mä olen ihastunut

elämässäni kirjoitti:

monta kertaa.

Ensimmäinen ihastus oli ensimmäisellä luokalla meidän luokan kultakutri-tyttöön. Mulla on muistikuva mielessäni ettei se kiinnittäny muhun hirveestikkään huomiota jostain syystä. Ihastuin myös toiseen tyttöön tokalla luokalla joka ei selvästikään kiinnittänyt minuun niin paljon huomiota kuin kavereihini. Meillä oli yhdessä vaiheessa tapana viettää vapaa-aikaa yhdessä kahden kaverini ja tämän tytön kanssa.


Sitten joskus neljännellä viidennellä ihastuin yhteen toiseen tyttöön meiän luokalla- tanssimme diskossa- ja oli ihana perhosfiilis vatsassa.
Sitten yhtenä kesänä kuulin parilta muulta luokkamme tytöltä että se tyttöö tykkää musta. Se oli kiva fiilis, mutta menin toisaalta ihan paniikkiin, miten minä voisin saáda muka tämän tytön. Pelkäsin että en saisi häntä kuitenkaan mieleni pohjalla ja olin peloissani enkä tehnyt asialle mitään. Ja sitten kun koulu alkoi sain kuulla että tyttö oli seurustellut toisen pojan kanssa, joka järkytti minua syvästi vaikken itse ollutkaan hänen kanssaan mitään yrittänytkään saada aikaiseksi paitsi mielessäni, ja juttu feidaantui kun tyttökin meni toiselle luokalle.

Sitten ihastuin ysillä yhteen tyttöön uudella luokallani, joka oli jonkin aikaa kaverini tyttö luokallamme, ja olin jo todella lähellä pyytää häntä ulos seuraavana kesänä, mutta sekin jäi jostain syystä tekemättä.

Sitten yläasteen jälkeen kesällä päätin aloitan uuden elämän ja muutun täysin ja koulussa sitten ihastuin taas yhteen toiseen tyttöön, jolla oli jo poika ystävä eikä siinäkään tapahtunut mitään loppuen lopuksi.

Mennessäni lukioon taas ihastuin yhteen tyttöön ja olin taas hyvissä fiiliksissä enkä tehnyt mitään lopppuen lopuksi..ja sitten ihastuin yhteen toiseen tyttöön (heh , tää alkaa olee kunnon vitsi jo :)- oli jo tossa vähän aikasemmin jo itseasiassa... ), mutta sillekkään en antanu sitten mitään mahdollisuuksia vaikka oli hieman selvääkin että tämä tyttö olisi mahd. olisi voinut olla kiinnostunut minusta.

Lukion kolmannella yksi tyttö selvästikin osoitti kiinnostusta meikäläiseen ja itsekin olin vähän kiinnostunut (olin peloissani), mutta tapani toimia ja hoitaa asioita ajoi tilanteeseen jossa loppuen lopuksi hän ilmeisesti käsitti asian niin että minä en ollut kiinnostunut....Taas yksi menetetty mahdollisuus löytää onnea...


Olen vaan nyt tajunnut kuinka sulkeutunut ja peloissaan olen koko nuoruuteni ollut, etten ole pystynyt olemaan itseni ja antaa tunteilleni valtaa. Tuossa pari vuotta sitten yksinäisyys alkoi käydä sietämättömäksi ja tajusin että olen oikeasti pilannut paljon itseltäni ja elämältäni olemalla liian ylpeä ja sulkeutunut..
Miten olen voinut antaa itseni päästä tähän tilanteeseen
Ja nyt on vaikeata sopeutua suerustelun maailmaan ilman mitään todellisia kokekmuksia siitä ...ja nyt vasta aloittelen sitä mitä monet kokeilivat jo 10-vuotiaana...´


Seuraavalla kerralla kun ihastun- Minun pitäisi vaan todennäköisesti vapauttaa itseni kahleista ja ilmaista asia kohteelle ja katsoa mihin se johtaa- yrittää näyttää sisimmästäni edes jotain tälle tytölle ilman mitään harkitsemista ja kaksoismiettimistä. Vaikka miltä tuntuisi pitäisi ottaa vaan säännöksi että saman tien TOIMI- mulla on oikeus siihen, siinä ei oo mitään väärää--ja jos tulee vesiperä--ei se maailma siihen kaadu- elämä jatkuu-ei siihen kuole.... onko kellään antaa mitään oikeita neuvoja- ei mitään vittuiluviestejä sitten (varmastikin niitä tulee)--


TÄllästä tilitystä tällä kertaa heh :)
Life Goes On?

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä