Sotaväki tietöihin
Yleisesti on havahduttu huomaamaan, että Suomen tiet ja etenkin haja-alueiden
yksityistiet ovat päässeet rappeutumaan varojen puutteen vuoksi. Viimeksi asian on erityisesti nostanut esille Suomen tieyhdistys ry.
Jotta kansallisomaisuus saataisiin pelastetuksi, ennen kuin lopullinen ja
pysyvä vahinko pääsee tapahtumaan, esitän, että haja-alueiden yksityisteiden
kunnossapito annetaan Suomen sotaväen hoidettavaksi ja tehtäväksi.
Näin sotaväki saisi mielekästä kuntoutusharjoitusta oikeiden ja hyödyllisten
töiden avulla. Siitä hyötyisivät kaikki osapuolet. Tietöiden tekeminen
palvelisi marssiharjoituksena, pioneeriharjoituksena, vartiointitehtävänä,
viestiharjoituksena ja niin edelleen. Samalla sotaväki olisi jatkuvasti
liikekannalla, joten Suomeen ei olisi hyvä itätuulen eikä länsituulenkaan
puhaltaa.
Suomalaisten sotapoikien ei tarvitsisi lähteä kärsimään vilua ja nälkää
Balkanin vuorille tai vuodattamaan verta muille vieraille maille, sillä
omassa
maassa riittäisi turvallista työtä ja haastetta aina koko ikäluokalle kerrallaan.
Sotaministeri Seppo Kääriäisellä olisi nyt oiva tilaisuus päästä helposti
valtiomiessarjaan ajamalla esittämäni uudistus läpi. Tulevat sukupolvet
laulaisivat Kääriäisen ylistystä, kun tiet pantiin kuntoon ja samalla
taattiin se, että koko maa pysyi asuttuna.
Jos koko Suomen yksityisteiden kunnossapitoa ei heti uskallettaisi antaa
kruunun sotaväen hoitoon, niin esitän, että uudistus voitaisiin aloittaa
Kainuun maakunnan alueelta. Kainuun valmiusprikaatille se olisi sopiva
arbeeti.
Koko maan alueelle homma voitaisiin laajentaa siten, että sotaväki raivaisi
aluksi maanteiden näkymäalueet vesakoista ja pusikoista hirvionnettomuuksien
estämiseksi. Sotamiesten kunto nousee kohisten, kun raivaussahat soivat ja
vesurit heiluvat.
Nyt tietysti sanotaan, ettei armeijalla ole resursseja teiden kunnossapitoon
ja että varusmiesten sotakoulutukseen on niin vähän aikaa, ettei kunnon
harjoituksiin ehditä. Tämän vuoksi asevelvollisuusaikoja voitaisiin huoletta
pidentää. Valtion olisi tietenkin osoitettava armeijalle tarvittava
kalustomääräraha, mutta se olisi pieni satsaus siihen verrattuna, mikä hyöty
saataisiin. Palkkauskuluthan olisivat vain "talon muona ja päivärahat".
Esittämäni ajatus yritetään tietysti varmasti torjua. Idean toteuttaminen ei ole kuitenkaan mahdotonta.
Tiedämmehän, että viime sodan aikana sotaväki joutui rakentamaan
tarvitsemansa tiet ilman etukäteisharjoituksia melkein paljain käsin, ja hoituipahan homma silloinkin hyvin.
Brasilian nykyinen presidentti Lula on pannut asevelvolliset töihin.
Tehtäväksi on annettu teiden rakentaminen ja kunnossapito valtateiden
rakentaminen mukaan lukien. Sotapojat ovat mielekkäässä työssä.
Asevelvollisuusajan ei todellakaan tarvitse olla pelkkää "teoriaharjoittelua”.
Suomen kannattaa ottaa Brasiliasta esimerkkiä tässä tapauksessa.
Jos Kääriäinen ei ”koppeennu” hoitamaan asiaa kuntoon ennen vaaleja, niin tässä olisi vapaasti käytettävä idea uudelle rohkealle ja ennakkoluulottomalle kansanedustajalle ja sotaministerille.
Yleisesti on havahduttu huomaamaan, että Suomen tiet ja etenkin haja-alueiden
yksityistiet ovat päässeet rappeutumaan varojen puutteen vuoksi. Viimeksi asian on erityisesti nostanut esille Suomen tieyhdistys ry.
Jotta kansallisomaisuus saataisiin pelastetuksi, ennen kuin lopullinen ja
pysyvä vahinko pääsee tapahtumaan, esitän, että haja-alueiden yksityisteiden
kunnossapito annetaan Suomen sotaväen hoidettavaksi ja tehtäväksi.
