Heitänpä illan ja aamun virkuille pohdittavaksi tilanteen, jossa keskustapuoluetta ei olisi olemassa. Keskusta nimittäin voisi aivan hyvin olla jakantunut oikeistokeskustaan ja vasemmistokeskustaan.
Oikeistokeskusta toimisi silloin kokoomuksen tapaan markkinataloutta vaalien, yritystoimintaa edistäen ja hyvinvointiyhteiskunnan perustaa talouspolitiikan keinoilla lujittaen.
Vasemmistokeskusta olisi hyvää pataa ay-liikkeen kanssa kulkien "Me vaadimme" -kyltit tanassa kohti rikkaita ja etuoikeutettuja sen keinotekoisen vastakkainasetteluaatteen oikeuttamana, että niiltä otetaan, joilla on ja niille annetaan, joilla ei ole.
Minusta tuntuu, että oikeistokeskusta, ehkä n. neljännes kaikista keskustan kannattajista olisi sitä mieltä, että sinivihreä hallitus pystyisi parhaiten turvaamaan Suomen edut EU:ssa ja myös globalisoituvan maailman markkinatalouden myllerryksessä.
Vasemmistokeskusta, ehkä n. kolme neljännestä keskustan kannattajista luottaa siihen, että demarit tietävät, mitä keskustan kannattaa olla mieltä, että kaupungeista sataisi ammennetuksi maksimaalisesti palkansaajien ja yrittäjien kovalla työllä ansaittuja veromarkkoja turvaamaan, ettei tappiollisten kepukuntien veroäyriä tarvitse nostaa.
Vasemmistokeskusta vaatisi myös vankkaa valtion ohjausta ja kontrollia joka asiaan tunteakseen oman olonsa turvalliseksi, koska vapaus on vasemmistolle pelottava asia. Lauma luo turvaa ja sinne voi panna omankin pään nätisti piiloon, ettei kukaan huomaa.
Minusta on jännä juttu, että oikeistokeskusta ratkaisee jatkaako punamulta vasemmistokeskustan nöyryyttävää kyykytystä vai kääntyykö keskustan historiassa sellainen lehti, jonka tulevat sukupolvet kirjoittavat Suomen historiaan hyvinvointiyhteiskunnan pelastuksen ratkaisevana käännekohtana.
Keskusta jatkaa tietenkin merkittävänä puolueena toimimista - yhtenä kolmesta suuresta - mutta on hyvä itää mielessä, että pelkän keskustan asemesta Suomessa toimii todellakin kaksi keskustaa: oikeistokesusta ja vasemmistokeskusta.
Kumpaan sinä haluaisit kuulua?
Oikeistokeskusta toimisi silloin kokoomuksen tapaan markkinataloutta vaalien, yritystoimintaa edistäen ja hyvinvointiyhteiskunnan perustaa talouspolitiikan keinoilla lujittaen.
Vasemmistokeskusta olisi hyvää pataa ay-liikkeen kanssa kulkien "Me vaadimme" -kyltit tanassa kohti rikkaita ja etuoikeutettuja sen keinotekoisen vastakkainasetteluaatteen oikeuttamana, että niiltä otetaan, joilla on ja niille annetaan, joilla ei ole.
Minusta tuntuu, että oikeistokeskusta, ehkä n. neljännes kaikista keskustan kannattajista olisi sitä mieltä, että sinivihreä hallitus pystyisi parhaiten turvaamaan Suomen edut EU:ssa ja myös globalisoituvan maailman markkinatalouden myllerryksessä.
Vasemmistokeskusta, ehkä n. kolme neljännestä keskustan kannattajista luottaa siihen, että demarit tietävät, mitä keskustan kannattaa olla mieltä, että kaupungeista sataisi ammennetuksi maksimaalisesti palkansaajien ja yrittäjien kovalla työllä ansaittuja veromarkkoja turvaamaan, ettei tappiollisten kepukuntien veroäyriä tarvitse nostaa.
Vasemmistokeskusta vaatisi myös vankkaa valtion ohjausta ja kontrollia joka asiaan tunteakseen oman olonsa turvalliseksi, koska vapaus on vasemmistolle pelottava asia. Lauma luo turvaa ja sinne voi panna omankin pään nätisti piiloon, ettei kukaan huomaa.
Minusta on jännä juttu, että oikeistokeskusta ratkaisee jatkaako punamulta vasemmistokeskustan nöyryyttävää kyykytystä vai kääntyykö keskustan historiassa sellainen lehti, jonka tulevat sukupolvet kirjoittavat Suomen historiaan hyvinvointiyhteiskunnan pelastuksen ratkaisevana käännekohtana.
Keskusta jatkaa tietenkin merkittävänä puolueena toimimista - yhtenä kolmesta suuresta - mutta on hyvä itää mielessä, että pelkän keskustan asemesta Suomessa toimii todellakin kaksi keskustaa: oikeistokesusta ja vasemmistokeskusta.
