Olen "onnellinen" 1.5 kuisen tyttölapsen isä. Muuten menee ihan kivasti, mutta kavereista ei ole kuulunut mitään sen jälkeen kun kuulivat että minusta tulee isä. Miksi näin?
Miten kaveruus kärsi isäksi tullessasi?
mies 31 vuotta
282048
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
kuunnella niitä itkeviä lapsia. Eikös olekin kyse niistä lapsettomista kavereista? Mutta kunhan he saavat omia lapsia niin sen jälkeen ei tunnu lapselliset perheet enää niin vierailta.
Niin se menee että lapsellinenkin kaveri menee sitten kun muut hylkää kun tanava tulee ja yhdistävät tekijät kavereihin vähenee. Mutta kyllä kunnon kusipäällä tuputtajalla ei kavereita ole niitä vähääkään kun tenava tulee.
kun olet jo tuon ikäinen ja oletan että naisesi/vaimosikin on suht samaa ikäluokkaa.
Niin...
Kaverisi ovat A) joko kateellisia tai -tai surullisia (mistä voit tietää muiden vauvatilauksista kun ei niistä yleensä puhuta ennenkuin asia on totta). Varsinkin vanhemmilla ihmisillä voi ensimmäisen vauvan tuloon liittyä paineita.
Tai B) Kaverisi eivät ole ajatelleet vielä vauvaa itselleen ja hämmentyivät teidän uutisista. Ehkäpä eivät myöskään tahdo liikaa häiritä teitä ainakaan noin alussa. En nyt kuitenkaan näe tässä tapauksessa syytä, mikseivät voisi tulla vähän myöhemmin katsomaan uutta perheenjäsentänne ja iloita teidän kanssanne asiasta.
C) Mahdollisesti kovat bilehirmut, itsenäisyyttään vaalivat (itsekkäämmät)? tyypit eivät kertakaikkiaan sulata ajatusta vauvasta, koska eivät ajatelleet ehkä koskaan hankkia moista.
Sinä olet heidän silmissään "menetetty tapaus"
koska et voi heidän mielestään enää tulla ja mennä kuin haluat. (He olivat pelkkiä pinnallisia biletyskavereita, eivätkä koskaan olleetkaan todellisia ystäviä). Joten ei kovin suuri menetys?
Ja Onnea tytöstänne! :) Samassa tilanteessa mekin ja suht samanikäisen vauvan tuoreet vanhemmat.
Ja tehän olette ilmeiseti niin täydelliset kulissinpystyttäjät kuin olla ja voi? Nytkö on kansalaisvelvollisuus suoritettu ja voi vaikka ampua itselleen kuulan kalloon, kun on uusi veronmaksajakin hankittu yhteiskuntaan:)))) hehheeee.
Ja sinä olet niiiin katkera...
ja upota, suoraan kohteeseen ;)
Ja tämähän oli siis pieni piikki "HEH" viestin kirjoittajalle.
No, sehän on se, kun kaverit säikähtää, kun huomaa, että miehessä on MUNAA kantaa vastuuta, kun taas he itse eivät ole omalta kohdaltaan vielä läheskään yhtä varmoja asiasta, siis pystyvätkö uhrautumaan ja kantamaan sitä suurinta vastuuta, mikä on olemassa!
Olet tosi MIES!!
sinun synnytystarinoita ja lapsijuttuja vaikka kohteliaisuuttaan sitä kysyvätkin. Toisaalta et ole enää valmis lähtemään minuutin varoitusajalla mihinkään kun sinulla hidasteita joista kantaa vastuu.
Jokainen hoitaa vain omaa lastaan ja rakastaa. Eli harrasta frendien kanssa sellaisia asioita missä sem lapsi ei ole haittana ja puheissa. Ei kukaan mies ole kiinnostunut muuta kuin omista lapsistaan. Menkää vaikka kalalle, mutta älä siellä ala mitään itkemään viinapäissäsi kuinka kannattaa jokaisen kokeilla isyyttä. Kyllä ne kokeileekin, sitten ajallaan. Nykyaikana kun kaikki pitää laskea hyvin tarkkaan ja ennakoida, eikä kaikki tee vain koska muutkin tekee. Isien ja äitien keski-ikä on huimasti noussut.
Suomalainen mies välittää, ja jopa rakastaa, myös toisten lapsia. Suomalaiselle miehelle omat lapset ovat tärkeitä. Kun tämän ymmärtää, osaa arvostaa myös kaverinsa lapsia, koska hänen lapsensa ovat tärkeitä hänelle.
Suomalainen mies ei voi nauttia kalareissusta, elleivät lapset ole sillä aikaa hyvässä ja turvallisessa hoidossa.
Aito mies ottaa ystävänsä parhaiten huomioon huomioimalla myös tämän lapset. Kun arkielämä ja sen ongelmat pyörivät kodin, lasten ja työn ympärillä, on ääliömäistä sivuuttaa lapset miesten välisissä keskusteluissa kokonaan.
