Minulle on kotona opetettu, että ei saa korostaa sitä, että on rahaa. Sen olen pitänytkin, mutta onneksi on nykyään tämä internetti, niin täällä voi käydä leuhkimassa anonyymisti.
Eli, en tarvitse velkaa. Vanhempani ovat erittäin hyvin toimeentulevia. Olen käynyt yksityiskoulut ulkomailla, ja sen takia puhun useampaa kieltä täysin sujuvasti. Valmistuttuani suomalaisesta yliopistosta, olin muutaman vuoden töissä, kunnes perustin oman konsulttiyhtiön, isäni avustuksella luonnollisesti. Hänellä on paljon kontakteja. Tienaan vuositasolla noin 300 000. Lisäksi saan osinkoja osuudistani isäni yhtiöissä noin 150 000 vuodessa.
Minulla ei ole ikinä ollut velkaa, ostin asunnon Helsingistä käteisellä, asunto maksoi noin 400 000 euroa. Ajan aina korkeintaan kaksi vuotta vanhalla autolla, tällä hetkellä omistan BMW:n ja Porschen. Sijoituksia on vajaan miljoonan edestä.
Tiedän, etten ole vielä rikas, vaan ainoastaan hyvin toimeentuleva, mutta kunhan perin vanhempieni omaisuuden, niin sitten olen oikeasti rikas.
Tiedän senkin, että olen päässyt helpolla. Tosin olen aina työskennellyt kovasti, mutta lähtökohtani ovat myös olleet erittäin hyvät. Toisinaan poden huonoa omaatuntoa nähdessäni suomalaisia siivojia, kun tiedän, että he tienaavat vain vähän toista tonnia kuussa.
On se hyvä, että on tämä netti, niin ei tarvitse livenä leuhkia kenellekään vaan voi täällä boastata vähän.
Eli, en tarvitse velkaa. Vanhempani ovat erittäin hyvin toimeentulevia. Olen käynyt yksityiskoulut ulkomailla, ja sen takia puhun useampaa kieltä täysin sujuvasti. Valmistuttuani suomalaisesta yliopistosta, olin muutaman vuoden töissä, kunnes perustin oman konsulttiyhtiön, isäni avustuksella luonnollisesti. Hänellä on paljon kontakteja. Tienaan vuositasolla noin 300 000. Lisäksi saan osinkoja osuudistani isäni yhtiöissä noin 150 000 vuodessa.
Minulla ei ole ikinä ollut velkaa, ostin asunnon Helsingistä käteisellä, asunto maksoi noin 400 000 euroa. Ajan aina korkeintaan kaksi vuotta vanhalla autolla, tällä hetkellä omistan BMW:n ja Porschen. Sijoituksia on vajaan miljoonan edestä.
Tiedän, etten ole vielä rikas, vaan ainoastaan hyvin toimeentuleva, mutta kunhan perin vanhempieni omaisuuden, niin sitten olen oikeasti rikas.
Tiedän senkin, että olen päässyt helpolla. Tosin olen aina työskennellyt kovasti, mutta lähtökohtani ovat myös olleet erittäin hyvät. Toisinaan poden huonoa omaatuntoa nähdessäni suomalaisia siivojia, kun tiedän, että he tienaavat vain vähän toista tonnia kuussa.
On se hyvä, että on tämä netti, niin ei tarvitse livenä leuhkia kenellekään vaan voi täällä boastata vähän.
Vastaukset 5
Vanhimmat
ole nähnyt tuollaisia summia edes märissä päiväunissa, mutta jatka toki tuota haaveilua, ehkäpä jossain vaiheessa voit nähdä tuon summan edes vilauksella
Tuohan on hyvä juttu, jos tekstisi ei ollut provo... On kieltämättä varmasti mukavaa tehdä töitä, kun ei ole taloudellinen pakko, ja varsinkin kun ei tarvitse alistua ikävien pomojen talutusnuoraan. Itsellänikin on hieman pelivaraa (tosin ei läheskään niin paljon kuin sinulla), ja aion pitää huolen, että tulee aina olemaan juuri siksi, että voi säilyttää jonkintasoisen riippumattomuuden.
Ei sinun tarvitse tuntea huonoa omatuntoa siitä, että lähtökohtasi ovat hyvät. Elämä ei ole reilua. Jokainen voi silti pyrkiä tekemään elämästään parhaan mahdollisen (omilla kriteereillään) niillä resursseilla mitä on. Suomessa on kuitenkin hyvät edellytykset kaikille hankkia koulutusta jne., ja harvan täällä oikeasti tarvitsee nähdä nälkää.
