Olen 27v nainen,jonka elämä päällisin puolin kunnossa.Mulla on mukava mies,jota rakastan ja kavereita,ystäviäkin on todella paljon.
Opinnot on vielä kesken,mutta työtilanne näyttää lupaavalta,ja teen sijaisuuksia niin paljon kuin jaksan.
Nyt kuitenkin viime aikoina en vaan enää jaksaisi tehdä mitään.En jaksaisi suorittaa tenttejä ja olen jättänyt useamman työtarjouksen väliin.En jaksaisi nähdä ystäviä,sillä en jaksa kuunnella mitä kaikkea he ovat elämässään saanet aikaan.Minä en ole saanut aikaiseksi mitään.Yritän kai elää kuin joku 20vuotias.On pelottavaa,kun olen pian kolmekymppinen,en haluaisi vanhentua ja miettiä lasten hankkimista ym
Mietin usein kuolemaa,ja joskus jopa toivon,etten heräisi aamulla.Vakavasti olen miettinyt itsemurhaa viimeisen vuoden aikana.Kaksi viikkoa sitten vanah kaverini teki itsemurhan,ja tämän jälkeen itsemurha on pyörinyt päivittäin mielessä.Ei sillä,että katsoisin sen olevan nyt jotenkin "oikeutettua" kun kaverinikin teki sen,se vaan on mielessä.
En vaan osaa nauttia mistään.Minulla on ja ei ole kaikkea.Minulla on ulkoisesti kaikki tekijät elämään,mutta sisäisesti olen ihan hukassa ja ilmeisesti sekoamassa.
Ainoa asia mistä viime aikoina olen saanut nautintoa on alkoholi,jota saatan juoda yksinänikin.
Miten pääsisin takaisin elämään..?Olen ollut teini-iässä psykiatrisessa hoidossa anoreksian takia,sen jälkeen en ole terapiassa käynyt,sillä en kokenut siitä olevan hyötyä.
Ennen kiire ja työt saivat minut pysymään "järjissäni" nyt tuntuu,ettei sekään auta,lähinnä vaan pahentaa asioita.
Tuntuu kauhealta valittaa,kun jotkut ovat vakavasti sairaita,mutta olen vain niin loppu enkä keksi mittän keinoa miten jatkaa elämmää edes siedettävällä tavalla
Opinnot on vielä kesken,mutta työtilanne näyttää lupaavalta,ja teen sijaisuuksia niin paljon kuin jaksan.
Nyt kuitenkin viime aikoina en vaan enää jaksaisi tehdä mitään.En jaksaisi suorittaa tenttejä ja olen jättänyt useamman työtarjouksen väliin.En jaksaisi nähdä ystäviä,sillä en jaksa kuunnella mitä kaikkea he ovat elämässään saanet aikaan.Minä en ole saanut aikaiseksi mitään.Yritän kai elää kuin joku 20vuotias.On pelottavaa,kun olen pian kolmekymppinen,en haluaisi vanhentua ja miettiä lasten hankkimista ym
Mietin usein kuolemaa,ja joskus jopa toivon,etten heräisi aamulla.Vakavasti olen miettinyt itsemurhaa viimeisen vuoden aikana.Kaksi viikkoa sitten vanah kaverini teki itsemurhan,ja tämän jälkeen itsemurha on pyörinyt päivittäin mielessä.Ei sillä,että katsoisin sen olevan nyt jotenkin "oikeutettua" kun kaverinikin teki sen,se vaan on mielessä.
En vaan osaa nauttia mistään.Minulla on ja ei ole kaikkea.Minulla on ulkoisesti kaikki tekijät elämään,mutta sisäisesti olen ihan hukassa ja ilmeisesti sekoamassa.
Ainoa asia mistä viime aikoina olen saanut nautintoa on alkoholi,jota saatan juoda yksinänikin.
Miten pääsisin takaisin elämään..?Olen ollut teini-iässä psykiatrisessa hoidossa anoreksian takia,sen jälkeen en ole terapiassa käynyt,sillä en kokenut siitä olevan hyötyä.
Ennen kiire ja työt saivat minut pysymään "järjissäni" nyt tuntuu,ettei sekään auta,lähinnä vaan pahentaa asioita.
Tuntuu kauhealta valittaa,kun jotkut ovat vakavasti sairaita,mutta olen vain niin loppu enkä keksi mittän keinoa miten jatkaa elämmää edes siedettävällä tavalla
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tiedät sen luultavasti itsekkin, että apu on nyt paikallaan. Marssi suoraan johonkin ensiapuun, työterveyshuoltoon, päivystykseen tai minne tahansa, missä saat ilman viikkojen jonotusta apua.
En tulkitse kertomaasi valituksena, ymmärrän sen omasta kokemuksestani täysin. Kun tilanne on solmussa, itse on täysin voimaton ja jonkun pitää se potku antaa. Hae siis apua ja heti.
Tarvitset lääkityksen ja mahdollisesti myös muuta tukea, mutta se on asiantuntijoiden arvioitava.
Kaikkea hyvää Sinulle ameeba. Sinulla on perusasiat kunnossa ja saat varmasti tukea myös lähimmiltäsi. Muista, ettet tee itsellesi mitään pahaa. Elämä on sen vaivan arvoista, ettei anneta periksi.. Kevättä pukkaa, valo lisääntyy ja kaikki on kohta jo toisin. Mieti sitä!