en tiedä mitä tekisin. olen rakastunut mieheen, joka on kihloissa toisen kanssa. ollaan ystäviä, mutta uskon, että merkitsen hänelle enemmänkin. en uskalla tunnustaa tunteitani, koska pelkää pilaavani ystävyytemme (tosin luulen hänen jo arvanneen, mitä hän merkitsee minulle). olen yrittänyt tukahduttaa tunteeni, mutten saa häntä mielestäni. mitä siis pitäisi tehdä? tämä ei ole pelkkä ihastus, vaan hän merkitsee minulle paljon enemmän.
rakastunut varattuun
miten jatkan tästä eteenpäin?
5592
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Miten tuo yksinäisyyteen liittyy?
en väitä et tollasessa tilanteessa ois helppoo mutta jos sä todella välität siitä tyypistä ni et ainakaan mene kertomaan sitä sille. jos et kestä tilannetta niin taakse poistu vähin äänin. paljastamalla sä luultavasti pilaat kaveruutenne ja huonolla tuurilla heidän välinsä ja sitä sä tuskin haluat...?kukaan ei halua olla kolmas pyörä ja vielä vähiten sellasia halutaan kenenkään nilkkoihin roikkumaan
Itse olen täysin erimieltä asiasta. Jos et koskaan koita, niin aina yksin jäät. Miksi ihmeessä pitäisi antaa oman "rakkaan", vaikka onkin kihloissa (vasta) päästää menemään. Oletko koskaan miettinyt, että jos se on juuri sinulle tarkoitettu. Mietintään....
Tosi paha tilanne!
Minusta jatka vain niinkuin olet frenduna, mutta sano se hänelle, että olet syvästi ihastunut häneen. Niin, että hän tietää sen. Sitten koita jatkaa ystävyyttä. Hän on varmankin hämmeentynyt tai sitten ei... Pallo siis pomppii hänelle :D Koita olla ystävä niin kauan, että hän itse selvästi sanoo olevansa myös ihastunut tai sitten sanoo, "tosi outo tilanne. Oli varmaan raskasta sanoa se. Otan sut huomioon ku tiedän mitä ajattelet, mutta ollaan ystäviä. Haluan sut ystävänä...".
Pahoittelen, olet ajautunut todella valitettavaan tilanteeseen. Palsta on väärä, mutta yritän kuitenkin auttaa miettimällä mitä itse tekisin sinun asemassasi:
Rakkauteni kohde on ystäväni, ei mikä tahansa tuttava. Silloin lienee selvää, että arvostan häntä erityisesti ja tietysti myös hänen parisuhdettaan, avioliittolupaustaan (kihlausta) ja sitoutumista toiseen ihmiseen. En mahda tunteilleni mitään, mutta voin hallita sitä, miten tunteisiini reagoin.
Niinpä kerron miehelle esimerkiksi kirjeen välityksellä, että pidän jonkin aikaa etäisyyttä häneen, jotta voisin käsitellä erään tärkeän asian pois mielestäni. Mies saattaa arvata mistä on kysymys, mutta olen ystävälleni mieluummin rehellinen kuin aiheutan huolta oudolla käytökselläni selittämättä mitään tai turvautumalla valehteluun.
Ajattelen asioita, harkitsen vaihtoehtoja rauhassa ja käsittelen sen mielessäni, että hän on toisen oma ja sitoutunut elämänkumppaniinsa omasta vapaasta tahdostaan. Punnitsen omat tunteeni ja mietin mitä rakkaus todella merkitsee. Jos hän on onnellinen toisen kanssa, en voi tehdä hyvää tai löytää oikeutusta yrittää tunkeutua heidän väliinsä omien halujeni takia. Annan itselleni luvan rakastaa, mutta sellaisella tavalla, etten vaaranna miehen löytämää onnea.
Kun tunnen olevani vahva kohtaamaan hänet teen sen hienotunteisesti ja jatkan ystävyyttä entistä vankemmalta pohjalta. Tiedän, että polku on vaikeakulkuinen, mutta todellinen rakkaus ei pohjaudu itsekkääseen omistushaluun, vaan onneen toisen onnesta (vaikka inhimilliset tunteet sisältävätkin aina itsekkäitäkin piirteitä). Jos en kykene kohtaamaan tilannetta sellaisena kuin se on pysyn siitä kunnioittavan etäisyyden päässä.
Tiedän olevani tietyiltä osin romantikko ja ajattelevani asioita usein hieman toisin kuin ajassamme on tapana, mutta uskon tietäväni, mitä todellinen Rakkaus on ja kuinka suuria ponnistuksia se joskus vaatii. Toivottavasti löydät oikean ratkaisun vaikeaan tilanteeseen.
Widow