Tämä ei ole haukkumis-tai parjaamisviesti, en millään tavalla inhoa/halveksi/ajattele lihavista pahaa, vaan... hävettää sanoa, mutta lihavat miehet pelottavat minua. Olen 24-vuotias mies, ja tämä alkoi kaiketi yläasteella. Minua kiusasi jatkuvasti eräs huomattavan ylipainoinen poika jengeineen, jossa kaikki olivat ylipainoisia. Minua haukuttiin mustalaiseksi mustien hiuksieni ja tummien silmieni takia, usein fyysisesti. Kerran meinasin oikeasti tukehtua tämän porukan isoimman käsittelyssä. Yritin kertoa opettajille, mutta sen nyt tietää miten ne osaavat auttaa tuollaisissa tilanteissa... Olen tavannut tämän kiusaajan pari kertaa, enkä saa vieläkään pelkoani talttumaan häntä tai muita huomattavan ylipainoisia miehiä kohtaan. Voi ei, kuulostaapa mielisairaalta varsinkin näin kirjoitettuna :')
Eivät sellaiset pyöreähköt tai edes ylipainoiset miehet pelota, mutta jos on oikeasti lihava niin silloin. Ei tämä pelkästään tuosta yläasteesta johdu, hiukan vastaavia tapauksia on useita, kerran mm.risteilyllä viinanhuuruinen lihava yritti hakata... Mutta ei siitä sen enempää.
Anteeksi, jos tämä loukkasi jotakuta. Tämä ei ole pilaviesti, vaikka saattaa siltä kuulostaa. Olenko neuroottinen, vai tunteeko joku muu samoin?
Eivät sellaiset pyöreähköt tai edes ylipainoiset miehet pelota, mutta jos on oikeasti lihava niin silloin. Ei tämä pelkästään tuosta yläasteesta johdu, hiukan vastaavia tapauksia on useita, kerran mm.risteilyllä viinanhuuruinen lihava yritti hakata... Mutta ei siitä sen enempää.
Anteeksi, jos tämä loukkasi jotakuta. Tämä ei ole pilaviesti, vaikka saattaa siltä kuulostaa. Olenko neuroottinen, vai tunteeko joku muu samoin?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Minulla on asia samoin, sillä erotuksella, että olen naispuolinen. Minäkin pelkään, joskus suorastan kammoan miehiä. En pelkästään lihavia, vaan kaikenkokoisia. Syykin on pitkälti sama, minuakin kiusattiin koulussa, pojat eniten. Siitä on jäänyt pelko miehiä kohtaan, ihan aikuisuuteen asti, siis vieläkin joskus, tai aika useinkin.
Ymmärrän pelkosi, enkä tosiaankaan pidä viestiäsi pilana. Tiedän, että tällainen pelko on olemassa, "taistelenhan" sitä vastaan itsekin. Joskus tulee suoranainen paniikki, jos joudun esim. samaan tilaan (vaikkapa hissi) miehen kanssa. Tulee tunne, että äkkiä pois.
Kiusaamisella on pitkät jäljet, sitä nämä kiusaajat eivät varmasti edes tajua. Joihinkin kiusaaminen voi jättää loppuelämksi pelon.
Toivon sinulle voimia jaksaa eteenpäin ja muista, että ei kaikki, miehetkään ole entisiä koulukiusaajia eikä pelottavia. Yritetään sillä ajatuksella molemmat eteenpäin!
äitini oli/on sikalihava ja se hävetti minua todella.
Aina kun tulin koulusta oli hän ruokapatojen ääressä ahmimassa. Samassa ruokapöydässä en voinut istua, niin oksettava näky hän minulle oli. Siskoni on kokenut samoin.
Nytkin minun täytyy vaihtaa ravintolassa pöytää, jos joku superpontso tulee viereiseen pöytään. Muuten en saa palaakaan alas.
Olen itse todella laiha ja lapsenikin ovat niin laihoja, että terveydenhoitajat koulusta ovat huomauttaneet asiasta. Kenelläkään ei kuitenkaan ole anoreksiaa.
Miten kirjoituksesi liittyi aiheeseen? Kysymys ei ollut inhosta, vaan pelosta. Ne ovat kaksi eri asiaa. Kai tiedätkin sen.
Esimerkiksi rasismissa usein sekoittuu pelko, inho ja viha.
En varsinaisesti pelkää lihavia ihmisiä, mutta pelkään todella paljon lihavuutta.
Olen pahoillani, jos en ilmaissut asiaani tarpeeksi selkeästi. Ei, lihavuus ei millään tavalla ällötä minua. Pelkään ainoastaan lihavia miehiä, olen kyllä joskus ajatellut asiaa muiltakin kanteilta, mutta en tunne inhoa heitä kohtaan, vain puhdasta pelkoa.
Sinulle, joka kirjoitit olevasi samanlainen: kiitos. En uskonut saavani ollenkaan asiallista palautetta.
Voit mailata [email protected] jos haluat :)
Nyt jaksoin kirjautua :> Voitte muutkin toki mailata!
mielestäni vain inhoni lihavia kohtaan juontaa samantyyppisistä asioista eli olen lapsena joutunut kokemaan lihavuuden kautta negatiivisia asioita.
Ja miksi aloitus ei saisi rönsyillä assosiaatioiden vietävänä? Aika tylsäksi keskustelu käy, jos vartioidaan jatkuvasti "kuuluiko tämä nyt asiaan" -asenteella.
Mutta sori nyt kauheasti kun puhuin kokemuksistani. Minulle ne ovat olleet traumaattisia ja johtaneet sekä inhoon että myös tavallaan jonkinlaiseen pelkoon lihavia kohtaan.
Minun se tässä pitäisi anteeksi pyytää, ja sen teenkin nyt: anteeksi. Ei ollut tarkoitus arvostella. Tietysti kaikilla on oma syynsä pelkoon/inhoon tai mitä sitten tunteekaan, ja sen saa vapaasti kertoa. Keskutellahan täällä kuuluukin.