Moi kaikki kohtalotoverit!
Olen sairastanut keliakiaa ihan pienestä lähtien. Mutta ei siihen ikinä totu, vaan yhä tuntuu kovin pahalta, kun työkaverit vieressä herkuttelee suureen ääreen laskiaispullalla ja minulle, ainoalle erilaiselle, ei pullantuoja muistanut tuoda mitään. Muisti unohduksensa pullia esiin laittaessa ja sitten olinkin säälin kohteena. Se se vasta pahalta tuntuukin!
Näissä tilanteissa olen aina koittanut olla reippaasti mukana kahvipöydässä, ottaa osaa keskusteluun tai lukenut vaan lehteä, jos puheenaineena on ollut vain se maukas pulla, mutta tänään mitta täyttyi. Poistuin pöydästä hymyillen, mutta menin muualle nielemään kyyneleitäni.
Olen ollut kyseisessä työpaikassa puoli vuotta ja koittanut tuoda keliakiaani sivulauseissa esiin, jotta työkaverit ymmärtäisivät huomioida myös minut, jos tarjoavat jotain syötävää muille. En ole sen luonteinen, että sanoa täräyttäisin asiasta suoraan, että "Jaahas, missä gleteeniton pulla on?".
Mutta eipä ole tainnut sivulausetaktiikkani tehota. Mitä voisin tehdä, jotta työkaverit oppisivat muistamaan myös erityisruokaa tarvitsevan, muutoinkin kuin vasta kahvipöydässä, kun näkevät, että yksi ei ota?
En jaksa enää valehdella, ettei tunnu pahalta seurata sivusta toisten herkuttelua kun kuitenkin pahalta tuntuu.
Olen sairastanut keliakiaa ihan pienestä lähtien. Mutta ei siihen ikinä totu, vaan yhä tuntuu kovin pahalta, kun työkaverit vieressä herkuttelee suureen ääreen laskiaispullalla ja minulle, ainoalle erilaiselle, ei pullantuoja muistanut tuoda mitään. Muisti unohduksensa pullia esiin laittaessa ja sitten olinkin säälin kohteena. Se se vasta pahalta tuntuukin!
Näissä tilanteissa olen aina koittanut olla reippaasti mukana kahvipöydässä, ottaa osaa keskusteluun tai lukenut vaan lehteä, jos puheenaineena on ollut vain se maukas pulla, mutta tänään mitta täyttyi. Poistuin pöydästä hymyillen, mutta menin muualle nielemään kyyneleitäni.
Olen ollut kyseisessä työpaikassa puoli vuotta ja koittanut tuoda keliakiaani sivulauseissa esiin, jotta työkaverit ymmärtäisivät huomioida myös minut, jos tarjoavat jotain syötävää muille. En ole sen luonteinen, että sanoa täräyttäisin asiasta suoraan, että "Jaahas, missä gleteeniton pulla on?".
Mutta eipä ole tainnut sivulausetaktiikkani tehota. Mitä voisin tehdä, jotta työkaverit oppisivat muistamaan myös erityisruokaa tarvitsevan, muutoinkin kuin vasta kahvipöydässä, kun näkevät, että yksi ei ota?
En jaksa enää valehdella, ettei tunnu pahalta seurata sivusta toisten herkuttelua kun kuitenkin pahalta tuntuu.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tämä on aika normaalia työpaikoilla, että keliaakikko unohdetaan.
Minä ainakin olen vienyt omat eväät, kun olen tiennyt tällaisesta tilaisuudesta ja vähän paremmat kuin muilla. Esim Almondon kakusta neljännes, loput voi tarjota työkavereille.
Myös päinvastaista voi sattua. Pääsin/joudun erään yhdistyksen hallitukseen, ensimmäisessä kokouksessa ei minulle ollut mitään tarjottavaa, sitten tarjoilut paranivat ja viime kokouksessa pari viikkoa sitten ei ollut tarjolla muuta kuin gluteenitonta koko porukalle.
Itselläni keliakia on todettu äskettäin ja ymmärrän tilanteen, jossa yksi jää ilman kahvipullaa. Keliakiatuotteita ei kaupassa yleensä ole saatavana kuin pakasteena ja sieltä niitä ei osaa etsiä, jos ei käytä itse gluteenittomia tuotteita. Samoin leipomoissa on tarjolla hyvin vähän gluteenittomia tuotteita. Mielestäni keliaakikon kannattaa pitää itse huoli tarjoilustaan, pitää mukanaan keksipakettia tai vie mukanaan jotain itselleen sopivaa syötävää. Keliakia lisääntyy jatkuvasti ja samalla tulee lisää tuotteita helpottamaan keliaakikon elämää. Tämä vaiva rajoittaa vähän ihmisen syömistä, mutta sen kanssa oppii tulemaan toimeen.
Mua ei haittaa yhtään, vaikkei mulle ole varattu mitään, koska se tilanne on niin tavallinen. Ja oikeastaan paljon mieluummin syön omia eväitäni, koska silloin tiedän, miten hygieenisesti niitä on käsitelty. Aiemmin pistin melkein silmät kiinni, kun kansa pyöritteli pulliani ja keksejäni vaikka missä vehnäjauhomurusissa. Nykyisin katselen viileästi koko touhua enkä jaksa ruveta jankuttamaan kontaminaatiosta ym. riskeistä. On ihan mukava syödä omat hygieenisesti moitteettomat eväänsä. Tämä on pulla-asian eräs tärkeä näkökulma.