Sade piiskasi armotta tuota uinuvaa, pientä Vermontilaista rannikkokaupunkia. Jo tuntikausia jatkunut syysmyrsky ei näyttänyt pienintäkään rauhoittumisen merkkiä. Ukkonen pauhasi kaikkialla, salamat valaisivat tuulesta vääristyneet puut ja autiot kadut.
Sherffi John Devill istui yksin toimistossaan. Tai oli hänen seuranaan eräs Jack Daniels-niminen viskipullo, mutta tämäkin oli jo lopuillaan. Miehen apeat kasvot näyttivät paljon ikäistään vanhemmalta. Hän oli menettänyt elämänsä tarkoituksen. Tuuli vinkui ja valitti ulkosalla.
Rakennuksen valot välkkyivät ja John murahti itsekseen. Sähkökatkos tästä vielä puuttuisi! Pimeään jääminen olisi pahinta, mitä perheensä menettänyt mies voisi juuri nyt kokea. Hän kaatoi lasiinsa lisää juotavaa ja katsahti väsyneesti kelloaan. Varttia vaille keskiyön.
Minuutit matelivat verkkaasti kuin tunnit. Kärsineen miehen tuska nakersi häntä loppuun hitaasti ja varmasti. "Kahdeltatoista minä teen sen". John puhui ääneen, itsekseen. Kaikki olisi valmista. Hän oli jopa kirjoittanut kirjeen ystävilleen ja alaisilleen sekä niille muutamille kaukaisille sukulaisilleen, joita hänellä oli jossain Californian suunnalla. Siellä taidettiin parhaillaan kylpeä lämmössä ja valossa. Ihmiset nauraisivat iloisesti kävellessään Santa Monica Beachia myötäillen, syöden jäätelöä ja kuunnellen railakasta musiikkia.
Johnin kello piippasi tasatunnin merkiksi. Olisi aika.
Vasta neljäkymmentä vuosi sitten täyttänyt, kokenut lainvalvoja avasi työpöytänsä ylimmän laatikon. Hän katseli virka-asettaan ilmeettömänä, kuunnellen sateen rummutusta sen raiskatessa talon kattoa. John Devill tarttui aseeseensa ja poisti varmistimen päältä. Yksinäinen, surullinen kyynel valui hänen poskellaan.
Jo vietyään aseensa ohimolleen, hänen puhelimensa soi.
Jokin vaisto, jokin ääni hänen sisällään pakotti hänet laskemaan aseensa ja vastaamaan puhelimeen. Se soi vaativasti, lähes hysteerisesti.
"John Devill".
"John". Hiljaisuutta. "Se olen minä, Sheila. Kulta, me olemme elossa".
Hänen vaimonsa. Hänen lapsensa.
"Mitä... mitä tämä oikein on"? John tunsi lyhistyvänsä. Hänen rakastettunsa ääni. Se oli aitoa. Mutta ennenkuin kumpikaan ehti sanoa enempää, John kuuli Sheilan puolelta epämääräistä miesten huutoa ja hänen vaimonsa kirkui "ME OLEMME BOSTONISSA!!! JOHN AUTA MEITÄ..."
Puhelu päättyi. Johnin elämä ei. Hänellä olisi jälleen syy elää.
Keskiyön Hetkellä
16
525
Vastaukset
- Oskar Wild
John päästi hysteerisen kikatuksen, ja syöksyi vaatekaapilleen. - Jees söör, mä näytän teille Bostonin gangsterit sun muut mafiosot! hän karjui, ja otti hyllyltä Matomies-supersankariasunsa.
- Vannoin sheriffiksi ryhtyessäni, että Matomiehen seikkailut on seikkailtu, mutta tämä on jo liikaa! Sheila ja kersat on pelastettava kiipelistä, ja Matomiehen on aika ryhtyä jälleen seikkailemaan! hän mylvi, ja nakkasi sheriffin tähtensä roskikseen.
Kiskottuaan Matomiehen trikoot, naamion ja viitan ylleen hän syöksyi toimistonsa kellariin, ja kapusi starttivalmiiseen Matomobiiliin, jota hän oli jostain syystä pitänyt kunnossa kaikki nämä vuodet.
Entinen Sheriffi John Devill, nykyinen supersankari Matomies porhalsi Bostoniin johtavalle moottoritielle afterburnerin tulenlieskat pakoputkessa Abba-musiikin raikuessa autostereosta.- scarabaeus
Olipa se äkkipikainen lähtö!
Tähti roskiksen pohjalla loisti vielä vähän aikaa kirkasta valoa, mutta alkoi pikkuhiljaa hiipua. Kuinka yksinäinen olo sillä olikaan viruessaan siellä peltisessä kylmyydessä roskien seassa, oli paperipallukkaa, purkkaa ja mäyräkoiraa. Yöks-yöks-mitä-sipulia-yöks! Woihan witalis! Kuinka himmeältä tuntuikaan nyt lojua siinä hylättynä. Ei kuulunut enää sydämensykettä rinnuksesta, ei ollut taustatukena rintaa rottingilla. Nyt valo alkoi hiipua jo sakaroistakin, sillä tässä yksinäisessä huoneessa oli pilkkopimeää. Tunnit kuluivat. Jo viimein alkoi kuunsäde säväyttää säteitään ikkunasta kuin etsien jotakin. Johan välähti, ja tähti heräili horroksestaan. Sen hiukkassäteily alkoi valaista pimeyttä, ja kuin taikaiskusta ikkunakin avautui ja ilmanpyörre vetäisi tähden roskakorista. Pyrstötähtenä se sinkoutui yläilmoihin kieppuen vimmatusti ja höyrypäisesti kutistuen tähtienvälisestä pilvestä supernovaräjähdyksenä radalleen tuikkimaan ja alkaen heijastaa valoaan avaruuteen.
