Että tänään tasan kolme kuukautta toimineella Mopin palstalla on jo 85 rekisteröitynyttä kirjoittajaa ja yli kaksituhatta kirjoitettua viestiä. Keskustelu on ollut hyvin vilkasta eli palstalle oli kuin olikin kova tilaus.
Mopin palsta
http://groups.msn.com/Keskusteluavanhoillislestadiolaisuudesta
Mopin palsta
http://groups.msn.com/Keskusteluavanhoillislestadiolaisuudesta
Vastaukset 33
Vanhimmat
ehkä puolet on asiallista keskustelua. Alussa viestejä suolsivat kuin turkin hihasta Kicki ja Weha omalla tyylillänsä, myöhemmin viihdejutustelu on vienyt ison tilan. Tämä jälkimmäinen itseäni ainakin häiritsee, kun asiaa joutuu etsimään sen seasta. Ulkopuolista tuo seurustelu ei kiinnosta, mutta asiaa lukisi mielellään.
Tätä nykyä paljon enemmän kuin puolet on täyttä asiaa. Viihdejutustelukin on fiksua tuolla palstalla, ei mitään "piip"-juttuja niin kuin täällä.
Mopin palsta on kuitenkin asiapitoisin vl-palsta.
Meillä riittää asiaa vl-uskosta ,ilman yhtäkään vl-uskovaista, tällä palstalla.
Tätä palstaa lukevat kaikki vl:t, ylintä johtoa myöten, ette malta pysyä pois.
Parhaat asiat ovat täällä.
asiapitoisin ole, Hakomaja on puhdasta ja fiksusti esitettyä asiaa. Viihde Mopin palstalla on paljolti lapsellista "huumoria" (täällä en tarkoita Loortin juttuja).
Eikö eliitti-eriseuran palstalla ole tarpeeksi luettavaa, kun pitää tulla tänne kalastelemaan.
Mitä ihmettä sinäkin täällä tyhmien ja syntisten piipaa-tollojen kanssa tekstailet, kun on sitä valiorotu-seuraa siellä fiksujen palstalla.
Kuvottaa. Tehkää esitys, että tämän palstan tollot yksinkertaisina tuhkataan sivilisaatioon kuulumattomina.
kas kun en tiennyt, että kakki lukevat. heh heh
Siellä on sekaisin fiksua ja vähemmän fiksua. Täältä ne lähtivät, kun eivät kestäneet liian suorasukaista kielenkäyttöä. Näyttää olevan toisarvoista, mitä kirjoittaa. Tärkeää on vain se miten kirjoittaa, eli täytyy olla tarpeeksi varovainen ja ympäripyöreä sanoissaan.
Täällä me tollot saamme elää maailman lahjoittamasta vapaudesta nauttien. Vapauden hinta on se että kestää myös tolloutta ympärillänsä. Toinen vaihtoehto on kultainen häkki, missä täytyy varoa vähän ahdistuneena.
mutta ainakin lestadiolaistutkija Lohi ja SRK:n edellinen pj. elinaikanaan. Outoa olisi, jos ei nykyinenkin SRK:n pj. lukisi, ihan esikuntansa kera.
että olen joskus yrittänyt, mutta ne jutut on monesti niin pitkiä ja monimutkaisia, ettei tämmöinen yksinkertainen kansanmies tule niistä hullua hurskaammaksi. Kun on jotain hienoa tekstiä lukemassa, niin jo puolivälissä unohtaa, mitä alussa sanottiin.
Tiplomaatti kerho se on, se eliitti-einareiden palsta. Oikein sinä hömötintti kirjoitit.
Varmasti joku lakeija ainakin lukee. Miten muuten on mahdollista, että oikein synniksi ja harhapalstaksi on saarnattu tämä Suomi24- vanhoillislestadiolaisuuspalsta?
vaan paha tapa.
Näkyypä sielläkin riivaavan poistot, eli kaikkea uskonhengen vastaisia kirjoituksia ei huolita palstalle. Itsekkin voisin siirtyä sinne kirjoittelemaan, koska tämä palsta alkaa kyllästyttämään, mutta kun sinne mopin palstalle on niin vaikeaa kirjautua. Kahdesti olen koettanut, ja liian hankaleeksi kokenut.
sahkopostia Mopille
[email protected]
Moppi auttaa kirjautumisasiassa kadesta pitaen. Minulla kirjautuminen onnistui vasta neljannella yrittamalla.
