Mitä tässä tapahtuu

int taulu[100];
int i;
for(i=0;i
10623
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 10

Vanhimmat

siinä alustetaan taulu -niminen taulukko nollaksi. siis jokaiseen taulun soluun pistetään arvo 0.

Äänestä

eli for loppuu siihen.

pitäis olla

for(i=0;i

Äänestä
  • siinä ei ollut pääohjelmaa eikä siinä käytetty dynaamista muistinhallintaa: hyvällä tuurilla nuo sata paikkaa voivat vähän aikaa riittääkin, mutta sitten väkisinkin tarvitaan se sadasjayhdes, jolloin ihan koko paska joudutaan ohjelmoimaan tuolla periaatteella muistia alunperin varattaessa uudestaan ja pahinta siinä on, että yleensä siellä, missä on yksi tuolla tavalla ohjelmoitu taulukko voi olla ja melkein aina onkin jossain lähettyvilla viiskinsataa samanlaista, jolloin homma on viissataakertainen ohjelmoida.

    Äänestä

  • Oletusmuodostin kirjoitti:

    siinä ei ollut pääohjelmaa eikä siinä käytetty dynaamista muistinhallintaa: hyvällä tuurilla nuo sata paikkaa voivat vähän aikaa riittääkin, mutta sitten väkisinkin tarvitaan se sadasjayhdes, jolloin ihan koko paska joudutaan ohjelmoimaan tuolla periaatteella muistia alunperin varattaessa uudestaan ja pahinta siinä on, että yleensä siellä, missä on yksi tuolla tavalla ohjelmoitu taulukko voi olla ja melkein aina onkin jossain lähettyvilla viiskinsataa samanlaista, jolloin homma on viissataakertainen ohjelmoida.

    "siinä ei ollut pääohjelmaa eikä siinä käytetty dynaamista muistinhallintaa:"

    Ei pidä varata dynaamisesti, jos ei tarvitse: siis jos tiedetään taulukon koko koodaus vaiheessa ja ettei kokoa tarvitse muuttaa ajon aikana.

    Äänestä

  • ----------- kirjoitti:

    "siinä ei ollut pääohjelmaa eikä siinä käytetty dynaamista muistinhallintaa:"

    Ei pidä varata dynaamisesti, jos ei tarvitse: siis jos tiedetään taulukon koko koodaus vaiheessa ja ettei kokoa tarvitse muuttaa ajon aikana.

    missä tahansa vaiheessa kuitakuinkin siten, että: "mistä me tiedetään, että me tiedetään...", on filosofiaa eikä filosofialla ohjelmoimallakaan mitään hyvää saati käyttökelpoista synny, ellei hyväksi katsota toinen toistansa kummallisenpia joskin täysin hyödyttömiä selityksiä kutakuinkin siten, että: "siitä me se tiedetään, että me tiedetään...", joten olisin vieläkin kallistumaisillani sen dynaamisen muistinhallinnan puolelle pienissäkin muistinhallintatehtävissä, koska suuret muistinhallintatehtävät menevät samalla reseptillä eroten pienistä ainoastansa siinä, että dynaamista muistia varataan enänpi, jolloin pienillä dynaamisilla muistinhallintantehtävillä näperrellessä kehittyy mukavasti rutiinia.

    Äänestä

  • Oletusmuodostin kirjoitti:

    missä tahansa vaiheessa kuitakuinkin siten, että: "mistä me tiedetään, että me tiedetään...", on filosofiaa eikä filosofialla ohjelmoimallakaan mitään hyvää saati käyttökelpoista synny, ellei hyväksi katsota toinen toistansa kummallisenpia joskin täysin hyödyttömiä selityksiä kutakuinkin siten, että: "siitä me se tiedetään, että me tiedetään...", joten olisin vieläkin kallistumaisillani sen dynaamisen muistinhallinnan puolelle pienissäkin muistinhallintatehtävissä, koska suuret muistinhallintatehtävät menevät samalla reseptillä eroten pienistä ainoastansa siinä, että dynaamista muistia varataan enänpi, jolloin pienillä dynaamisilla muistinhallintantehtävillä näperrellessä kehittyy mukavasti rutiinia.

