Minulla epäiltiin vakavaa harvinaista syöpää, mutta onnekseni en VIELÄ ole saanut syöpä-diagnoosia.. Olen käynyt hoidossa ja seurannassa nyt kaksi vuotta ja vielä olisi kolme vuotta jäljellä. Välillä pelottaa kun lääkärit eivät tunne tätä sairautta, suomessa kun ei ole vertailukohteita. Mietin joka päivä tätä asiaa ja jaksaminenkin on joskus heikkoa. Minulla on kaksi pientä lasta, joita yritän hoitaa kotona. Onneksi mies on ihana ja yrittää tukea. Onko kenelläkään ehdotuksia miten saisin ajatuksiani edes vähäksi aikaa pois tästä asiasta? Puhun paljon tästä, mutta se ei tunnu auttavan, lääkkeitä en jaksaisi syödä kun lapsetkin on hoidettava. Sairaalasta kirjoittaisivat vain sairaslomaa minulle, mutta minähän OLEN JO kotona lasten kanssa. Kylläpä tuli taas höpö kirjotus...
Voimia jaksamiselle...
ankkaemo
1245
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ymmärrän hyvin tunteesi. Olen itse sairastunut rintasyöpään ja asia on vielä aika tuore eli olen ihan hermona välillä. Voimia ja jaksamista sinulle. Onneksi tulee kevät ja kesä.