kiinnostavan sellainen, joka on kuten sanoit "normaali ja hyvässä kunnossa".