    Dynaamisen muistinvarauksen haittoja/etuja:
    - hitaampi
    - varattu muisti pitää vapauttaa => ylivuoto jos unohtuu
    - pidempi koodi => virheitä
    koko muutettavissa ajon aikana

    Staattisen muistinvarauksen haittoja/etuja:
    - kokoa ei voi muuttaa
    yksinkertaisempi koodi
    automaattinen muistin vapautus (kun poistutaan lohkosta jossa muuttuja esitelty)

    Siis jokaisen C-ohjelmoijan pitää tietää kumpaa käyttää ja milloin. Nyrkkisääntö: käytä staattista jos mahdollista.

    Äänestä

  • ----------- kirjoitti:

    Dynaamisen muistinvarauksen haittoja/etuja:
    - hitaampi
    - varattu muisti pitää vapauttaa => ylivuoto jos unohtuu
    - pidempi koodi => virheitä
    koko muutettavissa ajon aikana

    Staattisen muistinvarauksen haittoja/etuja:
    - kokoa ei voi muuttaa
    yksinkertaisempi koodi
    automaattinen muistin vapautus (kun poistutaan lohkosta jossa muuttuja esitelty)

    Siis jokaisen C-ohjelmoijan pitää tietää kumpaa käyttää ja milloin. Nyrkkisääntö: käytä staattista jos mahdollista.

    ei ylivuoto vaan muistivuoto.

    Ja unohtui dynaamisen yksi tärkeä etu:
    varattu muisti on myöhemmin käytettävissä missä kohtaa koodia tahansa (vrt. lohkosta poistuminen)

    Äänestä

  • Oletusmuodostin kirjoitti:

    missä tahansa vaiheessa kuitakuinkin siten, että: "mistä me tiedetään, että me tiedetään...", on filosofiaa eikä filosofialla ohjelmoimallakaan mitään hyvää saati käyttökelpoista synny, ellei hyväksi katsota toinen toistansa kummallisenpia joskin täysin hyödyttömiä selityksiä kutakuinkin siten, että: "siitä me se tiedetään, että me tiedetään...", joten olisin vieläkin kallistumaisillani sen dynaamisen muistinhallinnan puolelle pienissäkin muistinhallintatehtävissä, koska suuret muistinhallintatehtävät menevät samalla reseptillä eroten pienistä ainoastansa siinä, että dynaamista muistia varataan enänpi, jolloin pienillä dynaamisilla muistinhallintantehtävillä näperrellessä kehittyy mukavasti rutiinia.

    meinaatko että joka vitun taulukolle pitäs muisti erikseen varata?

    Äänestä

  • puusilima_ kirjoitti:

    meinaatko että joka vitun taulukolle pitäs muisti erikseen varata?

    Tää on tälläinen "Hei, me koodataan"-foorumi.

    Äänestä

Ohjelmanpätkässä määritellään ensin taulukko ja yksittäinen muuttuja. Sitten muuttujaa pyöritetään silmukassa, kunnes se saa arvon sata. Silmukan sisältö päivityslauseiden jälkeen on tyhjä, joten siinä ei tehdä varsinaisesti mitään.

Sitten taulukon paikalle sata asetetaan arvoksi nolla, mutta koska taulukon koko on sata, on siinä vain paikat 0-99. Taulukon ulkopuolelle viittaaminen ja sinne arvon asettaminen voi tarkoittaa ihan mitä vain riippuen toteutuksesta. Jos esimerkiksi se käsittelee sattumalta muistipaikkaa, missä i-muuttujan arvo on, voi sen arvoksi tullakin nolla sijoutuksen takia. Tämä nyt on aika epätodennäköistä kuitenkin.

Ohjelmassa siis tapahtuu kummia ja outoja. Ja kaikki yhden pienen ;-merkin takia. Hehe.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


ajantappaja kirjoitti:

int taulu[100];
int i;
for(i=0;i

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu