Moi Nuppu

nykyisin onnellisesti poikaystävänsä kanssa?

http://www.yad.fi/index.php?l=2&path=12,126,262

Anna on prostituoitu. Mutta ennen kaikkea hän on paljon muuta: tavallinen nuori, joka haaveilee perhe-elämästä ja tekee kaikkensa auttaakseen muita. Elämä on vain ollut enkelille kovin epäreilu.

Kauniiden kasvojen ikää on vaikea arvioida. Se voisi olla mitä tahansa 15 ja 25 vuoden väliltä. Anna on kovin siro ja hauras. Sellainen, jonka pelkää menevän rikki pelkästä käden puristuksesta.
Anna hymyilee paljon ja katsoo aina silmiin. Hän rakastaa raejuustoa ja kotona löhöilyä, harrastaa lenkkeilyä ja jännittää ensimmäistä oikeaa työpaikkaansa.
Kuten kuka tahansa 20-vuotias tyttö. Ulospäin ei osaisi kuvitella, mitä ujon hymyn takana on.
Nelisen vuotta sitten Annalla oli hirmuinen rahapula. Hän oli käyttänyt satunnaisesti amfetamiinia, mutta nyt tilanne oli karannut käsistä. Ensimmäiset heroiinikokeilutkin olivat takanapäin. Oli pakko keksiä jotain.
Internetistä löytyi mies, joka etsi yhteistyökumppaneita.
Anna hiljentää ääntään, jotta naapuripöydässä kahviaan juovat miehet eivät kuulisi. Kasvoilla ei ole pelkoa tai häpeää. Asiat nyt vain ovat niin kuin ovat, silmät sanovat ja katsovat suoraan kuulijaan.
”Mä aloin myydä itteeni.”
Parittaja hoiti Annalle asiakkaita ja otti 20 prosenttia tuloista. Miehestä Anna ei tiennyt mitään, hänelle välitettiin asiakkaiden yhteystietoja aina tuntemattomasta numerosta.



Painajaiset runoissa

Takana on viikko työharjoittelua. Ihan pian Anna on valmis sairaanhoitaja. Samalla hän saa käteensä ylioppilaspaperit.
Loppuelämä tuskin kuluu sairaalassa, Anna tunnustaa. Hän haluaisi tehdä jotain vapaampaa ja vaihtelevampaa, jotain luovaa. Sellaista, jossa voisi käyttää hyväkseen mielikuvitusta, sillä mielikuvituksestaan hän on aina saanut kehuja.
Äidinkielenopettajat olivat tosin hämmentyneitä, kun lahjakas tyttö toi heidän eteensä aineita eloon heränneistä kuolleista ja ruumiita syövistä murhaajista. Varsinkin, kun tarinat oli usein kirjoitettu minämuodossa.
”Ne on aika pelottavan kuuloisia ja tajunnan ylittäviä”, Anna myöntää.
Pöytälaatikkoon on syntynyt runoja ja riimejä, jotka kertovat omasta elämästä. Toistaiseksi ne ovat myös jääneet laatikkoon, mutta kirjoittamalla paha olo pysyy hitusen kauempana.


Kunhan muilla on hyvin

Aluksi miehiä kävi muutama viikossa, mutta lopulta pari päivässä.
”Ne oli ihan järkyttäviä. Just tosi likaisen oloisia, keski-ikäsiä miehiä”, Anna irvistää.
Hän oli silloin 16-vuotias. Parittaja käski valehdella ikään kaksi vuotta lisää.
”Jossain vaiheessa jätin sen miehen siitä pois ja sain kaikki rahat itelleni.”
Rahaa tuli tuhansia euroja kuussa. Saman verran sitä myös meni. Oma huumeinen vapaa-aika vaati osansa rahoista, mutta niin vaativat myös läheiset ihmiset.
Kun Anna oli pieni, yhdeksän lapsen perheessä mihinkään ei ollut varaa. Siksi nyt oli mukavaa ostella siskoille vaatteita ja tavaroita.
Anna majoitti luokseen ystävänsä, jolla ei ollut rahaa. Ystävä oli epätoivoinen ja halusi kokeilla prostituutiota, mutta Anna ei suostunut antamaan hänen numeroaan parittajalle.
”Mieluummin ostin sille ruokaa kuin annoin numeron. Ettei sen tarvis tehdä samaa kuin minä.”
Elämä ei ole kohdellut enkeliä silkkihansikkain. Kun hän oli pieni, vanhemmat erosivat. Sitten äiti ei enää jaksanut pitää huolta. Seitsemänvuotiaana Anna vietti yöt yksin peloissaan kotona ja ajatteli maksamattomia laskuja.
15-vuotiaana elämä löi jälleen kasvoille, kun keski-ikäinen mies raiskasi hänet.
”Se antoi viiskymppiä ja sanoi, että älä kerro kenellekään.”
Ei Anna kertonutkaan.
Vuosi raiskauksen jälkeen Anna oli jo prostituoitu. Mitä sillä enää oli väliä?
”Ajattelin, että kun mut oli kerran jo raiskattu.”