Moottoritien vilskeessä John Devill eteni aikataulussaan ja jauhoi hermostuneena purkkaa leukaluut naksuen ja väänsi musiikkia vielä entistäkin kovemmalle. Yhtäkkiä hänen verensä virtasikin nyt jotenkin villinä ja jalona, rehtinä, reippaana, vahvana ja voimakkaana. Nopealiikkeisesti hän eteni kaistanvaihtoja kaihtelematta ja huomasi horisontissa oudon kirkkaan valojuovan välkehtivän kutsuvasti. Silmääkään räpäyttämättä hän painoi lisää kaasua ja reipastui silminnähden entisestäänkin sekunti sekunnilta.
Tämä tähtikirkas taival! - jees slöör
scarabaeus kirjoitti:
Olipa se äkkipikainen lähtö!
Tähti roskiksen pohjalla loisti vielä vähän aikaa kirkasta valoa, mutta alkoi pikkuhiljaa hiipua. Kuinka yksinäinen olo sillä olikaan viruessaan siellä peltisessä kylmyydessä roskien seassa, oli paperipallukkaa, purkkaa ja mäyräkoiraa. Yöks-yöks-mitä-sipulia-yöks! Woihan witalis! Kuinka himmeältä tuntuikaan nyt lojua siinä hylättynä. Ei kuulunut enää sydämensykettä rinnuksesta, ei ollut taustatukena rintaa rottingilla. Nyt valo alkoi hiipua jo sakaroistakin, sillä tässä yksinäisessä huoneessa oli pilkkopimeää. Tunnit kuluivat. Jo viimein alkoi kuunsäde säväyttää säteitään ikkunasta kuin etsien jotakin. Johan välähti, ja tähti heräili horroksestaan. Sen hiukkassäteily alkoi valaista pimeyttä, ja kuin taikaiskusta ikkunakin avautui ja ilmanpyörre vetäisi tähden roskakorista. Pyrstötähtenä se sinkoutui yläilmoihin kieppuen vimmatusti ja höyrypäisesti kutistuen tähtienvälisestä pilvestä supernovaräjähdyksenä radalleen tuikkimaan ja alkaen heijastaa valoaan avaruuteen.
Moottoritien vilskeessä John Devill eteni aikataulussaan ja jauhoi hermostuneena purkkaa leukaluut naksuen ja väänsi musiikkia vielä entistäkin kovemmalle. Yhtäkkiä hänen verensä virtasikin nyt jotenkin villinä ja jalona, rehtinä, reippaana, vahvana ja voimakkaana. Nopealiikkeisesti hän eteni kaistanvaihtoja kaihtelematta ja huomasi horisontissa oudon kirkkaan valojuovan välkehtivän kutsuvasti. Silmääkään räpäyttämättä hän painoi lisää kaasua ja reipastui silminnähden entisestäänkin sekunti sekunnilta.
Tämä tähtikirkas taival!Moottoritien levähdysalueella syntyi säpinää, kun poliisipartio mittasi ohi kiiruhtavan Matomobiilin vauhdiksi 288 km/h.
- Nyt äkkiä perään, tuo kaheli on saatava kiinni, karjuivat poliisit.
Mutta Matomies painoi kojelaudassa olevaa nappulaa, ja Matomobiilin peräpäästä tupruava savu kietoi moottoritien läpinäkymättömään vaippaan kilometrien matkalta, ja poliisien oli keskeytettävä takaa-ajo. - William Shakespeare
jees slöör kirjoitti:
Moottoritien levähdysalueella syntyi säpinää, kun poliisipartio mittasi ohi kiiruhtavan Matomobiilin vauhdiksi 288 km/h.
- Nyt äkkiä perään, tuo kaheli on saatava kiinni, karjuivat poliisit.
Mutta Matomies painoi kojelaudassa olevaa nappulaa, ja Matomobiilin peräpäästä tupruava savu kietoi moottoritien läpinäkymättömään vaippaan kilometrien matkalta, ja poliisien oli keskeytettävä takaa-ajo.Matomiehen Matomobiili oli varustettu Matokompuutterilla, joka piippasi Matiksen lähestyessä Bostonia huimalla nopeudella.
- Täällä Matokompuutteri. Olen analysoinut Sheilan puhelun puhelutiedot ja taustaääänet. Puhelu tuli Bostonin satamassa olevasta osoitteesta, jossa on aikaisemmin toiminut maalitehdas. Rakennus on nykyisin tyhjillään.
- Häh häh hää, riekkui Matis ja kurvasi moottoritieltä Bostonin satamaan johtavalle väylälle. - Olen kimpussanne varttitunnissa kelmit, supersankari hihkui.
Pian Matis kurkki hylätyn maalitehtaan ikkunasta sisään. Siellä olikin melkoinen vilske ja vipinä menossa! Kymmenet lapset ja naiset olivat ompelemassa kasaan lenkkitossuja ja jalkapalloja. Heitä valvoi supersankarin asuun pukeutunut tötteröhattuinen mies.
- Tuolla ovat myös Sheila ja lapset! Matis huudahti. Ja tuo pahis on Orjuuttaja! - Selvää lapsityövoiman käyttöä! hän urahti. - Orjuuttaja on näköjään karannut vankilasta, ja aloittanut vanhat liiketoimensa.
Matis alkoi tehdä nopeasti suunnitelmaa Orjuuttajan kukistamiseksi. - jliwefjfwe
William Shakespeare kirjoitti:
Matomiehen Matomobiili oli varustettu Matokompuutterilla, joka piippasi Matiksen lähestyessä Bostonia huimalla nopeudella.
- Täällä Matokompuutteri. Olen analysoinut Sheilan puhelun puhelutiedot ja taustaääänet. Puhelu tuli Bostonin satamassa olevasta osoitteesta, jossa on aikaisemmin toiminut maalitehdas. Rakennus on nykyisin tyhjillään.
- Häh häh hää, riekkui Matis ja kurvasi moottoritieltä Bostonin satamaan johtavalle väylälle. - Olen kimpussanne varttitunnissa kelmit, supersankari hihkui.
Pian Matis kurkki hylätyn maalitehtaan ikkunasta sisään. Siellä olikin melkoinen vilske ja vipinä menossa! Kymmenet lapset ja naiset olivat ompelemassa kasaan lenkkitossuja ja jalkapalloja. Heitä valvoi supersankarin asuun pukeutunut tötteröhattuinen mies.
- Tuolla ovat myös Sheila ja lapset! Matis huudahti. Ja tuo pahis on Orjuuttaja! - Selvää lapsityövoiman käyttöä! hän urahti. - Orjuuttaja on näköjään karannut vankilasta, ja aloittanut vanhat liiketoimensa.
Matis alkoi tehdä nopeasti suunnitelmaa Orjuuttajan kukistamiseksi.Mutta samassa hälyttimet alkoivat kilistä. Matomies oli huomattu! Hän yritti paeta, mutta sotkeutui jättiläismäiseen kärpäspaperiin.
Orjuuttajan kaamea hohotus kuului ämyreistä.
- Ho hoh hoo! Olipas tämä yllätys! Itse Matomies kunnioittaa liiketoimiamme läsnäolollaan!
Matomies rimpuili, mutta kärpäspaperi piti hänet lujasti otteessaan, ja Orjuuttaja lähestyi kantaen jättiläismäistä Raid-purkkia.
MATOMIES KUOLEE JOS ORJUUTTAJA SUIHKUTTAA RAIDIA HÄNEN PÄÄLLEEN! - scarabaeus
jliwefjfwe kirjoitti:
Mutta samassa hälyttimet alkoivat kilistä. Matomies oli huomattu! Hän yritti paeta, mutta sotkeutui jättiläismäiseen kärpäspaperiin.
Orjuuttajan kaamea hohotus kuului ämyreistä.
- Ho hoh hoo! Olipas tämä yllätys! Itse Matomies kunnioittaa liiketoimiamme läsnäolollaan!
Matomies rimpuili, mutta kärpäspaperi piti hänet lujasti otteessaan, ja Orjuuttaja lähestyi kantaen jättiläismäistä Raid-purkkia.
MATOMIES KUOLEE JOS ORJUUTTAJA SUIHKUTTAA RAIDIA HÄNEN PÄÄLLEEN!Matis tajusi lentäneensä suoraan Orjuuttajan linnoituksen sisäpiiriin. Halli oli todellakin täynnä itsensä kanssa painiskelevia särkymäisillään olevia ihmisiä, ja siinä hän nyt killui avuttoman näköisenä mutta ei oloisena. Nyt oli todellakin noustava taas kerran tavanomaisuuden yläpuolelle ja nähtävä tulevaisuuteen. ”Odotapas vain kun lumipallo lähtee vyörymään!” Matis fundeerasi sekunnin sadasosan verran ja:
- TÖTTÖRrrÖÖ!
Matis kajautti ilmoille vertahyytävän hyökkäyspuhalluksensa. Se kuulosti todella hirvittävältä, mutta tehosi aina ja välittömästi. Sillä kun Matis pöläyttelee kaasua voimallisesti niin vastustajan likainen olemus alkaa kutistua kutistumistaan, kutistuu, kutistuu ja jäljelle jää vain pieni pläntti pelkkää terroria.
Siitäs sait pahimman luokan kyykyttäjä, päiväsi ovat luetut! Kukas käski nostaa tyhmyyden elämän perusarvoksi. Et sitten ottanut huomioon, että fiksummat voivat aina jäädä pois bileistäsi.
- Mahdotonta...täysin mahdotonta...
Orjuuttaja karjahteli ja yritti nyt vimmatusti spreijata purnukastaan vastamyrkkyä kirppuna hyppien korkin päällä, mutta Matiksen planetaarinen sumutus oli tehnyt jo tehtävänsä ja kaikki olivat nyt suojaavan kuplan sisällä valmiina lähtöön. Valtava määrä pelivarusteita pakkautui myös mukaan ja koko porukka lenteli painottomassa tilassa lenkkitossujen ja jalkapallojen seassa kuin pallomeressä.
Kupla oli valmiina lähtöön ja maalitehtaan jättikokoiset ladonovet aukesivat levälleen. Kupla alkoi pompahdella kohti ulkoilmaa ja lattialle jäi tärisemään tötteröinen hattu sisällään ripaus terroria.
Matka jatkuu... - Scifisti77
scarabaeus kirjoitti:
Matis tajusi lentäneensä suoraan Orjuuttajan linnoituksen sisäpiiriin. Halli oli todellakin täynnä itsensä kanssa painiskelevia särkymäisillään olevia ihmisiä, ja siinä hän nyt killui avuttoman näköisenä mutta ei oloisena. Nyt oli todellakin noustava taas kerran tavanomaisuuden yläpuolelle ja nähtävä tulevaisuuteen. ”Odotapas vain kun lumipallo lähtee vyörymään!” Matis fundeerasi sekunnin sadasosan verran ja:
- TÖTTÖRrrÖÖ!
Matis kajautti ilmoille vertahyytävän hyökkäyspuhalluksensa. Se kuulosti todella hirvittävältä, mutta tehosi aina ja välittömästi. Sillä kun Matis pöläyttelee kaasua voimallisesti niin vastustajan likainen olemus alkaa kutistua kutistumistaan, kutistuu, kutistuu ja jäljelle jää vain pieni pläntti pelkkää terroria.
Siitäs sait pahimman luokan kyykyttäjä, päiväsi ovat luetut! Kukas käski nostaa tyhmyyden elämän perusarvoksi. Et sitten ottanut huomioon, että fiksummat voivat aina jäädä pois bileistäsi.
- Mahdotonta...täysin mahdotonta...
Orjuuttaja karjahteli ja yritti nyt vimmatusti spreijata purnukastaan vastamyrkkyä kirppuna hyppien korkin päällä, mutta Matiksen planetaarinen sumutus oli tehnyt jo tehtävänsä ja kaikki olivat nyt suojaavan kuplan sisällä valmiina lähtöön. Valtava määrä pelivarusteita pakkautui myös mukaan ja koko porukka lenteli painottomassa tilassa lenkkitossujen ja jalkapallojen seassa kuin pallomeressä.
