muualle missä aurinko paistaa ja lämmintä on yhtäpaljon kuin täällä pakkasta.
Jätetään kaikki valittavat tyttäret , pojat, minijät ja vävyt vinkumaan tänne Suomeen ja poistutaan takavasemmalle omaan elämäämme!
Käytetään itse omalla työllämme hankitut pienet ja vähän suuremmat säästöt, myydään asunto-osakkeet , saaduilla rahoilla elämme jossain lämpimässä paljon mukavammin ja eipähän tarvitse sitten jälkeenjääneiden itkeä perintöveroista ja olla kateellisia toisilleen mistään.
Mikä velvollisuus meillä on "hoitaa" aikuisia lapsiamme, täälläkin jatkuvasti kerrotaan kuinka me mummot ja ukit sekaannumme lastemme ja heidän lastensa elämään.
Ei muuta kuin , uikkarit kassiin ja lierihattu ja/tai lippis päähän ja ei kun menoks!!!
Jätetään kaikki valittavat tyttäret , pojat, minijät ja vävyt vinkumaan tänne Suomeen ja poistutaan takavasemmalle omaan elämäämme!
Käytetään itse omalla työllämme hankitut pienet ja vähän suuremmat säästöt, myydään asunto-osakkeet , saaduilla rahoilla elämme jossain lämpimässä paljon mukavammin ja eipähän tarvitse sitten jälkeenjääneiden itkeä perintöveroista ja olla kateellisia toisilleen mistään.
Mikä velvollisuus meillä on "hoitaa" aikuisia lapsiamme, täälläkin jatkuvasti kerrotaan kuinka me mummot ja ukit sekaannumme lastemme ja heidän lastensa elämään.
Ei muuta kuin , uikkarit kassiin ja lierihattu ja/tai lippis päähän ja ei kun menoks!!!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kyllä sulla on kiva. Ihan kateeksi käy. Tuota minä ja miesystävänikin haaveilemme. Olemme toistaiseksi työelämässä ja odotamme vaan milloin startataan.
Meille on annettu ymmärtää, että meidän olemassaoloamme ei kaivata täällä suomessa. Ja emme me haluakkaan olla näkemässä häiriintyneiden lastenlasten kehitystä.
Joten täällä vaan sinnitellään vielä pari vuotta. Olen kuullut muuten, että paljon suomalaisia eläkeläisiä aikoo tehdä tuon saman ja noihin maihin kohoaa pikkuhiljaa suomalaisten vanhusten paratiisejä.
Kyllä meidän sitten kelpaa, kun omaisuus ja rahavarat lasketaan yhteen, niin niillä varoilla saa paljon halvemmalla ja paljon parempaa hoitoa ja huolenpitoa kuin suomalaisessa vanhainkodissa.
en uskalla lähteä edes viikonlopuulomalle omalle mökille kun ei koskaan tiedä millä tuulella miniä sattuu olemaan, jos vaikka juuri silloin laittaa viestiä, että saa tulla katsomaan ainokasta lapsenlasta.
Päivystän tunnista toiseen, päivästä toiseen kuukaudesta toiseen, nyt jo vuoden päivät, milloin minulle tapaaminen sallitaan.
Mutta jos menisin vain pyynnöstä, olisin nyt nähnyt lapsenlastani kaksi kertaa yli vuoden aikana. Siispä minä kerjään, odotan ja kerjään aina vain.
Ei koskaan Espanjaan eikä muuallekkaan niin kauan kuin tilanne on näin sairas, että normaalia kanssakäymistä ei ole.
tilanne paranee, kun pistät kamppees kassiin ja lähdet menemään.
Mitä enemmän alistut , sen enemmän sua alistetaan.
Kyllä se lapsenlapsi joskus sun luokses kipasee ihan omin kintuin.
Marttyyriksi on turha jäädä uikuttamaan, rasitat vaan kaikkia.
Elämäntilanteeni on sellainen , että en vielä pääse minnekkään, mutta jos joskus elän eläkeikään ja ei ole ketään huollettavana tai pystyn huollettavan ottamaan mukaan tiedän jo paikkakunnan johon Espanjassa ainakin aluksi menen.
Espanjaan siksi , että siellä elämäntyyli on suhteellisen länsimaista.
Asunnot samantyyppisiä kuin meilläkin ja manner-Espanjasta vaikka kävelee takaisin Suomeen jos tiukka paikka tulee, en siis halua saarille.
EU-alue ja muu ylikansallinen toiminta helpottaa sopeutumista, Lidilissäkin tavarat samassa järjestyksessä , kuin Suomessa.
Ja Espanjassa on senverran vuodenaikojen vaihteluita että ei pääse käymään hermoon ainainen helle, niinkuin jossain Thaimaassa tms. kuuluu alkavan kyllästyttämään.
Se on raskasta se päivystys ja valvominen. Minulla oli taas niin että hoidin lasta monta vuotta ihan kaiken aikaa. Jatkuvasti äiti pyysi auttamaan. Asuntoa äiti ei jaksanut siivot, lapsen vaatteet jatkuvasti likaisia syötäväksi kelpaavaa ruokaa ei ollut jääkaapissa yms. Nyt on kääntynyt taas niin, että puheiluihin ei vastata, sisälle ei päästetä. Täydellinen eristäytyminen KAIKISTA sukulaisista ja yhteisistä tuttavistamme on alkanut. Epäilen että kukaan ei pääse sinne huusholliin enää sisälle.
Ja koko ajan minä olen valmiustilassa. Milloin alkaa taas se auttaminen. Selväähän se on, että jonkun tartteis auttaa, kun ei ole viiteen vuoteen pärjännyt ilman jatkuvaa avustusta. Ihan kokoajan päivystän, että milloin sosiaalitoimistosta otetaan yhteyttä.
Voi, kun maalasit niin kauniin kuvan tulevaisuudesta. Täytyy oikein aloittaa espanjankielen opiskelu uudestaa. kerran aloitin mutta lopahti.
Sinne vaan heti kun pääsee vapaalle.
sinne sossuun ja pyydä apua sille Äidille.
Vai pelkäätkö , mitä naapurit sanoo, se Äitiparka pitää saada hoitoon , hänhän voi olla masentunut tai jopa henkisesti sairas, tai kyseessä voi olla huumeet.
Lapsi sieltä turvaan, ja mummo lapsenlapsen kanssa "Epsanjaan" , kuin Uuno.
Miksi vanhemmat suostuu aikuisten lastensa pompoteltaviksi koko loppuiäkseen?
vanhemmilleni yrittänyt selittää, mutta kun eivät viihdy aurinkorannoilla. Omalla mökillä on kuulemma paljon mukavampaa. Sanoin että humputtelette vaikka rahanne tai käytätte mihin tahansa, mutta kun ei, kun on säästäväinen niin on säästäväinen.
Hoitavat taloa ja mökkiä ja kipaisevat apuun vuoroin veljeni (lapset 4v ja 3v) tai minun (lapsi 7v) avuksi vaikka välimatkaa on satoja kilsoja. Onneksi pääsivät kumpikin eläkkeelle terveenä. Ok, eihän ne nyt joka viikko eikä kuukausikaan tätä väliä aja mutta silti.
Ja sanomattakin on selvää että niin minä kuin veljeni pidämme isovanhempien apua suuressa arvossa. Korvaamattomia, ihania ihmisiä!
Kaipa meillä jokaisella vaan on omanlainen näkemys siitä mitä onni on =)
tilanne, tosin toinen vanhemmistani kuoli yllättäen viime keväänä tämän Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan -siis sairaalassa ei ollut aikaa hoitaa - ansiosta.
Vanhemmillani oli aikomus mennä täksi talveksi jonnekin lämpimään , mutta matkasuunnitelmat muuttui siltäosin.
Nyt huomaan että jäljellejäänyt etsii hinnastoista halvimpia matkoja ja hotelleja , vaikka yritän sanoa , että tilillä on katetta ja hänen omia tienestejä ne on.
Mutta jos ihmiset on oppineet säästämään jo ennen syntymäänsä ei kai sitä niin helppo ole unohtaa.
Ja onhan se vaikeaa kun se matkakumppani puuttuu, yli 75 vuotiaan on vaikea yksin lähteä ja tuossa iässä ei oikein viitsi oudon kumppanin kanssa lähteä edes viikoksi.
Mene yksin Espanjaan vain, minä jään hoitamaan suloista lapsenlasta tänne Suomeen. Toivottavasti pääset katkeruudestasi ja itsekkyydestäsi eroon Espanjassa.
kelle vastasit , mutta vanhemmillani oli tarkoitus lähteä yhdessä täksi talveksi lämpimään.
Huomasit oikein että olen katkera, olen katkera Suomalaiselle hyvinvointivaltiolle ja sille kuinka varat tässä maassa jaetaan.
Äitini kuoli pienen leikkausoperaation jälkeisiin komplikaatioihin , kuten siihen , että osastolla ei 17.tuntiin ehditty aloittaa hyytymisenesto lääkitystä ja lääkäri ei ehtinyt kokopäivänä käydä katsomassa koko huoneessa ketään muutakaan potilasta ja että jalkaan tehdyn operaation jälkeen kukaan ei koko päivänä käynyt katsomassa liikkuuko ptilas ym.ym.
En tiedä mikä minusta tekee niin hirveän itsekkään , sekö että toivoisin kaikkien mummojen ja ukkien lähtevän yhteisille matkoille ja käyttävän säästämänsä pennoset itseensä ja olemaan elämänsä loppuvuodet vähän helpommalla.
Emmekö voisi suoda vanhemmillemme sen , että jokaista pientä vastoinkäymistä emme menisi itkemään heille , kuin pikku tytöt ja pojat.
Toivottavasti sinä et ole niitä tuppautuvia isovanhempia ja anoppeja joista täällä palstoilla valitetaan ja haukutaan. Nuoret ei ikinä pääse itsenäistymään , kun ylisuojelevat emot ei osaa päästää irti heistä.