Onhan siella poistojakin. Tanaan itse kirjoitin Mopin palstalle muisteluksia Paavo Aitiosta (SKDL) ja Kalevi Sorsasta (SDP). Muistelukset olivat pelkastaan myonteisia. Kolmen minuutin kuluttua tulin siihen tulokseen, etta antaapa kelpo toverien jo olla rauhassa - ja poistin viestit.
veeälliä?
muistan, etta Paavo Aitio oli varsin viisas tyyppi. Han oli puolueensa presidenttiehdokkaana vuonna 1962. Kalevi Sorsa taas oli niin reilu, etta mies ei enaa juuri reilumpi voi olla. Naista ominaisuuksista monet meistakin voisivat ottaa oppia.
luettavaa sielläkin
http://groups.msn.com/keskusteluavanhoillislestadiolaisuudesta/opilltekstej.msnw?action=get_message&mview=1&ID_Message=2054
ja tässä linkissä kohta:" "...syntien anteeksiantamus. Se tapahtuu pyhissä sakramenteissa ja synninpäästössä. Lisäksi sen välittävät koko evankeliumin monet lohdutuksen sanat." -> Miten Jumalan armo onkaan rikas ja suuri! "
Viimeinkin kuuluu hyvää sanomaa ja myöntymistä, että synninpäästö tapahtuu sakramenteissakin!
Jee ja ehtoollisessa saa uskoa synnit anteeksi.
korppi korpin silmää noki.
Niinhan se on kuin tuon linkin takana olevassa tekstissa 'kehak' siteeraa Lutheria.
Jumalan valtakunta: mopin palstalla vaikuttaa eriseuran henki.
vaikuttaa....
seurakunta ;)
saan ilmaista, niin aktiivisia kirjoittajia mopin palstalla on alle 20. Loput 60 lepäävät niin kuin meikäläisen sormet näppäimistöllä. Ja toisekseen, mielestäni palsta on enemmän kirjeenvaihtoa kuin keskustelua.
Toivotan kuitenkin palstalaisille hupaisia hetkiä! On varmasti mukava talostella ja rupatella välillä keveähköönkin sävyyn samanmielisten kesken, kun ei koko ajan tarvitse olla puolustuskannalla, kuten tällä hörhöpalstalla. Eläköön monimuotoisuus keskustelupalstoissakin!
antaa vaan kaikkien kukkien kukkia.
Vaikka olisitkin vl ;)
jos tähän kerätään kannan ottoja siitä miksi en kirjoita tuonne toisaalle niin totean etten halua. Täällä on mukava mellastaa kaikien milipiteitten seassa.
(Toisaalta tunnustan kirjoittavani yhdelle kolmannelle palstalle siksi että haluan sinne kirjoittaa siksi että se on laitettu pystyyn hyvillä perjaatteilla - vaikka emme ole yhtä mieltä sana on vapaa.)
Miten lähipiirissäsi suhtaudutaan liberaaliin ajattelutapaasi, eikö koskaan tule ongelmia?
Miksi kaltaisiasi vl-uskoisia, on niin vähän?
Kohta saan sivusta kommentteja: "Olipa tökerö ja loukkaava..", mutta kysymys on esittäjänsä kaltainen ;)
Ongelmia tulee tämä taitaa olla jossainmäärin selviö? Toisaalta kun sitkeästi kiltäydyn noudattamasta tiettyjä - on tapana asioita niin oikeastaan on aika yllättävää se että harvoin käy loppujen lopuksi niin että niistä kukaan "metelöisi". Jokaisessa yhteisössä on omat normit ja auktoriteetit. Entä ne ihmiset jotka kieltätyvät noudattamasta näitä eivätkä tunnusta näitä auktoriteetteja?
Joko käy niin että yhteisö sopeutuu erillaisuuteen silloin kun se ei "muuta voi". Toinen vaihtoehto on se että yhteisö hiillostaa pihalle näin ei ole kohdallani vielä käynyt.