Kupla oli valmiina lähtöön ja maalitehtaan jättikokoiset ladonovet aukesivat levälleen. Kupla alkoi pompahdella kohti ulkoilmaa ja lattialle jäi tärisemään tötteröinen hattu sisällään ripaus terroria.
Matka jatkuu...Kupla jatkoi pommpimistaan kunnes äkkiä takaa kuului Orjuuttajan huuto:
-Eipäs lähdetä minnekään
Orjuuttaja laukaisi neulapistoolinsa josta kiiltävän terävä neula sinkoutui ja osui kuplaan pamauttaen sen puhki.... - scarabaeus
Scifisti77 kirjoitti:
Kupla jatkoi pommpimistaan kunnes äkkiä takaa kuului Orjuuttajan huuto:
-Eipäs lähdetä minnekään
Orjuuttaja laukaisi neulapistoolinsa josta kiiltävän terävä neula sinkoutui ja osui kuplaan pamauttaen sen puhki....Siinäpä Orjuuttaja nyt piteli päätään, sillä hänen otsalohkossaan oli reikä, josta alkoi valua jotakin kitkerän sapekasta hänen kirppumaisesti kutisevalle rinnukselleen. Eeeeiiiihhhh! tämäkin vielä... Orjuuttaja hyppäsi ja pingahti kauhuissaan ilmaan korkin päältä, lennähti eteenpäin... eikun taaksepäin... suoraan Charlie Chaplinin kirppusirkukseen. Hahhahhahhahhahhaaaaaaaaaaaaaaaaaa!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
- Scifisti77
scarabaeus kirjoitti:
Siinäpä Orjuuttaja nyt piteli päätään, sillä hänen otsalohkossaan oli reikä, josta alkoi valua jotakin kitkerän sapekasta hänen kirppumaisesti kutisevalle rinnukselleen. Eeeeiiiihhhh! tämäkin vielä... Orjuuttaja hyppäsi ja pingahti kauhuissaan ilmaan korkin päältä, lennähti eteenpäin... eikun taaksepäin... suoraan Charlie Chaplinin kirppusirkukseen. Hahhahhahhahhahhaaaaaaaaaaaaaaaaaa!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Ja äkkiä tämän kaiken keskelle hyppäsi ripuloiva hamsteri! Kyllä pojat silloin haisi!
Scifisti77 - effdssdf
Scifisti77 kirjoitti:
Ja äkkiä tämän kaiken keskelle hyppäsi ripuloiva hamsteri! Kyllä pojat silloin haisi!
Scifisti77Sherffi John Devill heräsi karmeassa krapulassa. Hän hapuili viskipulloaan, mutta joutui toteamaan sen tyhjäksi.
Silloin hänen mieleensä palautui Sheilan puhelu.
- Ei hemmetti, eukko tarvitsee apua, ja minä vaan sammun tänne toimistolle, hän soimasi itseään. - Mikä ihmeen supersankari mä olin siinä unessa, kysyn vaan, hän ähki. - Nyt menoksi ja hätiin Bostoniin.
John Devill rynni vaatekaapilleen hakemaan puhtaita kalsareita, ja pysähtyi tyrmistyneenä. Vaatekaapin hyllyllä oli Matomiehen tamineet ja naamio. - N.Putin
effdssdf kirjoitti:
Sherffi John Devill heräsi karmeassa krapulassa. Hän hapuili viskipulloaan, mutta joutui toteamaan sen tyhjäksi.
Silloin hänen mieleensä palautui Sheilan puhelu.
- Ei hemmetti, eukko tarvitsee apua, ja minä vaan sammun tänne toimistolle, hän soimasi itseään. - Mikä ihmeen supersankari mä olin siinä unessa, kysyn vaan, hän ähki. - Nyt menoksi ja hätiin Bostoniin.
John Devill rynni vaatekaapilleen hakemaan puhtaita kalsareita, ja pysähtyi tyrmistyneenä. Vaatekaapin hyllyllä oli Matomiehen tamineet ja naamio.Silloin hän tajusi kaiken. Hän kiiruhti nuuhkaisemaan tyhjää viskipulloa. - Jees, selvä homma, hän kikatti. - Orjuuttaja on terästänyt viskini jollain ylimääräisellä! Hän varmaan soitti sen puhelunkin houkutellakseen minut Bostoniin!
Muitta mutkitta John Devill kiskoi Matomiehen tamineet ylleen.
Samassa toimiston ovi tempaistiin auki.
- FBI! Kädet ylös! karjui siviiliasuinen poliisimies. - Saimme ilmoituksen jostain trikooasuisesta kahelista, se taidatte olla te! poliisi jatkoi. Hän nuuhkaisi epäluuloisena viskipulloa. - Täällä taidetaan käyttää laittomia aineita, hän totesi.
- Se on Orjuuttajan syytä, hän lantrasi viskini. Olen sheriffi John Devill, John selitti auliisti. - Fredrik Tolstoi
N.Putin kirjoitti:
Silloin hän tajusi kaiken. Hän kiiruhti nuuhkaisemaan tyhjää viskipulloa. - Jees, selvä homma, hän kikatti. - Orjuuttaja on terästänyt viskini jollain ylimääräisellä! Hän varmaan soitti sen puhelunkin houkutellakseen minut Bostoniin!
Muitta mutkitta John Devill kiskoi Matomiehen tamineet ylleen.
Samassa toimiston ovi tempaistiin auki.
- FBI! Kädet ylös! karjui siviiliasuinen poliisimies. - Saimme ilmoituksen jostain trikooasuisesta kahelista, se taidatte olla te! poliisi jatkoi. Hän nuuhkaisi epäluuloisena viskipulloa. - Täällä taidetaan käyttää laittomia aineita, hän totesi.
