kuinka paljon te ahmitte kun saatte ahmimiskohtauksen?kuinka usein saatte ahmimiskohtauksa?oksennatteko?käytättekö ulostusläkketä?jos niin mitä?
olisi kiva saada vastauksia=)
olisi kiva saada vastauksia=)
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Moi, mulla meni just äsken omena, mandariini, lautasellinen muroja&maitoa ja jugurtti! Kyllä harmittaa... mutta en oksenna!!
Hohhoijaa, toi sun kuvailema lista on normaalin ihmisen kevyt välipala.
voi hyvänen aika!! tuohan kuulostaa lähinnä anorektikon ajatuksilta! oisin onnellinen jos pystyisin tyytymään noin vähään. bulimikoilla/ahmimishäiriöisillä menee jätskipaketti, muroja, pastaa, keksejä sekä täyteleipiä yhdellä kertaa! mieti vähän mitä tänne bulimikoille kirjotat....
tarttee kuitenkin sanoa että hienoa kun et kumminkaan oksenna, normaalien ihmisten ei kuulukkaan=)
ahmittua tulee paljon!! esim. eilen 10 leipää, kaks jäätelöä, muutama suklaapatukka, karkkia ja purkillinen vanilja kermavaahtoa..:o- pahimpina kausina saatan oksentaa monta kertaa päivässä, mutta on ollut myös kausia, jolloin on voinut olla pari viikkoaki ahmimatta ja oksentamatta.
Aivan kuin hakisit vertaistukea oksentamisellesi??
Kävin itse sellaisen vaiheen läpi, jossa hain tietoa kuinka muut "hoitavat homman". Näin jälkeenpäin toivon etten koskaan olisi aloittanut oksentelua.
Ahmin aina kun jokin asia painoi mieltäni, oksensin sormet kurkkuun menetelmällä tai käytin jotain apuvälinettä, esim.lusikkaa. Harkitsin jopa laxatiivien ostamista.
Olin aina varma että hallitsen tämän, etten ole sairas, eikä minulle tule käymään kuten muille. Arvaatka mitä? En ole sen erikoisempi kuin muutkaan. Vuosien terapiassa käynti ja itseni kanssa taistelu on takana, enkä ole vieläkään parantunut.
Rakastakaa itseänne, vartaloanne, koska se on teidän. Se ansaitsee kaikkein parasta.
Nykyisin puran stressiä ja paineita juoksemalla, sekä painoja nostamalla. Se sattuu, mutta hallitsen sen täydellisesti. Olen riippuvainen liikunnasta ja vartaloni kiittää. Bulimiasta ei parane koskaan, ja olen sen hyväksynyt. En ole oksentanut aikoihin, enkä aio sitä tehdäkään. Olen nyt vahva. Olkaa tekin.
Vartaloni on minun ja vain minä määrään siitä. Ja arvatkaa miten hyvältä se näyttää kun en oksenna vaan vien sen kävelylle :) Voimia teille. Älkää olko typeriä kuten minä olin, jos ette välttämättä tahdo kuolla pää wc-pöntössä...