siinä alustetaan taulu -niminen taulukko nollaksi. siis jokaiseen taulun soluun pistetään arvo 0.
0Äänestä
Piru_
eli for loppuu siihen.
pitäis olla
for(i=0;i
0Äänestä
Oletusmuodostin
siinä ei ollut pääohjelmaa eikä siinä käytetty dynaamista muistinhallintaa: hyvällä tuurilla nuo sata paikkaa voivat vähän aikaa riittääkin, mutta sitten väkisinkin tarvitaan se sadasjayhdes, jolloin ihan koko paska joudutaan ohjelmoimaan tuolla periaatteella muistia alunperin varattaessa uudestaan ja pahinta siinä on, että yleensä siellä, missä on yksi tuolla tavalla ohjelmoitu taulukko voi olla ja melkein aina onkin jossain lähettyvilla viiskinsataa samanlaista, jolloin homma on viissataakertainen ohjelmoida.
0Äänestä
-----------
Oletusmuodostin kirjoitti:
siinä ei ollut pääohjelmaa eikä siinä käytetty dynaamista muistinhallintaa: hyvällä tuurilla nuo sata paikkaa voivat vähän aikaa riittääkin, mutta sitten väkisinkin tarvitaan se sadasjayhdes, jolloin ihan koko paska joudutaan ohjelmoimaan tuolla periaatteella muistia alunperin varattaessa uudestaan ja pahinta siinä on, että yleensä siellä, missä on yksi tuolla tavalla ohjelmoitu taulukko voi olla ja melkein aina onkin jossain lähettyvilla viiskinsataa samanlaista, jolloin homma on viissataakertainen ohjelmoida.
"siinä ei ollut pääohjelmaa eikä siinä käytetty dynaamista muistinhallintaa:"
Ei pidä varata dynaamisesti, jos ei tarvitse: siis jos tiedetään taulukon koko koodaus vaiheessa ja ettei kokoa tarvitse muuttaa ajon aikana.
0Äänestä
Oletusmuodostin
----------- kirjoitti:
"siinä ei ollut pääohjelmaa eikä siinä käytetty dynaamista muistinhallintaa:"
Ei pidä varata dynaamisesti, jos ei tarvitse: siis jos tiedetään taulukon koko koodaus vaiheessa ja ettei kokoa tarvitse muuttaa ajon aikana.
missä tahansa vaiheessa kuitakuinkin siten, että: "mistä me tiedetään, että me tiedetään...", on filosofiaa eikä filosofialla ohjelmoimallakaan mitään hyvää saati käyttökelpoista synny, ellei hyväksi katsota toinen toistansa kummallisenpia joskin täysin hyödyttömiä selityksiä kutakuinkin siten, että: "siitä me se tiedetään, että me tiedetään...", joten olisin vieläkin kallistumaisillani sen dynaamisen muistinhallinnan puolelle pienissäkin muistinhallintatehtävissä, koska suuret muistinhallintatehtävät menevät samalla reseptillä eroten pienistä ainoastansa siinä, että dynaamista muistia varataan enänpi, jolloin pienillä dynaamisilla muistinhallintantehtävillä näperrellessä kehittyy mukavasti rutiinia.
0Äänestä
-----------
Oletusmuodostin kirjoitti:
missä tahansa vaiheessa kuitakuinkin siten, että: "mistä me tiedetään, että me tiedetään...", on filosofiaa eikä filosofialla ohjelmoimallakaan mitään hyvää saati käyttökelpoista synny, ellei hyväksi katsota toinen toistansa kummallisenpia joskin täysin hyödyttömiä selityksiä kutakuinkin siten, että: "siitä me se tiedetään, että me tiedetään...", joten olisin vieläkin kallistumaisillani sen dynaamisen muistinhallinnan puolelle pienissäkin muistinhallintatehtävissä, koska suuret muistinhallintatehtävät menevät samalla reseptillä eroten pienistä ainoastansa siinä, että dynaamista muistia varataan enänpi, jolloin pienillä dynaamisilla muistinhallintantehtävillä näperrellessä kehittyy mukavasti rutiinia.
