Olen kahden jo aikuisen lapsen äiti ja minua huolestuttaa nykynuorten eriarvoisuus ja mahdollisesti lasteni syrjäytyminen.
Olemme ihan tavallinen perhe ja molemmilla lapsillani on hirveä into opiskella. Nuorin lapseni, joka nyt on lukiossa, on jo antanut merkkejä lukiossa käytävästä kilpailusta.
Vanhemmat järjestävät lapsilleen työpaikat, maksavat nämä preppauskurseille ja tekevät lähes kaiken että heidän lapsensa pääsisivät ns. oikeisiin kouluihin opiskelemaan. Mutta minä
en pysty lapsiani tällaisissa asioissa auttamaan eikä miehenikään.
Vanhempi lapseni on nyt lukion jälkeen ammattikoulussa ja on ottanut opintolainaa sekä tekee siivoojan töitä. On inhottavaa nähdä lapsessaan kateus, mutta hänkin on valitellut kuinka useille suorastaan pedataan valmis työpaikka näkemättä itse sen eteen mitään vaivaa.
Ja usein nämä suhteilla saadut työpaikat ovat vielä niistä parhaimmista päästä. Myös nykynuoret
ovat kuulemma luokkatietoisia, jos kuulemma opiskelet jotakin väärä, esim. seura ei kelpaa.
Olen sanonut lapsilleni, että valitettavasti meidän perheellä ei ole hienoja suhteita, mutta
jos haluatte opiskella myöhemmin vaikka korkeakoulussa toki me siihen kannustamme. Mutta itse heidän on valkaa otettava opintoihinsa.
Mielestäni on hyvin huolestuttavaa, millaiseksi yhteiskuntamme on mennyt- toiset saavat tehdä hirveästi töitä menestymisensä eteen ja toiset saavat lähes kaiken ilmaiseksi. Nykynuoret näyttävät olevan hyvin eriarvoisessa asemassa tänä
päivänä.
Oletteko kokeneet samaa ?
Olemme ihan tavallinen perhe ja molemmilla lapsillani on hirveä into opiskella. Nuorin lapseni, joka nyt on lukiossa, on jo antanut merkkejä lukiossa käytävästä kilpailusta.
Vanhemmat järjestävät lapsilleen työpaikat, maksavat nämä preppauskurseille ja tekevät lähes kaiken että heidän lapsensa pääsisivät ns. oikeisiin kouluihin opiskelemaan. Mutta minä
en pysty lapsiani tällaisissa asioissa auttamaan eikä miehenikään.
Vanhempi lapseni on nyt lukion jälkeen ammattikoulussa ja on ottanut opintolainaa sekä tekee siivoojan töitä. On inhottavaa nähdä lapsessaan kateus, mutta hänkin on valitellut kuinka useille suorastaan pedataan valmis työpaikka näkemättä itse sen eteen mitään vaivaa.
Ja usein nämä suhteilla saadut työpaikat ovat vielä niistä parhaimmista päästä. Myös nykynuoret
ovat kuulemma luokkatietoisia, jos kuulemma opiskelet jotakin väärä, esim. seura ei kelpaa.
Olen sanonut lapsilleni, että valitettavasti meidän perheellä ei ole hienoja suhteita, mutta
jos haluatte opiskella myöhemmin vaikka korkeakoulussa toki me siihen kannustamme. Mutta itse heidän on valkaa otettava opintoihinsa.
Mielestäni on hyvin huolestuttavaa, millaiseksi yhteiskuntamme on mennyt- toiset saavat tehdä hirveästi töitä menestymisensä eteen ja toiset saavat lähes kaiken ilmaiseksi. Nykynuoret näyttävät olevan hyvin eriarvoisessa asemassa tänä
päivänä.
Oletteko kokeneet samaa ?
Vastaukset 6
Vanhimmat
... tuntuu vain että ne nuoret jotka eivät ole saaneet kaikkea eteen kannettuna, osaavat pärjätä yksin tulevaisuudessakin eivätkä aina tarvitse vanhempien apua päätösten tekoon.
oman työn tekeminen ja omillaan pärjääminen ovat nuorelle korvaamattomia oppitunteja joista hyötyvät paitsi he itse, myös vanhemmat.
Sanoo entinen nuori, jolle kannettiin eteen vähän vähemmän. :D
Tietenkin se vanhemmasta tuntuu pahalta, ettie voi tarjota samaa "etua" lapselleen kuin joku muu, mutta me vanhempina teemme parhaamme niillä resursseilla joita meillä on. Enempään ei pysty kukaan. Itse voisin lapsilleni tarjota kultalautasella melko paljon asioita joiden eteen heidän ei itse tarvitsisi vaivaa nähdä, sitten kun he ovat vanhempia, mutta... mietin vain kannattaako se. Haluanko todella pedata lapsilleni valmiiksi jotain minkä arvokkuutta he eivät ymmärrä kuin vasta kahdenkymmenen vuoden päästä? Luulen että lankean antamaan ja järjestämään kuitenkin, äiti kun olen, mutta viimeiseen asti yritän pitää mielessäni millaisen karhunpalveluksen teen tasoittamalla lapseni tlämää liiaksi.