- Se on Orjuuttajan syytä, hän lantrasi viskini. Olen sheriffi John Devill, John selitti auliisti.FBI:n etsivä rypisti kulmiaan, ja tähtäsi Johnia aseellaan.
- Kuulkaahan trikoomies. Tunnen sheriffi John Devillin hyvin, hän on teitä kymmenen senttiä pidempi ja aivan erinäköinen. Kuka te oikein olette ja missä John on? hän ärisi kiukkuisesti.
John Devillin suu loksahti auki. Tuhannet ajatukset vilisivät hänen päässään yhtäaikaa. Eikö hän ollutkaan John Devill? Kuka hän sitten oli? Mitä hän teki Devillin toimistossa trikooasussa? Miksi hän muisti olevansa naimisissa John Devillin vaimon kanssa? Kuka oli Matomies? Missä oli oikea John Devill? Entä Orjuuttaja? - selviää
Fredrik Tolstoi kirjoitti:
FBI:n etsivä rypisti kulmiaan, ja tähtäsi Johnia aseellaan.
- Kuulkaahan trikoomies. Tunnen sheriffi John Devillin hyvin, hän on teitä kymmenen senttiä pidempi ja aivan erinäköinen. Kuka te oikein olette ja missä John on? hän ärisi kiukkuisesti.
John Devillin suu loksahti auki. Tuhannet ajatukset vilisivät hänen päässään yhtäaikaa. Eikö hän ollutkaan John Devill? Kuka hän sitten oli? Mitä hän teki Devillin toimistossa trikooasussa? Miksi hän muisti olevansa naimisissa John Devillin vaimon kanssa? Kuka oli Matomies? Missä oli oikea John Devill? Entä Orjuuttaja?John Devil heräsi toimistostaan tyhjän Jack Daniels-viskipullon ääreltä.
-"kaikkea perkelettä sitä tulee unissaan nähneeksikin. Matomiehiä ja poliiseja, hah hah", John mutisi(John Devil oli opiskellut Ypäjän kansanopistossa suomen kieltä. Siksi hän osasi mutista suomeksi)
Mutta nyt oli palattava asiaan. Mihinkäs minä jäinkään, John ajatteli. Ainiin, olin ampumassa itseäni. Siispä tuumasta toimeen.
John painoi revolverin piipun ohimolleen ja täräytti itseltään aivot toimiston seinälle. Siinäpä sitä oli kollegoille hyikäilemistä ja rapsuttelemista.
-The end- - J. Kristus
selviää kirjoitti:
John Devil heräsi toimistostaan tyhjän Jack Daniels-viskipullon ääreltä.
-"kaikkea perkelettä sitä tulee unissaan nähneeksikin. Matomiehiä ja poliiseja, hah hah", John mutisi(John Devil oli opiskellut Ypäjän kansanopistossa suomen kieltä. Siksi hän osasi mutista suomeksi)
Mutta nyt oli palattava asiaan. Mihinkäs minä jäinkään, John ajatteli. Ainiin, olin ampumassa itseäni. Siispä tuumasta toimeen.
John painoi revolverin piipun ohimolleen ja täräytti itseltään aivot toimiston seinälle. Siinäpä sitä oli kollegoille hyikäilemistä ja rapsuttelemista.
-The end-Vaatekaapin ovi avautui, ja Matomies astui esiin.
- Jees poks holirei, se oli äijän loppu, hän hihitti. - Nyt meikis jyrää, sano, hän karjui.
- Ei kun Orjuuttajan kimppuun! Matomies syöksyi Matomobiiliin, ja kaahasi taas kerran Bostoniin johtavalle moottoritielle. - scarabaeus
J. Kristus kirjoitti:
Vaatekaapin ovi avautui, ja Matomies astui esiin.
- Jees poks holirei, se oli äijän loppu, hän hihitti. - Nyt meikis jyrää, sano, hän karjui.
- Ei kun Orjuuttajan kimppuun! Matomies syöksyi Matomobiiliin, ja kaahasi taas kerran Bostoniin johtavalle moottoritielle.Moi! Laitan tän jatkon, jonka kirjoitin jo muutama päivä sitten, mutta sitten joku kirjoitti, että PALSTAHÄIRIKÖT, ja mä ajattelin että okei kirjoitelkaa sitten ihan rauhassa omat stoorinne. Mutta Frank on sitkee sissi. Ei voi mitään. Koittakaa kestää!!!
Rapina voimistui, unen agentti osoitteli kanuunallaan ja tivasi tivaamistaan:
- Siis ylös siitä ja sano kuka olet!
John Devill hätkähti seslongillaan, räväytti silmänsä sepposen selälleen ja syöksyi roskakorille, josta kuului rapinaa. Siellä oli tosiaan kultahamsteri vilistelemässä ympyrää, oli päässyt taas kerran karkaamaan seinällä olevalla hyllyllä lojuvasta pienestä häkistään ja tipahtanut sitten suoraan roskikseen. John nappasi nyt sitä niskasta hellästi etusormi-peukalo-otteella ja meni sitten takaisin soffalle makoilemaan ja pudisteli tovin unisena päätään tyynyä vasten. Ihan pikkasen nauratti taas nämä hänen jykä-rike-unensa. Voi että! Ja siinä hän silitteli nyt hamsteriaan ja nukahti siihen kepeästi uudelleen. Hamsteri pompahti alas ja vilisteli ties minne.
Hänen unensa päähenkilöt olivat kuin kaksi kellastunutta emigranttia, jotka yhä sitkeästi jaksoivat pitää kiinni perinteistään. Tämän matkan aikana olisi tilaa ajatusten harhailla, sillä kun olisimme perillä ei sekään tuntuisi enää niin tärkeältä. Aivan kuin laadukkaat mainokset joskus tuovat mielihyvää, niin tämäkin matka säilyisi vesikirkkaana ja ryhdikkäänä muistona, vaikka olisimmekin yhä mysteerinäytelmän keskellä.