Dynaamisen muistinvarauksen haittoja/etuja: - hitaampi - varattu muisti pitää vapauttaa => ylivuoto jos unohtuu - pidempi koodi => virheitä koko muutettavissa ajon aikana
Staattisen muistinvarauksen haittoja/etuja: - kokoa ei voi muuttaa yksinkertaisempi koodi automaattinen muistin vapautus (kun poistutaan lohkosta jossa muuttuja esitelty)
Siis jokaisen C-ohjelmoijan pitää tietää kumpaa käyttää ja milloin. Nyrkkisääntö: käytä staattista jos mahdollista.
0Äänestä
-----------
----------- kirjoitti:
Dynaamisen muistinvarauksen haittoja/etuja: - hitaampi - varattu muisti pitää vapauttaa => ylivuoto jos unohtuu - pidempi koodi => virheitä koko muutettavissa ajon aikana
Staattisen muistinvarauksen haittoja/etuja: - kokoa ei voi muuttaa yksinkertaisempi koodi automaattinen muistin vapautus (kun poistutaan lohkosta jossa muuttuja esitelty)
Siis jokaisen C-ohjelmoijan pitää tietää kumpaa käyttää ja milloin. Nyrkkisääntö: käytä staattista jos mahdollista.
ei ylivuoto vaan muistivuoto.
Ja unohtui dynaamisen yksi tärkeä etu: varattu muisti on myöhemmin käytettävissä missä kohtaa koodia tahansa (vrt. lohkosta poistuminen)
0Äänestä
puusilima_
Oletusmuodostin kirjoitti:
missä tahansa vaiheessa kuitakuinkin siten, että: "mistä me tiedetään, että me tiedetään...", on filosofiaa eikä filosofialla ohjelmoimallakaan mitään hyvää saati käyttökelpoista synny, ellei hyväksi katsota toinen toistansa kummallisenpia joskin täysin hyödyttömiä selityksiä kutakuinkin siten, että: "siitä me se tiedetään, että me tiedetään...", joten olisin vieläkin kallistumaisillani sen dynaamisen muistinhallinnan puolelle pienissäkin muistinhallintatehtävissä, koska suuret muistinhallintatehtävät menevät samalla reseptillä eroten pienistä ainoastansa siinä, että dynaamista muistia varataan enänpi, jolloin pienillä dynaamisilla muistinhallintantehtävillä näperrellessä kehittyy mukavasti rutiinia.
meinaatko että joka vitun taulukolle pitäs muisti erikseen varata?
0Äänestä
-----------
puusilima_ kirjoitti:
meinaatko että joka vitun taulukolle pitäs muisti erikseen varata?
Tää on tälläinen "Hei, me koodataan"-foorumi.
0Äänestä
O_o;;
Ohjelmanpätkässä määritellään ensin taulukko ja yksittäinen muuttuja. Sitten muuttujaa pyöritetään silmukassa, kunnes se saa arvon sata. Silmukan sisältö päivityslauseiden jälkeen on tyhjä, joten siinä ei tehdä varsinaisesti mitään.
Sitten taulukon paikalle sata asetetaan arvoksi nolla, mutta koska taulukon koko on sata, on siinä vain paikat 0-99. Taulukon ulkopuolelle viittaaminen ja sinne arvon asettaminen voi tarkoittaa ihan mitä vain riippuen toteutuksesta. Jos esimerkiksi se käsittelee sattumalta muistipaikkaa, missä i-muuttujan arvo on, voi sen arvoksi tullakin nolla sijoutuksen takia. Tämä nyt on aika epätodennäköistä kuitenkin.
Ohjelmassa siis tapahtuu kummia ja outoja. Ja kaikki yhden pienen ;-merkin takia. Hehe.