"Mielestäni on hyvin huolestuttavaa, millaiseksi yhteiskuntamme on mennyt- toiset saavat tehdä hirveästi töitä menestymisensä eteen ja toiset saavat lähes kaiken ilmaiseksi"
Siihenkin on raja. Ilmaiseksi eläneetkin joutuvat kohtaamaan todellisen amailman jossakin vaiheessa, ja silloin he katsovat kateellisina niihin jotka pärjäävät itse. Hyvin harva saa elää etuoikeutettuna loppuun saakka :D
***
Nämä kultalusikka suussa syntyneet, jotka eivät koskaan ole minkään eteen töitä tehneet kärsivät siitä enemmän kuin he jotka todellakin omalla työllä pääsevät korkealle.
Vähästäkin ja pohjalta noustaan korkealle, vaikka olisi missä sosiaaliluokassa, niin mahdollisuudet ovat täysin avoimet.
Ja niistä ystävistä, mikäli "luokkaystävyys" on tärkeintä, eivät nämä ihmiset ole todellisia ystäviä, ystävyys joka ei katso koulua/väriä taikka sukupuolta on todellista. Läpi elämän kestävää...
Totta kyllä puhut eroista, ne näkyvät jo todella hyvin nuorissa. Suomalaiset luokkaerot kasvavat, on köyhiä ja on sitten sikarikkaita. Mutta samasta samperin ihmismuotista meidät kaikki on tehty :)
Usein kyllä juuri nämä ns. kultalusikka suussa syntyneet opiskelevat yliopistoissa ja tekevät tosiaan työtä sen eteen. Kuka tahansa nuori joka yliopistoon pääsee, on yleensä tehnyt paljon työtä sen eteen jossain vaiheessa (oli se sitten lukio tai pääsykokeet). Ei yliopistoon noin vain mennä vaikka olisi millaiset preppauskurssit ostettu ja käyty. Itse se lukemistyö kuitenkin pitää tehdä. Suomessa ei ainakaan vielä yliopistopaikkoja ostaa voi.
Naurettavaa väittää, että lapset, joille heidän vanhempansa järjestävät mahdollisuuksia kärsivät jotenkin enemmän kuin he jotka omalla työllään korkealle pääsevät. Ja miksi kaikkien pitäisi päästä jotenkin hyvään asemaan?
Kuten sanoit, suomessa jokaisella on mahdollisuus opiskella vaikka kuinka korkealle, jos kykyjä vain riittää ja sitä kautta voi sitten vaikka tarjota omille lapsilleen jotain parempaa.
Terveisin
kultalusikka suussa syntynyt kaksinkertainen maisteri, aviomiehenä tohtori. Molemmat olemme opiskeleet kovasti asemaamme päästäksemme ja tehneet töitä paljon (tosin työnteon aloitin vasta 21-vuotiaana, mikä oli tietysti luksusta ja oli ihana nauttia nuoruudesta vapaana), omille lapsillemme tarjoamme niin hyvät mahdollisuudet elämään kuin pystymme, joskaan emme hänelle kaikkea eteen kanna. Mutta toki hän saa mennä yliopiston valemennuskurssille tai vaikka ottaa yksityistunteja mikäli haluaa. Ja nauttia elämästä. Mutta kotona pitää osallistua kotitöihin ym.
Se, että vanhemmat ovat ahkeroineet, opiskelleet ja päässeet hyvään asemaan yhteiskunnassa ja pystyvät tarjoamaan lapsilleen taloudellisesti mukavan elämän ei tarkoita, etteikö nämä lapset tekisi töitä elämänsä eteen, päinvastoin.
Samaa mieltä edellisten kanssa ja vielä siihen lisää, että ei niitä kultalusikka suussa syntyneitä kuitenkaan valtaosa nuorista ole. Kyllä suurin osa nuorista on ihan tavallisia perusnuoria, joilla on ajattelevat vanhemmat ja jotka hakevat itse työnsä, opiskelurahansa ym. ja pärjäävät loppupeleissä parhaiten!
Tuo työpaikkojen saanti suhteilla on hyvin yleistä. Itse pikkukaupungissa nuorena asunut sain huomata, että esim. parhaat kesätyöpaikat veivät ne, joiden vanhempi/vanhemmat työskentelivät ko. paikoissa. Muille mahdollisuus annettiin sitten jos työntekijöiden lapsia "ei riittänyt".
Ja opintolainaa on itsekin tullut otettua, pakko oli. Ei minunkaan vanhemmillani ollut varaa maksaa kaikkea. Auton (maksoi 400€) ja puhelinlaskut (n.20€/kk) maksoivat, suuri kiitos siitä! Toisaalta en olisi oikeastaan kehdannut niitäkään heillä maksattaa.