Kumpaan sinä haluaisit kuulua?
Vastaukset 27
Vanhimmat
...mutta vasemmistokeskusta johtaa koko keskustaa mistä seuraa, että punamulta johtaa politiikkaa SDP:n kyykyttäessä myös oikeistokeskustan ihan hiljaiseksi
Vasemmistokeskusta on todella ohjaava osio keskustssa. Valitettavasti.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000107&posting=22000000022845768
Olen mediasuhteitteni kautta antanut kertoa itselleni, että punamullan jatko on lyöty lukkoon, ellei kokoomuksen saama vaalitulos sitä jostain syystä sattuisi estämään.
Hallitusohjelman sisällöt ovat jo ministeriöiden virkamiesten valmistelussa. Näin ovat keskusta ja SDP sopineet.
Tämän tietävät kaikki poliittiset toimittajat, mutta uus-suomettuneessa Suomessa media ei kirjoita asioista, jotka ovat poliittiselle eliitille (demareille) kiusallisia. Se johtaisi ao. toimittajan ja etenkin ao. lehden päätoimittajan joutumiseen poliittisen eliitin epäsuosioon.
Keskustan puoluejohto on siis valintansa tehnyt kannattajiaan kuulematta. Näin menetellessään keskustan johto asettaa puolueensa vapaaehtoisesti SAK/SDP:n kiltiksi ja tottelevaiseksi apupuolueeksi
Keskusta aikoo pettää 1/4 osan kannattajistaan, eli oikeistokeskustan, joka haluaa seuraavan hallituspohjan olevan sinivihreän.
Toivottavasti tämä osa keskustasta huomaa, mihin heitä ollaan viemässä ja äänestää kokoomusta. Kokoomuksen äänestäminen ei ole tässä tilanteessa oman puolueen pettämistä, vaan ainoa tapa saada aikaan aidot hallitusneuvottelut kolmen suurimman puolueen kesken.
Kuvailemasi oikeisto- ja vasemmistokeskustan lisäksi on vahva peruskeskusta, jonka asemointi oikeisto-vasemmisto akselille on mahdotonta, se on ameebamainen lonkeronsa kaikkialle ulottava ilmiö joka on järjestäytynyt puolueen muotoon ja elää maasedulla.
Peruskeskusta on se isäntien maalaisliitto, joka pyörittää suurta osaa maakuntiemme poliittisesta elämästä. Omien etujen ajaminen keinoja kaihtamatta on tämän puolueen ohjelma. Maaseudun tukien vaaliminen ja haaliminen sen missio. Oiva Härkönen on perusksuskustalainen vaikkakin asuu Vantaalla, Sonnimies on peruskeskustalainen puhtaammillaan, Seppo Kääriäinen ja Mauri Pekkarinen sen edustajia hallituksessa. Kaupunkilaisuus on pahaa, helsinkiläisyys eritoten. Ulkomaat ja kansainvälisyys turhaa, peruskepulaisen onni löytyy kotikoivun katveesta.
Peruskeplaisuus ei luitenkaan ole sitä änkyräkepulaisuutta jota esim. Paavo Väyrynen edustaa. Änkyräkepulaisuus on Emerituksen tyyppisten hiukan paikallistasolla valtaa maistaneiden yksinkertaisten ihmisten aate, jossa tärkeintä on valta, valta ja valta. Peruskepulaisuus on ihan tavallisten yksinkertaisten mukavien ihmisten aate.
Jotkut peruskepulaisuutta kutsuvat aitovierillä olemiseksi, jotkut impivaaralaisuudeksi, jotkut junttiudeksi, kaikki ihan hyviä ja käypiä ilmauksia peruskepulaisuudesta.
^^^^- nimimerkki näkee kirjoittjalla olevan paljon tunnetta ja puhuttavaa. Itse asiassa hän voi olla oikein hyvä ihminen.
Politiikassa on kuitenkin kysymys tuevaisuudesta ja silloin siitä, miten maamme kansanvaltainen hallitusmuotomme säilyy mahdollisimman demokraattisena eli kansanvaltaisena. Keskustapuolueen idologiaan kuuluu; ihmisyys ja sen kehitystarve. Juuri tästä syystä Keskustapuolueen ideologia on toimintaidealtaan hyvin "ratkaisukeskeinen". Lainasana ongelmanratkasisu menetelmistä, mutta katson sen soipivan hyvin tähän.
Po. kirjoitus liikkuu kaukana menneisyyden tapahtumissa, joilla on nykyisin vain pientä tunnearvoa. Erityisesti siitä syystä, että juuri noiden jälkeläisiä on paljon kaupungeissa.
Jos kirjoituksen voisi päätellä loukkaavan jotakuta maaseutu-kaupunkilaista, niin ei siitä ole haittaa.
Kuvailet Maalaisliittoa, joka oli todella selvä puolue.
Minä kirjoitin keskustasta, jossa ihmiset valitsevat joko kokoomuksen tai vasemmiston yhteistyökumppanikseen.
Sen toki tunnustan mielelläni, että peruskeskustalaisten joukossa on hyvin paljon niitä, joille tuo valinta ei ole ollenkaan itsestään selvä ja jos sitä suoraan kysyttäisi, niin miettimisaika olisi pitkä.
Peruskepulaisissa on paljon hyviä ihmisiä, rehellisiä suomalaisia, jotka ovat kepulaisia siksi, että asuvat maalla, eivät ole duunareita eivätkä katso itseään niin "herroiksikaan", että olisivat kokoomuslaisia.
Nämä ihmiset voisivat ratkaista hallituspohjan, jos haluaisivat, koska keskustan kansanedustajien ja puoluejohdon mielessä on nyt pelkästään punamullan jatko.
Niin, kepun sisällä on oikeistokeskusta, vasemmistokeskusta ja maalaisliitto, viimeksi mainittu vieläpä vahvana, ainakin kun mennään kaupungeista ulos. Itse kutsuin maalaisliittolaisia peruskeskustalaisiksi. Pidän tuota maalaisliittolaista keskustaa puolueen terveimpänä osana, aitona vaikkakin vallantavoittelussaan aatteensa myyneenä. Sen kannattajat ovat tavallisia, vähän yksinkertaisia kunnon ihmisiä.
Kepun hierarkiassa kun mennään ylöspäin alkaa noiden oikeisto- ja vasemmistokeskustalaisten sekä änkyräsiiven merkitys kasvaa ja puoluekoneiston johto onkin sitten näillä voimilla miehitetty, kiltit maalaisliittolaiset on korvattu änkyräkepuilla, esimerkkinä puoluesihteeri Korhonen, ja muut ovat sitten näitä kuvailemiasi oikeisto/vasemmistokeskustalaisia.
Kuvaukasesi kepulaisuudesta on minusta ihan oikean (keskustan) suuntainen ellei peräti prikulleen oikeaan (keskelle) osuva.
Sitten pitää kysyä, miksi näin on ja mikä voima saa Kepun liittoutumaan kerta toisensa SDP:n kanssa.
Omasta mielestäni ilmeisiä vastauksia on kaksi. Toinen on valtapoliittinen ja toinen budjettipoliittinen. Näiden ohella kepulaisuuden perinne myös vaikuttaa eli asioita on totuttu junailemaan tietyillä metodeilla.
Valtapoliittisesti Kepulle on tärkeää profiloitua selvästi erilleen Kokoomuksesta, jotta äänestäjät eivät alkaisi epäillä, että näiden puolueiden politiikassa ei ole perustavaa laatua olevia eroavaisuuksia. Profiloituminen porvarilliseksi oikeistopuolueeksi voisi saada äänestäjät valitsemaan aidosti Kokoomuksen ja Kepun väliltä ja Kepussa pelätään syystäkin, että valinta ajan myötä osuus yhä useammin Kokoomukseen.
Budjettipolitiikan kannalta maatalous- ja aluepolitiikka ovat Kepulle tärkeitä. SDP on jakopolitiikkaa kannattava puolue. Kun tällaisia on kaksi yhdessä, voidaan kiistellä vain siitä, mitä kullekin taholle annetaan. Kokoomus on tunnetusti tiukkaa budjettikuria kannattava puolue kuten nytkin on voitu vaaliasetelmissa havaita. Kokoomuksen politiikka pakottaisi Kepun paljon tuntuvampaan kuntaremontiin kuin mihin demarit pystyvät ja se ei sovi Kepulle. Kansakunnan kannalta porvarihallitus olisi tässä mielessä kyllä sinänsä tarpeellinen.
Perinteisesti Kepu on ollut politikointia harrastava puolue. Se on tuottanut Kekkosen konsteja, väyrystelyä, pekkarointia, iltalypsyjä, siltarumpupolitiikkaa jne. Tällainen politikointi menettäisi merkitystään, jos budjetit alettaisiin rakentaa talousohjauksen mukaan eli oltaisiin Mari Kiviniemen hyvin lanseeraaman "tumput suorina" politiikan puolesta. Kepussa Kokoomuksen politiikka nähdään paljolti nimenomaan tumput suorina oloksi, jossa kaihdetaan poliittisia ratkaisua ja annetaan talouden ohjata asioita jotenkin markkinaohjautuvasti.
Änkyrämäisyys tulee mukaan uskontunnustuksen vahvuuden mukaan. Kepun maalaisliittolaisista ei todellakaan ole änkyröitä kuin pieni osa, mutta änkyrät nousevat pintaan ja johtopaikoille, kun tavallinen kepun maalaisliittolainen on sen verran vaatimaton, ettei pidä sopivana tyrkyttää itseään joka paikkaan.
Punamultaänkyrät ovat nyt valitettavassa enemmistössä kepun johtopaikoilla.
Kuvailet keskustaa tavalla, josta on vaikeaa olla eri mieltä.
Sen kuitenkin sanon, että keskustan kannattajien enemmistö on erittäin tavallisia kunnon suomalaisia, jotka eivät koe politiikkaa niin tärkeänä, että protestoisivat puoluejohdon vasemmistolaisuutta vastaan.
Toisaalta on niinkin, että kokoomus koetaan maalla monasti liian kaupunkilaiseksi ja herraskaiseksikin, ettei sitä oikein tavallinen ihminen tohdi äänestää.
Ni9inpä keskustan tavalliset kannattajat antavat SDP:n sanella, mitä keskusta puolueena tekee, mikä on minusta hyvin suuren säälin aihe.
Heh heh.
Se olisi suuri vahinko suomalaisille.
"Jaba 43 Minusta on jännä juttu, että oikeistokeskusta ratkaisee jatkaako punamulta vasemmistokeskustan nöyryyttävää kyykytystä vai kääntyykö keskustan historiassa sellainen lehti, jonka tulevat sukupolvet kirjoittavat Suomen historiaan hyvinvointiyhteiskunnan pelastuksen ratkaisevana käännekohtana.
Keskusta jatkaa tietenkin merkittävänä puolueena toimimista - yhtenä kolmesta suuresta - mutta on hyvä itää mielessä, että pelkän keskustan asemesta Suomessa toimii todellakin kaksi keskustaa: oikeistokesusta ja vasemmistokeskusta."
Jaba 43 haikailee edelleen, niin kuin Lipposen hallitusten aikana 2-puoluejärjestelmään.
Ajateltaessa demokraattisesti toimivan yhteiskunnan paremuutta kansalaisten kannalta, olisi jätti askel taantumuksen suuntaan, siirtyä kaksipuoluejärjestelmään.
Kokoomus on ollut aina tyytymätön demokratiaan Suomessa. Itsenäisyydemme alussa KOK:a on ajettu kuningaskunta Suomea ja sen jälkeen kaksipuoluejärjestelmää. Sdp sen sijaan on myötäillyt tässä asiassa Kokoomusta ja ajanut Suomeen kaksipuoluejärjestelmää. Valaisevin näyttö tästä oli Presidentti Koiviston vallan väkivaltateko, jossa demokraattisen Kokoomuksen Harri holkeri muuttui Juudakseksi ja Siimeksen ja Viialaisen politiikka sulauttaa kommunistit SDP:n. Samaan aikaan SDP ja KOK sekä Kommunisti Siimes ajoivat yhdessä alas keskustapuoluetta. Joo. Näin ystävämme vasemmallla ja oikealla.
Maamme onneksi viime vaaleissa kansa sanoi ei, moiselle demokradian tuhoamiselle.
Kokoomus on ollut puoli vuosisataa erityisen tyytymätön Keskustaan ja Kekkoseen. Kokoomuslaiset ovat jaksaneet markkinoita ajatusta, että Kekkonen olisi ollut este Kokoomuksen "hallituskelpoisuudelle". Näin ei suinkaan ole asian oikea laita.
Ei ole mieluisaa kirjoittaa vanhoista asioista niiden oikeilla nimillä, kun ne ovat toisaalta vielä liian nuoria. Täytyy vain jaksaa kestää Kokoomusta ja yrittää eteenpäin ja toivoa, että Kokoomus sukupolvi -polvelta muuttuisi suomalaisemmaksi euroopassa aatteeltaan, koko kansan puolueeksi. Eikä eurooppalaisemmaksi suomalaiseksi.
Nämä Niinistön lauseet "eurooppalaisempi Suomi", nähän on aivan tyrmistyttävän pöhköjä.
Edellä mainitu toivomus ei ole aivan mahdottomuus kun perehdymme, ideologioiden evoluutioon, jos näin voi sanoa. Kuitenkin, Kokoomus on vielä kaukana siitä. Mutta valitettavasti samaa ja vielä surullisemmin on sanottava sosialismista/SDP:stä.
Keskustapuolue-kekustalaisuus, saa alkunsa - Alkiolaisuudesta. Ja on vain vahvistunut sadan vuoden aikana.
Tässä pieni lyhennelmä:
Anneli Jäätteenmäki, Euroopan parlamentin jäsen 24.1.2007 12:30:00
Kohti vaihtoehtojen demokratiaa
Viime päivinä on keskusteltu vilkkaasti puolueiden yhteistyökuvioista. Toiset ovat rakentaneet maalisvaalien jälkeistä hallitusta, toiset ovat pohtineet asiaa periaatteelliselta kannalta ja sosiaalidemokraatit ovat säikähtäneet.
Keskustelu on tervetullutta, mutta eihän tämä keskustelu mitään uutta ole. Näkökulmat kyllä vähän vaihtelevat. Esimerkiksi nykyinen ulkoministeri Erkki Tuomioja kirjoitti jo 1980-luvun alussa kirjan, jolle hän pani nimeksi Vaihtoehdottoman demokratian kritiikki.
Tuomioja kirjoitti 25 vuotta sitten: ”Voisi monessa suhteessa olla terveellistä, jos valitsijoilla edes joskus olisi meilläkin mahdollisuus puoluevalintaa suorittaessaan samalla valita yhden tai useamman porvarillisen ja toisaalla yhden tai useamman vasemmistopuolueen tarjoaman hallitusvaihtoehdon välillä. Tämähän on tilanne useimmissa ns. länsimaisissa demokratioissa.”
Suomen ongelmana Tuomioja piti sitä, että meillä niin voimakkaasti pidetään kiinni hallitsemistavasta, jota huonommin vain diktatuurijärjestelmät rohkaisevat yhteiskunnallista luovuutta.
Suomessa äänestäjä ei yleensä ole tiennyt, millaiselle hallitukselle hän äänensä antaa. Yksikään suuri puolue ei nytkään kerro etukäteen, millaiseen hallituspohjaan ne tähtäävät. Tapana on toistella fraasia, että vaalitulos ratkaisee hallituspohjan.
Näinhän se ei tietenkään mene. Vaalitulosta enemmän ratkaisevat vaalien jälkeiset neuvottelut. Vaalitulos yleensä tarjoaa monia mahdollisuuksia enemmistöhallituksen muodostamiseen. Kun näin on, julkisuudessa syntyy usein vahva mielikuva valtapoliittisesta taktikoinnista, lehmänkaupoista, mikä tympii ihmisiä. Kun ohjelmakysymyksiin ei oikein mikään yhteistyökuvio kaadu, päällimmäiseksi äänestäjien mieliin jää valtapolitiikka.
Jos kaikki käy kaikille, mitä väliä on äänestämisellä?
Onko tässä yksi syy suomalaisten laiskaan äänestämiseen? Kun ei ole varmuutta siitä, mihin annettu ääni lopulta vaikuttaa, moni jättää äänestämättä.
Nykyinen tilanne on siis äänestäjän kannalta huono, koska hän ei tiedä, millaiselle hallitusohjelmalle hän äänensä antaa. Olen esittänyt harkittavaksi, että Keskusta, Kokoomus, Rkp ja kristilliset tekisivät yhteisen uudistusohjelman, jolle hakisivat kansan tuen eduskuntavaaleissa.
Se edustaisi uutta avoimuutta ja kansanvaltaa. Äänestäjät ottaisivat vaaleissa kantaa selkeisiin hallitusohjelmiin ja samalla valitsisivat kansanedustajat toteuttamaan sitä. Tämä virkistäisi kansanvaltaa. Äänestäjillä olisi nykyistä enemmän valtaa. Keskustelu vilkastuisi, äänestysinto kasvaisi.
Tiedän, että tulevien maalisvaalien alla ei synny yhteistä ohjelmaa. Kun se aikanaan syntyy, niin kuin uskon, se pitää pohjustaa kunnolla. Ja kun se syntyy, se perustuu tavanomaista taktikointia kaukokatseisempaan ajatteluun.
Vielä yksi asia. Kansan kahtiajaolla pelottelu ei enää onnistu. Se edustaa menneen maailman pelottelupolitiikkaa, joka kääntyy pelottelijoita itseään vastaan.
Nyt olemme siinä, mitä varten tämä palsta on olemassa: keskustelemassa keskustasta ja sen harjoittamasta politiikasta.
Minusta on todella hienoa, että Sinä keskustalaisena kirjoitit noin selkeän kommentin keskustalaisuudesta. Se on ollut aivan liian harvinaista herkkua tällä palstalla, jonka kaiken maailman häiriköt ovat aika ajoin päässeet valtaamaan, kun seriffi on laiskotellut.
Mutta asiaan:
En haikaile enää 2-puoluejärjestelmän perään, vaikka en pidäkään hyvänä sitä, että kolmen suuren varaan rakentuvissa hallituksissa aina yksi jatkaa, oli politiikka ollut millaista tahansa. Pitäisi olla se mahdollisuus, että eduskunta voi vaihtaa koko hallituksen, juos siltä tuntuu.
Demokratiaan tyytymättömyyttä minussa esiintyy vain siinä suhteessa, että valta ei nyt ole kansalla eikä eduskunnalla, vaan puoluetoimistoissa ja etujärjestöillä; ja tähän menoon keskusta ei sano mitään vastaan, niin kuin yt-lain eduskuntakäsittely on raa'alla tavalla todistanut.
Tavastasi kuvailla kokoomuslaisuutta olen kovasti eri mieltä. Kuningasvaltaan viittaamiset ovat sellaista historiaa, että tänään lausuttuna se on lähinnä osoitus siitä, ettei muta vikaa enää löydetä.
EU:sta ja eurooppalaisuudesta olen valinnut oman vaihtoehtoni ja se on aktiivinen vaikuttaminen siellä, missä asiat valmistellaan ja päätösvaihtoehdot luodaan. Passiivisuus "itsenäisyyden" nimissä on pelkkää itsepetosta ja johtaa aktiivisuutta huonompaan tilanteeseen.
Avoimmuutta ja kansanvaltaa näytämme kannattavan samalla tavalla.
Ehkäpä tässä alkuun. Ja vielä kerran kiitos, että todella yllätit minut vastineella, jonka tasoista en olisi ikinä osannut kuvitella saavani.
Palstan tason heikkeneminen on päättynyt ainakin hetkeksi, kun Sinä tulit mukaan.
Meillä ei tarvita mitään kaksipuoluejärjestelmää. Vaihtoehtoja on oltava riittävästi. Sen sijaan meillä tarvittaisiin kaksiblokkijärjestelmää, oikeisto ja vasemmisto niin, että äänestäjät voisivat äänestäessään todella tietää millaisen poliittisen ohjelman puolesta he äänestävät. Nythän ei esim. näissä vaaleissa tiedä, merkitseekö Kepun äänestäminen kokoomuspainoitteisen vai demaripainotteisen hallitusohjelman rakentamista.
Esim. vasemmistossa SDP:n ja Vasemmistoliiton peruslinjaukset ovat paljolti samansuuntaisia. Monissa kohdin myös Vihreät ovat vasemmistolaisen politiikan takana, kun ohjelmasisältöjä katselee. Tämä näkyy hyvin eri vaalikoneissa. Itse saan joukkoon yleensä aina kaikkien näiden kolmen puolueen ehdokkaita, jotka ovat lähellä omia näkemyksiäni. On hyvä, että vasemmistolaisen ajattelun sisällä on myös painotusvaihtoehtoja.
Käytännössä Kepu on myös lukeutunut tähän asti tähän samaan vasemmistoon, vaikka se markkinoi itseään mieluusti ei-sosialistisena puolueena. Harvoin se kuitenkin markkinoi itseään ei-vasemmistolaisena puolueena ja tässä on juuri se, mikä hämää äänestäjiä. Kepun pyrkimyksenä on päästä vaa´ankielipuolueeksi, missä sille jää liikkumatilaa. Tässä äänestäjiltä siirretään demokratiaa nimenomaan puoluetoimistolle, kun politiikan sisältö jää puoluetoimistojen neuvottelujen varaan.
Demokratian kannalta meillä olisi parempi, jos olisi kaksi blokkia. Kepun pitäisi siis tehdä valinta sen suhteen, kumman kaa se haluaa olla eikä jättää asiaa hämärän peittoon. Jos se nyt kertoisi tavoittelevansa porvarihallitusta, äänestäjillä olisi selkeä tieto tulevasta ja porvarihallitusta haluavat voisivat äänestää varmoin mielin myös Kepua.
Blokkiajattelu on minustakin kannatettava. Nykytilannehan johtuu ainoastaan keskustasta. Eri selvitysten mukaan keskustasta n. 75% kannattaa vasemmistoblokkia ja 25% oikeistoblokkia.
Kun näin on, niin minkäänlaisen oikeistoblokin syntyminen parlamentaarisen demokratian kautta on mahdoton, koska keskusta valitsee aina vaemmistonlokin, kun se valitsemaan pääsee.
Tilanne on Suomessa se, että meillä on vasemmistoblokki, johon kuuluvat keskusta, SDP, vasemmistoliitto ja vihreät, pari viimeisintä on tällä kertaa kuitenkin jätetty hallituksen ulkopuolelle.
Oikeistoblokkiin voisivat kuulua muut puolueet, mutta niillä ei ikävä kyllä ole enemmistöä, johtuen siitä, että osa oikeistolaisesti ajattelevista kansalaisista äänestää keskustaa, joka kuitenkin liittoutuu aina vasemmiston kanssa.
Blokkiutuminen onnistuu Suomessa vasta sitten, kun äänestäjät alkavat nähdä tämän triangelidraaman läpi ja tajuavat, ettei Suomessa ole mitään keskustalaista politiikkaa, vaan selkeä vasemmiston politiikka, joss keskusta menee mukana kuin pässi narussa.
Jos joku keskustalainen väittää yllä olevaa vastaan, niin vastatkoon siihen, miksi keskusta joutuu ottamaan uudelleen esiin vanhat vaalitavoitteensa: eläkkeet, ruoan alvin, jne... jos maassa kerran on harjoitettu keskustan johsolla keskustalaista politiikkaa.
Samat keskustalaiset voisivat myös selittää, mistä syystä keskustan johdolla toteutettiin aivan muuta kuin keskustalaista politiikkaa tuloverojen alennuksessa? Niitähän keskusta vastusti neljä vuotta sitten ja syytti kokoomusta katteettomasta veropolulismista, joka murentaa hyvinvointipalvelut, mutta toteutti tuloveronalennukset täsmälleen kokoomuksen vaaliohjelman mukaisesti.
Ainoastaan äänestäjät voivat saada aikaan selkeän blokkijaon toteutumisen. Se syntyy valitettavasti vasta sitten, kun keskustan ja SDP:n markkinatalouteen luottavat ja rohkeaan uudistuspolitiikkaan uskovat kannattajat huomaavat, että heidän ajatusmaailmaansa vastaa parhaiten kokoomuksen tapa nähdä globalisaatio mahdollisuuksien tuojana ja vastuullinen markkinatalous hyvinvointiyhteiskunnan rahoituksen turvaajana.
Sitten, kun kansan enemmistö tajuaa, että perinteinen jakovarasta riitely ja keinotekoinen vastakkainasettelu johtaa ainoastaan jakovaran pienenemiseen ja hyvinvoinnin rapautumiseen, meille vahvistuu kokoomuksen kannatuksen kasvun kautta sellainen oikeistoblokki, jolla voisi olla mahdollisuus toimia vastavoimana nykyiselle keskustan ja vasemmiston muodostamalle, puhtaalle vasemmistoblokille.
Kahden blokin malli saattaisi toisaalta korostaa liikaa vastakohtaisuuksia ja johtaa turhan mustavalkoiseen asetelmaan. Tietysti riippuen blokkien välisestä erosta. Merkittävät eroavaisuudet merkitsisi mahdollisesti liiankin tempoilevaa politiikkaa jossa esim. talouden pitkäjäteinen hoitaminen olisi mahdotonta. Toisaalta kaksiblokkisuus pakottaisi rohkeampaan politiikkaan juuri erojen aikaansaamiseksi, innovatiivisuus korvaisi konsensushakuisuuden.
Meikäläinen kolmen suuren eri variaatioihin perustuva systeemi tasaa tempoilevuutta mutta on nykyisellään liian konsensushakuista. Iso haitta on myös SDP:n vanhoillinen vastakkainasettelun lietsominen mikä on esim. tässä vaalitaistossa näkynyt naurettavimmillaan porvarihallituksen leimaamisella jopa yhteiskuntarauhaa uhkaavaksi.
Ay-liikkeen vahva ulkoparlamentaarinen valta jonka SDP on valtakunnantasolla monopolisoinut itselleen on niinikään este aitojen vaihtoehtojen hakemiselle. Kaikille on selvää että jos SDP ja sitä kautta SAK puuttuu hallituksesta nousee lakkoherkkyys ja työmarkkinahäiriöiden vaara merkittävästi, ihan valtapoliittisista syistä. Työmarkkinoiden pitäisi toimia omillaan hallituksista riippumatta, mutta meikäläinen SAK/SDP kytkös liittää järjestöt hallituskuvioihin.
Kepu on SAK/SDP kytköksen ohella suomalainen omituisuus poliittisessa kentässä, se harjoittaa kaikista puolueistamme eniten haastavaa politikointia, haastaa milloin oikealle milloin vasemmalle. Puolue on kuin Suomenpystykorva, haukkuu ja ärhentelee kaikille. Sen kannattajat ovat aatteeltaan enemmän oikealle kallellaan mutta kuitenkin hakeutuvat mieluummin yhteistyöhön vasemmiston kanssa. Jota sitten haukkuvat kaikissa käänteissä.
Kaksi blokkia johtaisi luonteviin eroihin, kun nykyisessä triangelidraamassa hallituksesta ulkona olevan on haettava asetelmaa, jossa se kelpaa kummalle tahansa.
Se rajoittaa innovatiivisuutta ja on myös minun mielestäni hyvin epädemokraattista, koska kaksi suurta pystyy halutessaan pitämään kolmannen ulkona niin kauan kuin kolmas kasvaa suurimmaksi ja pääsee hallitusneuvottelussa valitsemaan.
Tämä tilannehan meillä on ollut vuodesta 1995 saakka. Vaalit voittanut SDP valitsi kokoomuksen ja hylkäsi keskustan, mikä olisi edelleen tilanne, ellei keskusta olisi 2003 saanut 6000 ääntä ja kaksi ns. "viimeistä paikkaa" enemmän kuin SDP.
Nyt pidetään kokoomusta ulkona niin kauan kuin kokoomus kasvaa suurimmaksi.