Minä tarkkailen muukalaisen silmin kaupunkia, mutta Sinä. Sinä taidat sittenkin olla täällä vain hengittämässä mennyttä maailmaa. Tiesin, että yhteinen matkamme ei olisi hänelle kuitenkaan ylittämätön kokemus. Tiesin, että hän oli yhtä kiinnostunut ihmisten arjesta ja pienistä tapahtumista, kuin minäkin. Niinpä hylätyksi tulemisen pelkoni oli väistynyt, sillä nämä unten tarinat ovat pitkiä kuin saippuasarjat, nopeita ja helppoja lukea, ja lähikuvia hyödyntäviä.
- "Skål på den saken!"
lausahdin, ja samalla puhelimeni pirahti. Aivan outo numero näkyi näytössä. Vastaisinko...ja vastasin:
- Haloo ... haloo...
Ensin kuului sameasti jotakin kahinaa ja sitten:
- Haloo. Onko Devill?
- Niin... haloo...
- Hyvä. Niin pitääkin olla. Täällä Nadia.
Olin aivan hiljaa, sain tuskin hengitettyä. Nadia langan toisessa päässä. Olin hätäpäissäni sinkauttanut hänelle Devillin käyntikortin. Voi minua...voih...kaikkea sitä tuleekin tehtyä kännipäissään! En halua olla hänelle sheriffi Devill, vaan haluan olla maan taitavin yksityisetsivä Frank Marlowe, jonka tuleva bestseller odottelee pöytälaatikossaan vielä muutamaa lisäriviä lisärivin perään.
Uuufffuuufff! Tunsin poskilihasteni värähtelyn huokaillessani. Olin tukehtua, ja olin aistivinani pääkopassani taas melkoista huppelia jos toistakin, kun päähäni humahti nyt enemmän verta kuin sillä hetkellä oli tarpeen. Viimeöiset uneni olivat kyllä olleet aika villejä, mutta tämä tunne ylitti kyllä ne kaikki, sillä nyt mielestäni kaikkosivat kertaheitolla viimeisetkin rippeet ajatuksista jostain asuntosäästöohjelmasta.
- ... siis siellä kippolassa eilen, sen jälkeen kun lähdit, sattui todella hassu juttu. Turhaan lähdit säntäilemään sieltä liian aikaisin. Siis todella hassua... hhrrrrhahhahhaaa........ en nyt näin puhelimitse viitsi edes kertoa, joten voisimmeko mahdollisesti tavata illalla? Ja tiedätkö höpönassu, tajusin vasta myöhään kotiin tultuani, että se meidän eilinen sattumanoikkuinen kohtaamisemme oli kuin suoraan horoskoopistani, siis siitä, jonka se intialainen guru ennusti Kalkuttassa käydessäni jo viime vuonna. Sellainen viisivuotishoroskooppi, joka mulla on mustaa valkoisella pöytälaatikossani. Ei siis se kiinalainen horoskooppi, sitä en tarkoita. Joo. Olen aivan varma, että jokin punainen lanka meitä takuuvarmasti yhdistää...
ja Nadia naurahti taas ... hhrrrhahhahhaaa... helmeilevästi, ei siis lähestulkoonkaan niin kimakasti kuin Sheilalla oli tapana, vaan jotenkin pehmeämmin. Tiedäthän, vähän niinkuin vesi solisee kraanasta...sellainen mielikuva minulle ainakin tuli ensimmäisenä sen kuultuani, ja toisena sitten... noh, mitäpä siitä... ja hieraisin silmiäni aivan kuin tarkistaakseni olinko hereillä. Olin, ja vastasin ääni raukean käheänä Nadialle:
- Joo mun punaisena lankana onkin aina tapana välillä käyskennellä tutustumassa lähikapakoihin kuin toisilla hyväntekeväisyyskirppareihin.
Siihenkin Nadia naurahti taas sanoen:
- Kai muistat, että lupasin auttaa Sinua ongelmissasi. Enkä hyväntahtoista lupaustani ehkä edes kadu, sillä kun aamulla heräsin, niin muistin heti, että olit eilen kyllä sen verran söpö ilmestys tuijotellessasi minua pöllämystyneillä mustanpuhuvilla viirusilmilläsi koko illan. Ryhdyinkin heti tuumasta toimeen kun olit lähtenyt, joten sain kuin sainkin taivutettua filmiporukan pääjehut. - TA-DAA! - Niin, että voit kaivaa ne novellisi nyt pikapikaa pöytälaatikostasi ja sillä siisti. Eikös olekin upeeta ja mahtavaa!
Nyt menin aivan mykäksi. Olin hipihiljaa kuin huopatossutehtaalla, mutta päässäni soi eilisillan tanssikipaleet aika voimallisina, ja teki mieleni ottaa taas muutama steppiaskelkin vanhasta muistista. Nadian sätkivä vartalo... aaaahhh, kiemurtelevat kaarteet discopallon välkkeessä... Siis mitkä novellit? Kenen novellit minun pöytälaatikossani? Siis minun...
- Hei siellä! Kuuluuko? Kyllä sinulta jotakin kelpoa tekstintynkää joutaa sieltä pöytälaatikoistasi, joten alapas miettimään jo kiireenvilkkaa sitä kansikuvaakin opuksellesi, niin ja myös värivaihtoehdot. Ei mitään pölyttyneen suttuista. Pistä vauhtia! Meidän porukka ei nimittäin juttujensa kanssa pähkäile vaan pistää töpinäksi. Hösseliksi kertakaikkiaan.
Ja kuka vielä väittäisi, että korttelikapakoissa ja kantakuppiloissa käyminen on säälittävää. Nyt leukani loksahtivat paikoilleen ja sain avattua suuni, ja pitkästä aikaa minulla oli mukava olo sanoessani:
- Okei muru sait ylipuhuttua! Tavataan illalla samaan aikaan samassa paikassa! Minä tulen ja Sinä tulet. Oookooo!