Mutta nyt on opiskelut takana ja työelämässä olen, joten pystyn jo itsekin elättämään perhettäni (puoliso kanssa) ja voin myöskin ostaa vanhemmilleni hieman tyyriimpiä (ja tarpeellisia) lahjoja juhlien sattuessa :)
Ja olen todellakin kiitollinen siitä, että en nuorempana saanut edes viikkorahaa "ilmaiseksi", vaan senkin eteen piti aina jotain tehdä. Ja lapsilisiä en ole koskaan saanut itselleni, kuten useat tutut nuoret saivat. Vaikka minuunhan ne kuitenkin suurin osa meni, koska niillä maksettiin harrastuksiani, koulutarvikkeita (lukion kirjat on kalliita!) ja loput säästettiin autokoulua varten. Oisivat tainneet mennä kankkulan kaivoon, jos minä olisin niihin käsiksi päässyt ;) Joten olen tyytyväinen tähänkin järjestelyyn, vaikka silloin nuorena välillä tuntui p...maiselta.
eiköhän se ole vanhaakin vanhempi asia kun lapsille on järjestetty paikkoja vanhempien toimesta? Ehkä jopa todella törkeästi vielä siihen nähden, että kouluun ei ole joskus aiemmin ollut kaikilla varaa..
Tuo työpaikan saaminen suhteilla on vähän sellainen juttu, että jos niitä hommia ei tee kunnolla niin lähtö tulee kuitenkin ellei se vanhempi ole todella vaikutusvaltainen ja siltikin.. Itse en ole koskaan halunnut hyötyä esim vanhempieni hyvistä suhteista eri yhdistysten yms kautta vaan olen työni hankkinut omin voimin. Siitä voi olla sitten ylpeä ja sen tietää ainakin itse jos ei muut. Joskus nuorena koulutoverini sai paikan samalta alalta suhteilla ja täytyy sanoa että silloin se sapetti sillä työmaa oli paremmalla sijainnilla jne. Nyt voi sanoa, että oma reittini on ollut huomattavasti kasvattavampi ja nostanut itsearvostusta huomattavasti ja se näkyy uloskin päin.
Kolupaikkoja kukaan ei saa suhteilla nykyisin ellei ole kyse taidealoista joissa jo sukunimi voi riittää sisäänpääsyyn tai ainakin niin voi epäillä..
Kaikilla on sama mahdollisuus opiskella - periaatteessa. Tosiasia on se että on perheitä joissa lukio on liian kallis ja joku oppilaitos liian kaukana jne. Lopulta kuitenkin oma tahto ratkaisee kaiken. Jos tarpeeksi tahtoo ja tekee töitä se varmasti näkyy ja huomataan.
Varsinkin ammattiin valmistuessa työpaikat jaetaan monasti jo harjoittelujen mukaan. Tässä hyvä harjoittelupaikka voi auttaa ainakin alkuun, mutta se loppu voi tulla jos homma ei suju. Jos taas hommansa hoitaa niin luultavasti työllistyy hyvin silti.
Ystävyys taa son asia jossa mitataan ihan muita asioita kuin sukua ja suhteita töistä ja opiskeluista puhumattakaan. Tosi ystävyys kestää, mutta kavereiden kanssa voi olla toisin. Tietysti myös kuvaan tulee mukaan se että asioita katsoo eri vinkkelistä jos valmistuu ammattiin ja alkaa etsiä töitä kuin se joka miettiin lakkiaspukua ja seuraavaa opinahjoa. Silti se todellinen ystävyys kantaa senkin läpi.
Oletko ajatellut että on myös helppoa sanoa että toisilla menee paremmin ja on helpompaa siksi että se selittää lapsesi oman menestyksen tai sen puutteen? Siis selittelyä? Joillakin kun on sellaistakin harrastusta..
Vanhemmat eivät ole tukena ja apuna aina ja ne joita on tuettu ja autettu on myös joskus koettava se päivä kun on oltava omillaan ja kenties autettava omia lapsiakin. Se vain ei ehkä onnistu niin kovin helposti kun itse on saanut kaiken valmiina ja toiset on huolehtineet jne. Ei elämä ole niin helppoa, että kukaan siitä selviää ilman omaa panostusta läpi noin vain.
Muuten kun joskus oiekasti lapsesi ja joku kultalusikka hakee sama apaikka aniin lapsellasi on jo työtodistus vaikkakin siitä siivoamisesta niin on kuitenkin. Toisella ei kenties ole mitään. Kyllä sillä on merkitystä että on tottunut näkemään vaivaa ja on ollut ahkera ja osaa siis tehdä oikeita töitä eikä nirsoile edes siivota! Meillä ainakin minkä tahansa alan työkokemus on tyhjää parempi ja jos työtodistuksessa ja hakijalla on sama sukunimi niin kyllä asiaa selvitetään lisää..
Ei ole reilua olla vanhempikaan aina? Tuo lapsen lusikointi alka amuuten monella jo kun on yläasteen työhöntutustuminen j alapsi viedään muka töihin omalle työpaikalle. Meillä lapse ton itse valinneet paikkansa ja käyneet sen kysymässä myös. Kaikkiin paikkoihin on toivotettu tervetulleeksi kun ikää on tarpeeksi! Arviointeja on ollut ilo lukea..