Tämä ei ole kansanvaltaista parlamentarismia jaan puolueiden kabinettipolitiikkaa.
Ay-liikkeen vata on työmarkkinoiden keskusjärjestöjen valtaa, jossa EK on vahvasti mukana, varsinkin nyt, kun työnanytajapuoli keskitti yhteiskunnallisen vaikutusvaltansa yhteen järjestöön.
Etujärjestöjen valta on erittäin suuri vaara, koska se tekee kolmipuoluejärjestelmässä hallituksista heikkoja. Kolmikanta on itse asiassa kaksikantaa, jossa hallitus tarvitaan vain toteuttamaan työmarkkinajärjestjen päätökset. Heikoin lenkki tässä on SDP, koska se on täysin riippuvainen ay-järjestöjen tuesta.
Kepun roolia kaiken haastajana kuvaat hauskalla tavalla. Palleani melkein kipeytyi, kun nauroin sen osuvuudelle.
Kepun omituinen tilanne on suora seuraus siitä, että se koettaa asemoida itsensä keskelle, vaikka on 75%:sesti vasemmalla. Silloin pitää kääntää takkia ja räksyttää joka suuntaan, että saa kannatusta niiltä, jotka eivät ole valinneet kahden blokin välillä.
Ei pidä myöskään unohtaa, että iso osa äänestäjistä on elänyt Kekkosen ajat ja äänestää puolueuskollisesti keskustaa, kun näkee keskustassa edelleen jonkinlaisen, mystisen ja myyttisen kolmannen vaihtoehdon, joka ei ole sosialismia eikä kapitalisia, vaan jotain muuta mukavaa, jta voi kannattaa näkemättä sitä vaivaa, että ajattelisi omilla aivoillaan.
Keskustan hulvaton populismi "autetaan köyhiä alentamalla ruoan arvonlisäveroa" uppoaa juuri tuohon osaan kansaa, joka seuraa politiikkaa ainoastaan oma etu mielessään.
Demareiden vaihtoehto tälle on "2,5 miljardia euroa sairaille ja vanhuksille - siihen meillä on varaa ja vasta sen jälkeen keskustellaan veronalennuksista".
Ei ole näkyvissä muuta kuin punamultaa tässä huutokaupassa.
21.2.2000 Toinen Mies (HS):
- -“Myös puolueen huonon imagon syntymisestä kepu syyttää sijaintiaan oikeiston ja vasemmiston välissä: kepun toiminta on nähty varsinkin tiedotusvälineissä sarjana välistävetoja.
Keskustaan syntynyt ajatustyhjiö on aiheuttanut ongelmia kepun johdolle: koska oikeisto ajattelee omilla aivoillaan ja vasemmisto toisten aivoilla, ovat kaikki aivot jo käytössä eikä keskustalle jää mitään.”- -
Hieno kuvaus Esko Ahon aikaisesta, keskustan tyhjäpäisestä politikoinnista.
Matti Vanhanen on korjannut ainakin imagopuolen maltillisemmaksi, kun ei edes vedä välistä ja antaa SDP:n hoitaa ajatuspuolenkin ihan kokonaan.
...
Tässähän on tarjolla ihan uusliberalistinen ulkoistusketju. Vanhasaikainen kepu on ulkoistanut hallituksensa ajattelun demareille joka taas on ulkoistanut sen SAK:lle.
Ei SDP ole mitään SAK:lle ulkoistanut, vaan päinvastoin:
SAK on ulkoistanut eduskunta- ja hallitustyön SDP:lle, samoin presidentin tehtävät ja pian myös pääministerin tehtävät.
Niinhän tuo on. SDP käyttää SAK:lta saamaansa valtaa yhdessä uskollisen apurinsa, Kepun kanssa.
Itsenäinen ajattelu poliitiikassa on hupeneva luonnonvara, intohimoja herättäviä kannanottoja ei kukaan uskalla esittää, kaikkien pitää miellyttää kaikkia. Puhuminen sanomatta mitään on kehittynyt ajattelun vähenemistä vastaavasti.
Paljon mieluummin olisin väärässä ja näkisin, että kansanedustajat käyttävät parlamentaarista valtaansa enemmän kuin nyt.
Kolmipuoluejärjestelmä on minusta hyvin huono niin kauan kuin se pitää vähintään yhden puolueen hallituksessa jatkuvasti, tai yhden puolueen oppositiossa jatkuvasti.
Suljetun talouden ajalta periytyvä järjestelmä, jossa etujärjestöt pitävät puolueita marionetteinaan olisi pystyttävä hylkäämään, ja se onnistuu ainoastaan, jos kansanedustajat niin haluavat. Politiikka pitäisi saada takaisin politiikkaan.
..mitään ei olisi.
Siinäpä vasta kysymys.
http://galleria.suomi24.fi/CITY.-Keskusta