Lähipiiristäni ei löydy toista tapausta joka olisi joutunut tekemään valintoja oman elämän ja ehkäisyn väliltä. Se on asia jonka varmaan "kaikki tietää" ja josta kukaan ei puhu. Yhden kerran asia on otettu puheeksi puhuttelu mielessä ja kun totesin ettei minun elämässäni ole ihmeparantuminen mahdollista ja asiat eivät ajan kanssa muutu - niin yllättävää on se että se minkä on joutunut hyväksymään itse sitä ei ole toinen valmis hyväksymään. Eli ei niinkään se tilanne mikä on nyt se on yleisesti se mikä on ja ehkäisy ok, mutta se ettei toivoa ole tulee monelle asiana jota on mahdoton ymmärtää. Lääketiede ei pysty ihmeisiin ja sen kanssa on elettävä. Usko lääketieteen kaikivoipaisuuteen on ihailtavaa mutta naivia. Ikävä että sen uskon on joutunut riistämään toisilta ihmisiltä :)
Asiat eivät muutu joiltain osin vaikka paljon toivoa on jäljellä. Ja sen kanssa on elettävä.. Minusta ei tule tervettä siten kuin sen ymmärrän.
Varmaan on aika selvää se että olen sekä vahva että sanavalmis ihminen. Kun omista valinnoistani ja arvoistani joku kysyy tai tulee puheeksi jokin asia niin useimmiten käy niin että asia jää pöydälle siksi että jos asiasta näytää kaikki kulmat asia ei ole enää on /off...
Tiedän että kalstaisiani on vähän ylipäätään ihmisissä? Miten niitä olisi vl joukoon sattuntu sen enempää? Ihminen joka arvottaa toiset ihmiset ei sen mukaan mitä he ovat elämässään saavuttaneet tai mitä he ovat elämässään edustavinaan. Vaan sen mukaan miten he kohtelevat toista ihmistä ja myös heidän oikeustajunsa kautta. (Mikä on oikeus ja kohtuus) On vaikea pala niille jotka ovat joko tottuneet kumartamaan auktoriteetteja tai olettavat vääränlaista nöyryyttä toiselta ihmiseltä.
Aina olen valmis uskoni perusteet ja valintojeni perusteet puhumaan ja perutelemaan. Näyttämään kaikki näkökulmat ja vinkkelit siihen miksi joku asia mielestäni on oikein ja mikä väärin. Minulle asiat eivät ole automaattisesti oikein tai automaattisesti väärin vaan jokainen valinta pitää itse tehdä ja miettiä ja myös ottaa vastuu. Vastuuta ei voi siirtää uskon tai yhteisön nimiin.
Em asiat johtavat ossainmäärin tämän elämän tilanteeni kanssa siihen että jossain määrin minua kartetaan. Toisaalta jonkinasteinen erakoituminen ei haitaa minua.
Myönnän olevani yhteisössä jonkinalinen ongelma siksi että kaltaiseni kohdatessaan ihminen joutuu ajattelmaan. Ja kaikki eivät ole siihen valmiita. Ja vaikka tunnistan erillaisia ongelmia yhteisössä kieltäytymällä tunnustamasta niitä avoimesti vien "aseet kädestä". Jos toinen ei tunnusta lyömäaseita olevan olemassakaan miten niilä voisi lyödä?
Minä en voi ihmisenä muuttua siinä merkityksessä että sillä muutoskella lähtisin ansaitsemaan paikkaani missään yhteisössä. Olen ottanut oman paikkani vl yhteisössä kysymättä lupaa keneltäkään. Ottanut oman muotoiseni tilan silti vaikkei kanssani yhteensopivia paloja aina tahdo löytyä. Minä elän omaa elämääni. Ja minä olen se joka sitä hämmentää.
Jos ihmiset osaisivat sanoa ei silloin kun sitä aidosti tarkoittavat moni asia olisi toisin.
Aika harvalla on eväitä oikeasti keskustella siitä mihin joku valinta perustuu niin on vain tapana. Vaikka en ole vielä ikäloppu elämänkokemus ja näkemys on karttunut enemmän kuin monella vl:llä koko elinaikana. Itse ajattelen että elämänkokemus on se joka antaa syvyyttä oikeasta ja väärästä. Elämänkokemus osoittaa ettei oikea ole absloluutttinen ja väärä yhtä vähän absoluuttinen käsite. Vaan kaikki on jossain määrin suhteellista ja riippuvaisia toisistaa.