Kun kalareissun saunasta lapsettomat ovat lähteneet vilvoittelemaan, voin "kokeneena isänä" kysyä seurueen tuoreilta isiltä, että miten menee. Sen oikein näkee, miten aito suomalainen mies innostuu kertomaan yhdestä elämänsä suurimmasta mullistuksesta.
Tässä rautainen vinkki myös aloittajalle:
Kun kaverisi tulee ensi kertaa isäksi, tee yllätysvierailu ja vie uudelle vauvalle lahjaksi lelu ja/tai vaatteita. Etsi korttiin vielä hyvä värssy, ja kaverisi puolisoineen ei unohda kaunista elettäsi ikinä.
Voi kulta, kun ei sitä lastentuloa voi aina määrätä. Et voi vain päättää, että "nyt teen lapsen" ja hups, vaimo raskaana. Tilastollinen mahdottomuus. Siihen voi mennä aikaa puolivuotta, vuosi tai kaksi ja joskus ei onnistu ollenkaan jos vaikka ammutkin tyhjiä paukkuja.
Yleensä se lapsi olisi tulossa juuri silloin kun se itse haluaa ja itselläsi olisi just silloin sellasta ja sellasta "tärkeää" tekemistä. Se on elämää, joka opettaa. Toivottavasti joskus sinuakin.
Toivon ja uskon, että monet isät ajattelevat näin lapsistaan ja yleensä lapsista. Maailma tuppaa avartumaan lapsen saaneilla kun ei enää voikkaan ajatella pelkästään minä-minä tyylisesti asioista. Ja se jos joku kasvattaa ihmistä.
Pienet typerät murheet ja turhat pinnalliset asiat unohtuvat. Lapsi on tärkein ja menee kaiken tyhjänpäiväisen edelle. Sitä ei lapseton ehkä tajua koskaan. Elämässä lapsellisen tärkeysjärjestys muuttuu yleensä totaalisesti, paljon terveeseempään suuntaan kuin mitä se on ollut ennen.
keski-iän vaikkapa 35-vuotiaaksi? Downin syndrooman riski lisääntyy ja äideille tehdään siksi esim. lapsivesipunktio. Kaikilla ei homma muutenkaan enää toimi luonnollisesti tuossa iässä.
Ei se elämä lopu lapsiin. Siitä se vasta alkaa.
"Suomalainen mies ei voi nauttia kalareissusta, elleivät lapset ole sillä aikaa hyvässä ja turvallisessa hoidossa."
-tuskin spede kalastusta edes harrastat neiti!
Älä koskaan pilaa muien reissuja lähtemällä mukaan murjottamaan lapsistasi. Jos äiti ei niistä huolehdi sinun poissaollessasi, niin olisit harkinnut lastentekoa sen luuskan kanssa. Tosin tuollainen neiti saattaa hyvinkin olla niin epämiehekäs, että naisesi vie lapset mummolaan kalareissusi ajaksi ja lähtee
etsimään munaa!!
Paljastit nyt viimeistään oman typeryytesi. Näemmä yksi ja sama kirjoittelija, kuin tuolla alempana. Mieshän meni aivan sekaisin kun kaverinsa kysyi "millos teille tulee lapsia".
Et vaikuta ihan terveeltä.
Hoh-hoijaa, sinun kaltaiset kalaeemelit ovat kyllä surkeaa sorttia. Ja kyllä ymmärränkin jos tuollaisen eemelin kanssa elelee, niin muut alkavat kiinnostaa. Olet sitä mustasukkaisinta ja vähä-älyisintä lajia, jota tiedän. Pysy vaan siellä kalassa rauhassa, tuskin kovin fiksuja kavereita seuraksesi saat.
Ensinnäkin ei pidä tehdä yllätysvierailuja taloon jossa on vauva. Se ei ole soveliasta. Tulosta pitää aina sopia etukäteen puhelimella, sillä myös perheen äidillä on asiaan sanomista ja toiseksi jotkut ei halua heti vieraita moneen viikkoon kun vauva on pieni.
Toiseksi kaikki miehet ei tykkää lapsista eikä ikinä halua lapsia. Meidänkin tuttavapiirissä on pari lapsivihamielistä miestä, joista toinen on jopa isä, joka ei halua edes tavata omaa lastaan (eronneet) ja hän ei jaksa kuunnella minuuttiakaan jotain vaippakeskustelua. Ei kannata yleistää!