Ostettu illuusio

Himon markkinoilla kysyntä ylittää tarjonnan.
”On ihan mielettömästi niitä miehiä, jotka käy huorissa. Ihan kunnollisistakin perheistä.”
Miehet juttelivat paljon. Anna tiesi kaiken heidän vaimoistaan ja lapsistaan. Syyt seksin ostamiseenkin selvisivät. Jotkut halusivat enemmän kuin vaimonsa, toisia kiinnostivat teinitytöt.
”Ne halus kuvitella, että mä oon 15. Piti pistää letit päähän.”
Jotkut olisivat ostaneet vaimoksi. Ajatus naurattaa Annaa nyt, silloin se vain puistatti.
Tällä hetkellä prostituutio on Suomessa laillista, mutta paritus on rikollista toimintaa.
Hallituksessa antoi juuri eduskunnan käsittelyyn lakiesityksen, jolla seksin ostaminen kriminalisoitaisiin. Annan mielestä sen pitäisi olla laillista.
”On se kuitenkin turvallisempi tapa, kuin että miehet hakee naisia baareista kännissä, ja sukupuolitaudit leviää.”
Anna ennustaa myös, että kriminalisoinnin myötä raiskaukset lisääntyisivät ja moni avioliitto päättyisi eroon. Sen asiakkaat opettivat hänelle miehistä.


Ikuinen aukko sydämessä

”Onhan se rikkonu mua hirveesti. Jättänyt sydämeen sellaisen aukon.”
Joskus Anna itki tavatessaan miehiä ja vihasi asiakkaitaan, mutta ei uskaltanut lopettaa. Rahatilanne pelotti liikaa. Vaaratilanteita ei onneksi osunut kohdalle, vaikka toiset prostituoidut olivat kertoneet pahoinpitelyistä.
Annan kaikkein suurin pelko on sekoaminen. Kammottavinta olisi menettää itsensä hallinta.
”Vaikka on mulla aika vahva psyyke”, hän uskoo.
Aluksi Anna aikoi salata työnsä kaikilta, mutta lopulta sisko kiinnostui pikkusisarensa kiireisestä elämästä.
”Se ihmetteli, kun olin aina menossa jonnekin, oli kaks kännykkää ja silleen.”
Isosisko oli ensimmäinen, jolle Anna kertoi. Sisko paljasti asian tyttöjen äidille.
”Äiti oli tosi järkyttynyt. Se ei halua kuulla siitä enää mitään.”
Juttu levisi ystäväpiiriinkin, mutta ei pilannut välejä. Moni järkyttyi, mutta kukaan ei hylännyt.


”Joku jota rakastaa”

Prostituutiota jatkui parisen vuotta. Sitten löytyi uusi, vähemmän raastava keino hankkia rahaa. Anna jätti asiakkaansa ja alkoi esiintyä pornoelokuvissa. Päätökseen vaikutti myös uusi poikaystävä, joka kielsi häntä jatkamasta vanhaa elämäänsä.
Poikaystävällä ei ollut työtä, joten pari ajatteli, että elokuvat olisivat keino maksaa kasaantuneet velat pois. Anna ehti olla mukana kuvauksissa muutamia kuukausia, kunnes kuuli olevansa raskaana. Vauva muutti kaiken kerralla.
”Se on tuonu hirveesti iloa. On jotain sellaista onnea nyt, joku jota rakastaa.”
Anna näyttää ultraäänikuvaa. Pieni ihminen on neljä kuukautta vanha ja saa äitinsä kasvot säteilemään.
Amfetamiini ja heroiini katosivat elämästä samantien. Se kävi helposti, Anna sanoo.
”Ne jäi kakkoseksi.”

Arkinen haave elämältä

Anna kertoo itsestään, mutta kun puheeksi tulevat huumeet seksialalla, suu napsahtaa kiinni.
”Toisten asioista ei puhuta.”
Se on yksi alan kirjoittamattomista säännöistä, ja yksityisyyttä varjellaan viimeiseen asti. Se oli ensimmäinen asia, jonka parittaja aikoinaan opetti 16-vuotiaalle tytölle.
Joskus Anna ajatteli lopettavansa työt ja kuluttavansa tilin tyhjäksi. Sitten hän tappaisi itsensä. Pari kertaa Anna yritti, mutta suojelusenkelit kulkivat matkassa.
Anna uskoo enkeleihin ja Jumalaan. Hänen vanhempansa ovat hartaita uskovaisia.
”Isä on tiukka ihminen, kaikki on syntiä. Äiti on aika samanlainen.”
”Välillä mä haluaisin palata uskoon. Itken usein, kun kuulen virsiä. Mutta on liian vaikeaa palata tuosta elämästä. Pitäis saada enemmän voimaa taistella kaikkea tollasta vastaan.”
Syntyvän lapsen hän aikoo viedä seurakunnan kokouksiin.
”Että edes se pysyis turvassa.”
Anna ei tiedä tulevaisuudestaan. Koulu pitää käydä loppuun ja hankkia työpaikka.
Huumeet ja seksiala toivottavasti jäävät, mutta Anna ei rohkene luvata mitään. Ei vielä.
Jossain kaukana haaveissa siintää aivan tavallinen perhe-elämä, mies ja mukava työ. Mutta niin pitkälle ei oikein vielä uskalla ajatella, ensin pitää toteuttaa se haaveista tärkein.
”Normaali elämä lapselle”, Anna sanoo.
Kasvot leviävät onnelliseen hymyyn. Elämä ei nujerra enkeleitä.