Heti puhelun päätyttyä nyhtäisin pöytälaatikostani puhtaan valkean paperin ja kirjoitin siihen summamutikassa otsikon: Sukset ristissä, ja nakkasin vielä siihen pöydänkulmalle laatikosta jämäkän ja tuhdin pinkan omia sökellyksiäni. Valmis paketti. Siisti kuin sika pienenä.
Siinäpä sitten vain hetkisen tuuletin visuaalista ajatteluani, ja avasin vesihanan ja täytin lasini. Tuijotin veden väreilyä, joka välillä voimistui ja välillä heikkeni kuin laineiden liplatus. Aloin olla selvillä vesillä, ja nyt viimeinkin tajusin, että oikeastaan kaksois-kolmoisagentin elämä ei ollut sittenkään mitenkään huono vaihtoehto... - nyt nousussa!
scarabaeus kirjoitti:
Moi! Laitan tän jatkon, jonka kirjoitin jo muutama päivä sitten, mutta sitten joku kirjoitti, että PALSTAHÄIRIKÖT, ja mä ajattelin että okei kirjoitelkaa sitten ihan rauhassa omat stoorinne. Mutta Frank on sitkee sissi. Ei voi mitään. Koittakaa kestää!!!
Rapina voimistui, unen agentti osoitteli kanuunallaan ja tivasi tivaamistaan:
- Siis ylös siitä ja sano kuka olet!
John Devill hätkähti seslongillaan, räväytti silmänsä sepposen selälleen ja syöksyi roskakorille, josta kuului rapinaa. Siellä oli tosiaan kultahamsteri vilistelemässä ympyrää, oli päässyt taas kerran karkaamaan seinällä olevalla hyllyllä lojuvasta pienestä häkistään ja tipahtanut sitten suoraan roskikseen. John nappasi nyt sitä niskasta hellästi etusormi-peukalo-otteella ja meni sitten takaisin soffalle makoilemaan ja pudisteli tovin unisena päätään tyynyä vasten. Ihan pikkasen nauratti taas nämä hänen jykä-rike-unensa. Voi että! Ja siinä hän silitteli nyt hamsteriaan ja nukahti siihen kepeästi uudelleen. Hamsteri pompahti alas ja vilisteli ties minne.
Hänen unensa päähenkilöt olivat kuin kaksi kellastunutta emigranttia, jotka yhä sitkeästi jaksoivat pitää kiinni perinteistään. Tämän matkan aikana olisi tilaa ajatusten harhailla, sillä kun olisimme perillä ei sekään tuntuisi enää niin tärkeältä. Aivan kuin laadukkaat mainokset joskus tuovat mielihyvää, niin tämäkin matka säilyisi vesikirkkaana ja ryhdikkäänä muistona, vaikka olisimmekin yhä mysteerinäytelmän keskellä.
Minä tarkkailen muukalaisen silmin kaupunkia, mutta Sinä. Sinä taidat sittenkin olla täällä vain hengittämässä mennyttä maailmaa. Tiesin, että yhteinen matkamme ei olisi hänelle kuitenkaan ylittämätön kokemus. Tiesin, että hän oli yhtä kiinnostunut ihmisten arjesta ja pienistä tapahtumista, kuin minäkin. Niinpä hylätyksi tulemisen pelkoni oli väistynyt, sillä nämä unten tarinat ovat pitkiä kuin saippuasarjat, nopeita ja helppoja lukea, ja lähikuvia hyödyntäviä.
- "Skål på den saken!"
lausahdin, ja samalla puhelimeni pirahti. Aivan outo numero näkyi näytössä. Vastaisinko...ja vastasin:
- Haloo ... haloo...
Ensin kuului sameasti jotakin kahinaa ja sitten:
- Haloo. Onko Devill?
- Niin... haloo...
- Hyvä. Niin pitääkin olla. Täällä Nadia.
Olin aivan hiljaa, sain tuskin hengitettyä. Nadia langan toisessa päässä. Olin hätäpäissäni sinkauttanut hänelle Devillin käyntikortin. Voi minua...voih...kaikkea sitä tuleekin tehtyä kännipäissään! En halua olla hänelle sheriffi Devill, vaan haluan olla maan taitavin yksityisetsivä Frank Marlowe, jonka tuleva bestseller odottelee pöytälaatikossaan vielä muutamaa lisäriviä lisärivin perään.
Uuufffuuufff! Tunsin poskilihasteni värähtelyn huokaillessani. Olin tukehtua, ja olin aistivinani pääkopassani taas melkoista huppelia jos toistakin, kun päähäni humahti nyt enemmän verta kuin sillä hetkellä oli tarpeen. Viimeöiset uneni olivat kyllä olleet aika villejä, mutta tämä tunne ylitti kyllä ne kaikki, sillä nyt mielestäni kaikkosivat kertaheitolla viimeisetkin rippeet ajatuksista jostain asuntosäästöohjelmasta.
- ... siis siellä kippolassa eilen, sen jälkeen kun lähdit, sattui todella hassu juttu. Turhaan lähdit säntäilemään sieltä liian aikaisin. Siis todella hassua... hhrrrrhahhahhaaa........ en nyt näin puhelimitse viitsi edes kertoa, joten voisimmeko mahdollisesti tavata illalla? Ja tiedätkö höpönassu, tajusin vasta myöhään kotiin tultuani, että se meidän eilinen sattumanoikkuinen kohtaamisemme oli kuin suoraan horoskoopistani, siis siitä, jonka se intialainen guru ennusti Kalkuttassa käydessäni jo viime vuonna. Sellainen viisivuotishoroskooppi, joka mulla on mustaa valkoisella pöytälaatikossani. Ei siis se kiinalainen horoskooppi, sitä en tarkoita. Joo. Olen aivan varma, että jokin punainen lanka meitä takuuvarmasti yhdistää...
ja Nadia naurahti taas ... hhrrrhahhahhaaa... helmeilevästi, ei siis lähestulkoonkaan niin kimakasti kuin Sheilalla oli tapana, vaan jotenkin pehmeämmin. Tiedäthän, vähän niinkuin vesi solisee kraanasta...sellainen mielikuva minulle ainakin tuli ensimmäisenä sen kuultuani, ja toisena sitten... noh, mitäpä siitä... ja hieraisin silmiäni aivan kuin tarkistaakseni olinko hereillä. Olin, ja vastasin ääni raukean käheänä Nadialle:
- Joo mun punaisena lankana onkin aina tapana välillä käyskennellä tutustumassa lähikapakoihin kuin toisilla hyväntekeväisyyskirppareihin.