0Äänestä
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
siinä alustetaan taulu -niminen taulukko nollaksi. siis jokaiseen taulun soluun pistetään arvo 0.
eli for loppuu siihen.
pitäis olla
for(i=0;i
siinä ei ollut pääohjelmaa eikä siinä käytetty dynaamista muistinhallintaa: hyvällä tuurilla nuo sata paikkaa voivat vähän aikaa riittääkin, mutta sitten väkisinkin tarvitaan se sadasjayhdes, jolloin ihan koko paska joudutaan ohjelmoimaan tuolla periaatteella muistia alunperin varattaessa uudestaan ja pahinta siinä on, että yleensä siellä, missä on yksi tuolla tavalla ohjelmoitu taulukko voi olla ja melkein aina onkin jossain lähettyvilla viiskinsataa samanlaista, jolloin homma on viissataakertainen ohjelmoida.
"siinä ei ollut pääohjelmaa eikä siinä käytetty dynaamista muistinhallintaa:"
Ei pidä varata dynaamisesti, jos ei tarvitse: siis jos tiedetään taulukon koko koodaus vaiheessa ja ettei kokoa tarvitse muuttaa ajon aikana.
missä tahansa vaiheessa kuitakuinkin siten, että: "mistä me tiedetään, että me tiedetään...", on filosofiaa eikä filosofialla ohjelmoimallakaan mitään hyvää saati käyttökelpoista synny, ellei hyväksi katsota toinen toistansa kummallisenpia joskin täysin hyödyttömiä selityksiä kutakuinkin siten, että: "siitä me se tiedetään, että me tiedetään...", joten olisin vieläkin kallistumaisillani sen dynaamisen muistinhallinnan puolelle pienissäkin muistinhallintatehtävissä, koska suuret muistinhallintatehtävät menevät samalla reseptillä eroten pienistä ainoastansa siinä, että dynaamista muistia varataan enänpi, jolloin pienillä dynaamisilla muistinhallintantehtävillä näperrellessä kehittyy mukavasti rutiinia.
Dynaamisen muistinvarauksen haittoja/etuja:
- hitaampi
- varattu muisti pitää vapauttaa => ylivuoto jos unohtuu
- pidempi koodi => virheitä
koko muutettavissa ajon aikana
Staattisen muistinvarauksen haittoja/etuja:
- kokoa ei voi muuttaa
yksinkertaisempi koodi
automaattinen muistin vapautus (kun poistutaan lohkosta jossa muuttuja esitelty)
Siis jokaisen C-ohjelmoijan pitää tietää kumpaa käyttää ja milloin. Nyrkkisääntö: käytä staattista jos mahdollista.
ei ylivuoto vaan muistivuoto.
Ja unohtui dynaamisen yksi tärkeä etu:
varattu muisti on myöhemmin käytettävissä missä kohtaa koodia tahansa (vrt. lohkosta poistuminen)
meinaatko että joka vitun taulukolle pitäs muisti erikseen varata?
Tää on tälläinen "Hei, me koodataan"-foorumi.
Ohjelmanpätkässä määritellään ensin taulukko ja yksittäinen muuttuja. Sitten muuttujaa pyöritetään silmukassa, kunnes se saa arvon sata. Silmukan sisältö päivityslauseiden jälkeen on tyhjä, joten siinä ei tehdä varsinaisesti mitään.
Sitten taulukon paikalle sata asetetaan arvoksi nolla, mutta koska taulukon koko on sata, on siinä vain paikat 0-99. Taulukon ulkopuolelle viittaaminen ja sinne arvon asettaminen voi tarkoittaa ihan mitä vain riippuen toteutuksesta. Jos esimerkiksi se käsittelee sattumalta muistipaikkaa, missä i-muuttujan arvo on, voi sen arvoksi tullakin nolla sijoutuksen takia. Tämä nyt on aika epätodennäköistä kuitenkin.
Ohjelmassa siis tapahtuu kummia ja outoja. Ja kaikki yhden pienen ;-merkin takia. Hehe.