Pelkkä varallisuus ei kuitenkaan itsestäänselvästi tee ketään onnelliseksi, vaikka raha kyllä antaa huomattavaakin turvallisuuden tunnetta.
Nimenomaan tuota minä poden, huonoa omaatuntoa sen takia, että lähtökohtani ovat olleet erinomaiset. Siksi ehkä häpeän puhua raha-asioista ystävieni kanssa, vaikkakin heistäkin suurin osa on hyvin toimeentulevia.
Vanha klisee, että raha ei tuo onnea, on kovin totta, mutta kyllä se helpottaa elämää melkoisesti. Juuri tuo seikka, minkä mainitsit, ettei tarvitse rahan takia tehdä töitä, helpottaa erittäin paljon. Uskoisin, että sen takia suhteeni työhön on ehkä jopa hieman positiivisempi kuin ns. normaalikansalaisella.
Olet oikeassa siinä, että Suomessa on kaikilla kohtuulliset mahdollisuudet menestyä lähtökohdista riippumatta. Se on hyvä asia. Maksan mielelläni korkeahkoja veroja rahoittaakseni ilmaista koululaitosta jne. Toisaalta, lähtökohdat ovat paljon muutakin kuin pelkkää rahaa. Toisilla on perheen, vaikkakin köyhän sellaisen, vankka tuki takanaan ja se auttaa paljon. Toisilla on enemmän tuttavia ja sitä kautta suhteita. Toiset asuvat hyvien koulujen lähellä, toiset vähän huonompien, tosin tämä seikka ei Suomessa ole läheskään niin merkittävä kuin esimerkiksi Iso-Britanniassa. Toisia kannustetaan kovaan työntekoon ja yrittämiseen, toisia opetetaan vain valittamaan.
Hyvää kevään jatkoa!
On hyvä kun on sinunlaisia ihmisiä.Minun äitini hakkasi ja haukkui elämäni ensimmäiset 17:sta vuotta jolloin lähdin vain vaatteet päällä.Ei koskaan mitään mahdollisuuksia opiskella tai muuta ja nyt siivoojana.Sairaslomaa nytkin yli 2 kk ja lisää haen,onneksi sinä maksat ne korkeat verosi.
Ikävä kuulla. Mietin, että minkähän ikäinen mahdat olla nykyään? Olet varmasti miettinyt nämä asiat moneen kertaan, mutta kehottaisin silti hankkimaan jonkun koulutuksen. Nykypäivänä ei ilman tutkintoa tahdo oikein pärjätä, ellei sitten ala yksityisyrittäjäksi.
Meillähän on yhteiskunnan rakentamia turvaverkkoja, eli jos alat opiskelemaan, niin saat opintotukea ja asumistukea ja jos siinä ohessa tekee pientä duunia, vaikka niitä siivoushommia, niin varmasti hengissä pysyy ja koulu tulee käytyä.
Asia muuttuu tietenkin huomattavasti hankalammaksi jos on lapsia. Tai velkaa. Molemmissa tapauksissa kehottaisin kuitenkin hakeutumaan vaikka seurakunnan työntekijän juttusille, ja kysellä minkälaisia vaihtoehtoja on olemassa, ulkopuolinen monesti näkee ihmisten tilanteissa enemmän vaihtoehtoja kuin itse ahdingossa oleva.
Toki, jos et yksinkertaisesti vain halua opiskella, niin siivoamallakin pärjää. Kuten pärjää myös esimerkiksi raksa-apparina, kyllä heitäkin tarvitaan, ja uskon, että tulevaisuudessa heille tullaan myöskin maksamaan hieman parempaa palkkaa. Sekatyömiehen hommat tuppaavat tosin olemaan rankkoja ja on odotettavissa, että viisikymppisenä alkaa jo selkää pakottaa ja paikat prakaamaan. Sinulla ilmeisesti on jo jotain terveysongelmia, kun joudut sairauslomalla olemaan.
Eli, kehottaisin ottamaan selvää erilaisista neuvonta- ja tukimuodoista ja tarttumaan toimeen. Nyt on hyvä aika alkaa miettiä koulutusta, kun useimmat niistä käynnistyvät vasta reilun puolen vuoden kuluttua.
Tsemppiä sinulle!