Siihenkin Nadia naurahti taas sanoen:
- Kai muistat, että lupasin auttaa Sinua ongelmissasi. Enkä hyväntahtoista lupaustani ehkä edes kadu, sillä kun aamulla heräsin, niin muistin heti, että olit eilen kyllä sen verran söpö ilmestys tuijotellessasi minua pöllämystyneillä mustanpuhuvilla viirusilmilläsi koko illan. Ryhdyinkin heti tuumasta toimeen kun olit lähtenyt, joten sain kuin sainkin taivutettua filmiporukan pääjehut. - TA-DAA! - Niin, että voit kaivaa ne novellisi nyt pikapikaa pöytälaatikostasi ja sillä siisti. Eikös olekin upeeta ja mahtavaa!
Nyt menin aivan mykäksi. Olin hipihiljaa kuin huopatossutehtaalla, mutta päässäni soi eilisillan tanssikipaleet aika voimallisina, ja teki mieleni ottaa taas muutama steppiaskelkin vanhasta muistista. Nadian sätkivä vartalo... aaaahhh, kiemurtelevat kaarteet discopallon välkkeessä... Siis mitkä novellit? Kenen novellit minun pöytälaatikossani? Siis minun...
- Hei siellä! Kuuluuko? Kyllä sinulta jotakin kelpoa tekstintynkää joutaa sieltä pöytälaatikoistasi, joten alapas miettimään jo kiireenvilkkaa sitä kansikuvaakin opuksellesi, niin ja myös värivaihtoehdot. Ei mitään pölyttyneen suttuista. Pistä vauhtia! Meidän porukka ei nimittäin juttujensa kanssa pähkäile vaan pistää töpinäksi. Hösseliksi kertakaikkiaan.
Ja kuka vielä väittäisi, että korttelikapakoissa ja kantakuppiloissa käyminen on säälittävää. Nyt leukani loksahtivat paikoilleen ja sain avattua suuni, ja pitkästä aikaa minulla oli mukava olo sanoessani:
- Okei muru sait ylipuhuttua! Tavataan illalla samaan aikaan samassa paikassa! Minä tulen ja Sinä tulet. Oookooo!
Heti puhelun päätyttyä nyhtäisin pöytälaatikostani puhtaan valkean paperin ja kirjoitin siihen summamutikassa otsikon: Sukset ristissä, ja nakkasin vielä siihen pöydänkulmalle laatikosta jämäkän ja tuhdin pinkan omia sökellyksiäni. Valmis paketti. Siisti kuin sika pienenä.
Siinäpä sitten vain hetkisen tuuletin visuaalista ajatteluani, ja avasin vesihanan ja täytin lasini. Tuijotin veden väreilyä, joka välillä voimistui ja välillä heikkeni kuin laineiden liplatus. Aloin olla selvillä vesillä, ja nyt viimeinkin tajusin, että oikeastaan kaksois-kolmoisagentin elämä ei ollut sittenkään mitenkään huono vaihtoehto...Samaan aikaan Bostonin satamassa Matomies pysäköi Matomobiilinsa hylätyn maalitehtaan lähistölle. - Jees söör, on aika kostaa John Devill-vainaan puolesta. Matis kiipesi ketterästi maalitehtaan katolle ja kurkisti sisään. Edelleen olivat Sheila ja lapset täydessä työn touhussa Orjuuttajan päällepäsmäröidessä.
Matis päätti käyttää vanhaa kunnon sekasotku ja rynnäkkö-temppua. Hän nakkasi savupiippuun savupommin, ja syntyneen kaaoksen vallitessa Matis pelasti perheensä, mutta Orjuuttajan peijoona pääsi pakenemaan.
Sitten Matis syöksyi kaupungin ruumishuoneelle, ja sai supervoimillaan elvytettyä John Devillin.
- Kiitos sulle Matomies, pelastit henkeni, John mutisi liikuttuneena. Sheila oli onnesta käyränä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tähdet, tähdet -tippuja Kake Randelin tilittää avoimena: "Tämä on viihdyttämistä, eikä sitä..."
ISO kiitos Kake lauluistasi!Nyt ei vaan studioyleisö lämmennyt. Olet legenda! Lue Kake Randelinin mietteet: https://w18936En koskaan
Aliarvoinut, nauranut/pitänyt pilkkana, tai ajatellut mitään negatiivista sinusta. Jos nämä asiat uskot ja luotat sen v49830Martinasta kiva haastattelu Iltalehdessä
Hyvän mielen haastattelu ja Martina kauniina ja raikkaan keväisenä kuvissa.224731Nainen, olet kaipaillut seuraani
Tiedän sen, kuulen sen. Sinulla ei ole muita joiden kanssa voisit niistä asioista keskustella joista keskustelet kanssan76727- 46709
Haistoin ensin tuoksusi
Käännyin katsomaan oletko se todellakin sinä , otin askeleen taakse ja jähmetyin. Moikattiin naamat peruslukemilla. Tu3703Emme näe enää koskaan
Näin ainakin uskon. Mutta ei hätää, et menetä yhtään mitään minussa. Sen kai jo tiesitkin. Hyvää vappua ja kesää. Toivon34687- 107673
Vornanen alkaa olla kusessa
Kaikki vanhat synnit on kaiveltu esiin ja niitä tosiaan näyttää olevan. Poliisin asussa esiintyminen vaaliteltalla, työt82672- 35610