Näin sotaväki saisi mielekästä kuntoutusharjoitusta oikeiden ja hyödyllisten
töiden avulla. Siitä hyötyisivät kaikki osapuolet. Tietöiden tekeminen
palvelisi marssiharjoituksena, pioneeriharjoituksena, vartiointitehtävänä,
viestiharjoituksena ja niin edelleen. Samalla sotaväki olisi jatkuvasti
liikekannalla, joten Suomeen ei olisi hyvä itätuulen eikä länsituulenkaan
puhaltaa.
Suomalaisten sotapoikien ei tarvitsisi lähteä kärsimään vilua ja nälkää
Balkanin vuorille tai vuodattamaan verta muille vieraille maille, sillä
omassa
maassa riittäisi turvallista työtä ja haastetta aina koko ikäluokalle kerrallaan.
Sotaministeri Seppo Kääriäisellä olisi nyt oiva tilaisuus päästä helposti
valtiomiessarjaan ajamalla esittämäni uudistus läpi. Tulevat sukupolvet
laulaisivat Kääriäisen ylistystä, kun tiet pantiin kuntoon ja samalla
taattiin se, että koko maa pysyi asuttuna.
Jos koko Suomen yksityisteiden kunnossapitoa ei heti uskallettaisi antaa
kruunun sotaväen hoitoon, niin esitän, että uudistus voitaisiin aloittaa
Kainuun maakunnan alueelta. Kainuun valmiusprikaatille se olisi sopiva
arbeeti.
Koko maan alueelle homma voitaisiin laajentaa siten, että sotaväki raivaisi
aluksi maanteiden näkymäalueet vesakoista ja pusikoista hirvionnettomuuksien
estämiseksi. Sotamiesten kunto nousee kohisten, kun raivaussahat soivat ja
vesurit heiluvat.
Nyt tietysti sanotaan, ettei armeijalla ole resursseja teiden kunnossapitoon
ja että varusmiesten sotakoulutukseen on niin vähän aikaa, ettei kunnon
harjoituksiin ehditä. Tämän vuoksi asevelvollisuusaikoja voitaisiin huoletta
pidentää. Valtion olisi tietenkin osoitettava armeijalle tarvittava
kalustomääräraha, mutta se olisi pieni satsaus siihen verrattuna, mikä hyöty
saataisiin. Palkkauskuluthan olisivat vain "talon muona ja päivärahat".
Esittämäni ajatus yritetään tietysti varmasti torjua. Idean toteuttaminen ei ole kuitenkaan mahdotonta.
Tiedämmehän, että viime sodan aikana sotaväki joutui rakentamaan
tarvitsemansa tiet ilman etukäteisharjoituksia melkein paljain käsin, ja hoituipahan homma silloinkin hyvin.
Brasilian nykyinen presidentti Lula on pannut asevelvolliset töihin.
Tehtäväksi on annettu teiden rakentaminen ja kunnossapito valtateiden
rakentaminen mukaan lukien. Sotapojat ovat mielekkäässä työssä.
Asevelvollisuusajan ei todellakaan tarvitse olla pelkkää "teoriaharjoittelua”.
Suomen kannattaa ottaa Brasiliasta esimerkkiä tässä tapauksessa.
Jos Kääriäinen ei ”koppeennu” hoitamaan asiaa kuntoon ennen vaaleja, niin tässä olisi vapaasti käytettävä idea uudelle rohkealle ja ennakkoluulottomalle kansanedustajalle ja sotaministerille.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hyvä idea, mutta mistäs rahat?
Tienpito on vaativaa työtä ja sotaväen tekemänä puhuttaisiin valtavista kustannuksista, koska työt jouduttaisiin toteuttamaan sotilaallisina harjoituksina.
Samoin ongelmia tulisi etenkin varusmiesten palvelusajan kanssa,sillä heidän aikansa on muutenkin koulutettaviin aiheiden määrään nähden kortilla.
Suurin ongelma olisi kuitenkin kaluston riittävyys. Sotaväellä ei ole niin suuria resursseja, että niitä voitaisiin hyödyntää tehokkaasti rauhan-ajan hyötykäytössä. Katsos kun sota-ajan kalusto tulee suurimmaksi osaksi ottovälineinä yhteiskunnalta!
Pitää kuitenkin muistaa, että kyllä Puolustusvoimien pioneerijoukot tekevät jatkuvasti yleishyödyllisiä projekteja mm. sillanrakennukseen liittyen. Ideasi on siis huomioitu aikoja sitten ja olemassaolevia resursseja hyödynnetään aina mahdollisuuksien puitteissa.
Joku on eksynyt,kadoksissa tai vaikkapa viime syksyn EU-kokoukset.Varusmiehiä on käytetty lisätehtävissä jo pitkän aikaa.Vartionti ja valvonta tehtävät kait yleisimpiä.