että aina kun juttelen kanssasi ja astun lähemmäs sua, otat askeleen kauemmas. Ikäänkuin inhoisit mahdollista kosketustani. Kuvittelenko vai olenko oikeassa? Se häiritsee jo mua?
En ole voinut
olla huomaamatta
122239
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
...ujostuttaa ihan vietävästi kun niin teet, ei siinä muuta ole. Ehkä pelkään etten voi olla suutelematta sua siinä samantien kun niin lähellä olet :) Kosketa rohkeasti vain.
vaan olen paniikissa siitä, että koko homma luisuu käsistäni eikä päästä koskaan sellaisen aidon ymmärryksen tasolle. Mutta aikaahan siitä jo on kun puhuttiin, eikä tämä ollut minulle. Tiedän sen.
ota toisen tunteita huomioon tarpeeksi...
ajatellut, mutta siinä tunnemyllerryksessä en pysty suhtautumaan suhun kovin luontevasti vaan saatan päästää suustani melkein mitä sattuu.. Se huomioonotto tulee luottamuksen ja välittämisen myötä.
vajoaisin syliisi niin kuin mieleni tekisi ja että paljastan itseni. Kosketuksesi polttaa... Eniten pelkään, että lopulta satutat minua...
että tää oli miehelle..
on kahden metrin reviiri, sen sisäpuolelle ei oo asiaa.
reviiri repeää, usko vain;) Jollekin repäisijälle..
avuton ja haavoittuva sun vieressä että en tiedä mitä tekisin. Mua häiritsee se että tunnen niin paljon. En voisi mitenkään inhota sua.
Astut aina varpailleni =) Siksihän minä...
Pelkään kosketustasi. Pelkään siksi, että sen jälkeen tulisit ajatuksiini vielä enemmän...
pelkäät..ja miksi et saisi ajatella enemmän?
Joku syyllisyyden taakkako?