Mistä helvetistä tulee tuollainen ihme käsitys, että (vapaaehtoisesti)lapsettomat olisivat itsekkäitä ja heillä on jotenkin ahdas maailmankuva? Lapsettomuus ei estä asioiden ymmärtämistä. Päin vastoin. Lasten tekeminen ei tee kenestäkään mitään yli-ihmistä. Jos on täysi idiootti ennen lapsia, niin pysyy idioottina myös vaikka niitä tekisi 10. Monille käy niin että kun niitä mukuloita tulee niin maailma kutistuu juuri niiden ympärille ja ystävät ja muut tärkeät asiat jäävät ulkopuolelle. Olen seurannut läheltä myös sitä valitettavaa tosiasiaa, että jotkut tekevät kakaroita vain pätemisen tarpeesta, kun kyvyt eivät muuhun riitä.
Useimpien lapsettomien elämässä on paljon parempaa tekemistä kuin biletys ja juhliminen. Vai ovatko mielestäsi ystävät, harrastukset tai työ turhia ja tyhjänpäiväisiä?
Maailmankuva on ahtaampi lapsettomilla yksinkertaisesti siksi, kun eivät ymmärrä sitä vastuun ja rakkaudentunnetta mikä tulee lapsen saaneelle. Tiedän mistä puhun, koska olen ollut joskus sekä lapseton että parasta aikaa lapsen vanhempi.
Oma itsekkyys vähenee huomattavasti koska lapsi onkin yhtäkkiä se maailman tärkein asia -ei enää se "oma itse" vaan toinen ihminen, joka sinua tarvitsee.
Yli-ihmistä ei vanhemmuus kenestäkään tee, mutta monesti vähemmän itsekkään ja huolehtivaisemman.
Huomaatko puheesi "Monille käy niin että kun niitä mukuloita tulee niin maailma kutistuu juuri niiden ympärille ja ystävät ja muut tärkeät asiat jäävät ulkopuolelle." Katsos kun mikä on tärkeää? Oma lapsi, uusi ihminen... eikö se ole tärkeää jos mikä?
Minä en ainakaan lapsellani päde, sen sijaan olen hänestä erittäin ylpeä niinkuin vanhemman kuuluu ollakkin!
Pienen lapsen hoito on kovempaa työtä kuin arvaatkaan. Valitettavasti kaltaisesi eivät sitä vain halua tajuta. Siinä jää aivan pakosta muut asiat ulkopuolelle, ainakin joksikin aikaa. Oman lapsen hoitaminen on kuitenkin palkitsevaa ja todellakin vaivan arvoista.
Jos lapsia ei tahdo tehdä, se on ok ja varmasti hyvä valinta. Olen silti huomannut, että juuri lapsettomien on vaikeinta hyväksyä lapsellisten elämää. Se on vain kokemuksen puutetta, kun eivät tiedä mitä se todellisuudessa on. Sen sijaan jokainen, jolla on lapsi on ollut joskus lapseton.
mitäs laskit sisään, etkä naamalle..
ja ikaverit samassa. Jos haluu saada on pakko antaa, eli kaveruus on maksu niistä lapsista!
vaihteeks itellesi ? :D
en...sinä olet pipi päästäsi!
Oikeastaan ketään ei kiinnosta lapsen itkun kuuntelu eikä kakan haju. Toiseksi baariin sinua ei voi enää pyytää, koska sinun paikka on nyt kotona ja velvollisuutesi hoitaa oma osuus lapsen hoidossa ja kodin hoidossa. Vastaus lyhyesti tiivistettynä ja rehellisesti. Et ole enää kiinnostava tyyppi ja toiseksi sinua ei viitsitä enää "häiritä", koska sinulla on kiirettä kakkavaippojen vaihdossa.
Meillä on vauvan tulo miehelle kuin maailmanloppu, ja jos kaveritkin tuota mieltä olisivat, niin senkun märehtivät sitten kaikki yhdessä draamaprinsessan roolissa. Siis se on miesten yhteinen ongelma jos nähdään niin että lapsen tulon jälkeen ei voi enää olla mitään elämää. Itse haluaisin, että meillä kummallakin olisi edelleen elämää, ja käytännössä sillä miehellä tietysti vähän enemmänkin saumaa lähteä juhlimaan kuin minulla. Kuuluu asiaan, eihän sitä jaksa hyvällä tuulella pysyä jos ei missään voi käydä. Ei ole vauvallekaan hyväksi. Aivan sekopää maailma, toitotetaan että elämä loppuu asiaan joka useimmille isillekin on kuitenkin se kaikkein sisältörikkain, tärkein, ainutlaatuisin, merkityksellisin - ja jonka rinnalle mahtuisi kyllä vaikka kuinka paljon 'elämää', ei se ole muutamasta tunnista kiinni.
Onhan sitä nyt vittu elämässä muutakin oltava kuin juhliminen, pentujen teko ja kulissien pystyssä pitäöminen kovalla työllä! Perkele!
Kyllä lapsia kannattaa tehdä, mutta tehkää ajallaan eikä kulissiksi elämään koska muutkin tekee.
Ai sä olet taas se kulissityyppi... huoh.