Ongelmia siis on toiset ovat suurempia kuin toiset. Toisaalta jossain määrin odotan että ennemmin tai myöhemmin taas kohdalleni osuu "hoitokokous". Odotan sitä mielenkiinnolla siksi että se joka minun uskoni perusteita tutkiskelee joutuu tutkisekelemaan myös oman uskonsa perusteita. Ja minä uskon ettei muuta tietä ole kuin Kristus. Yksikään teko ei kelpaa osoitukseksi oikeasta uskovata vaan uskon hedelmät tulevat ilman "töitä". Yksin uskosta yksin armosta lajana. Lajana olemme saaneet lajaksi pitää olla itsekkin valmis antamaan jokaiselle. Emme ole kaivoja joiden kansi suljetaan ja lukutaan vaan lähteitä joista vesi virtaa vapaana ilman esteitä.
Perusteellisesta analyysistäsi.
Veti vähän "hiljaiseksi".
Olet kuitenkin lujasti, Jumalan viitoittamalla tiellä.
Ajattelinpahan vaan, että jos olisit elänyt hoitokousaikoina yhteisössä, sinunkin tilanteesi voisi tänäpäivänä olla toisenlainen. Luultavasti olisit yhteisön ulkopuolella. ;-)
Kuvaamiasi luonteenpiirteitä tunnistan myös itsessäni, samoin muutamissa muissakin palstalaisissa, esim. x-vl, yhden esimerkin mainitakseni. Olen melko varma, että x-vl hyväksyy rinnastukseni. ;-)
Taidat olla ihan oikeassa? Luulen, ettei Hyshyskään tykkää huonoa sanoistasi. Hän on aika vahva ja rohkea.
Luin tuon itsekin. Hänellä on selvemmät ajatukset ja rinnastukset kuin itselläni aikoinaan. Jos olisin osannut puolustautua tuolla tavalla, niin .... en tiedä... olisinko eri tavalla ulkona? Silloin riitti vähempikin. Se oli tarkkaa aikaa. ;(
Mietin juuri äsken, miksi minut haluttiin hoitaa pois yhteisöstä, koska siellä nykyisin sallitaan räväkämpääkin esiintymistä ja kritiikkiä. Eipä silti en haluaisi takaisin sinne. En haluaisi riskeerata tuolla vl-uskovaisuudesta = vl-seurakunnasta erottamisasialla. Kammoan yhä niitä ihmisiä, joilla on valta tehdä sellaista!
lueteko tätä ketjua enää mutta täytyy todeta että hoitokokouksissa olisin ollut ensimmäisiä uloshoidettuja siksi että erillaiuus on aina asia johon on niin helppo tarttua...
Vaikken ole hoitokokous aikaa elänyt voi olla että minutkin vielä uloshoidetaan.... Hoitokokoukset eivät ole mihinkään kadonneet ja näitä pakkoparannus-kokouksia pidetään edelleen mutta ei toki koko siionin kuullen.
Kohdallani käy jossain määrin niin että kun aina olen ollut avoin joka suuntaan ja valmis kohtaamaan kaikki ihmisen myös ne ei-vl:t niin tilanteeni on siinäkin vaiheessa jossa yhteisö sulkee ulos se etten putoa tyhjän päälle. ELi en jää vaille sosiaalisia kontakteja. Toisin kuin niillä joilla vl on kaikki ja koko elämä.
Eli yhteisössä pysyminen ei ole omakohtaista uskoa tärkeämpi asia enkä uskoani voi ehdollistaan yhteisön hyväksyntään. Usko ja uskovaisuus ei ole siinä mitä muut ajattelevat minusta vaan siinä mitä Jumala minusta ajattelee. Pyri pitämään hyvä omatunto ei ihmisten vaan Jumalan edessä. Kilvoittele Jumalan valtakunnassa ei ajallisessa siionissa. Elä Kristuksen vapaudessa. Tutki omantunnon ja raamatun sanan kautta oikeaa ja väärää. Kyllä Jumala sanansa avaa ja vastauksen antaa.
Noin se menee.
Vaikka yhteisö sulkee yhteydestään, Jumalalla on mahdollisuus antaa Evästä ja kattaa ruokapöytä vaikka keskelle tuomitsevien veeällien. Sen olen nähnyt omalla kohdallani ja se on antanut luottamusta siihen, että pienikin uskonliekki säilyy, vaikka sitä yritetään ihmisvoimin sammuttaa...
ka.