Edelleenkin subjektiivinen päivähoito-oikeus -ketjussa nousi esiin aika outoja ajatuksia siitä, että koulun aloittamisikää pitäisi laskea 6-vuotiaisiin ja esiKOULUa pitäisi tarjota 5-vuotiaille.
Pitkään aikaan ei ole ensinnäkään enää virallisesti puhuttu ammattilaisten keskuudessa esikoulusta vaan esiopetuksesta. On ollut myös kausi, jolloin puhuttiin esiopetuksena kaikesta alle kouluikäisille tarjotusta varhaiskasvatuksesta. Se ei silloinkaan poikennut tämän hetkisistä toiminnasta päivähoidossa, ei ollut yhtään koulumaisempaa, eikä sen opetukselliset tavoitteet vastanneet millään tavoin kouluopetuksen tavoitteita. Eikä esiopetus saa edelleenkään luisua perinteisen koulumaisen opetuksen suuntaan vaan sen pitää säilyä lapsen luontaista oppimista ja ryhmään sosiaalistumista tukevana toimintana.
Koulun aloitusiän alentamiseen ei ole mielestäni mitään perusteita. Sen sijaan ehkä kaikkein pienimpien lasten kotihoitoa, tukia ja mahdollisuuksia siihen voitaisiin kyllä lisätä.
Pitkään aikaan ei ole ensinnäkään enää virallisesti puhuttu ammattilaisten keskuudessa esikoulusta vaan esiopetuksesta. On ollut myös kausi, jolloin puhuttiin esiopetuksena kaikesta alle kouluikäisille tarjotusta varhaiskasvatuksesta. Se ei silloinkaan poikennut tämän hetkisistä toiminnasta päivähoidossa, ei ollut yhtään koulumaisempaa, eikä sen opetukselliset tavoitteet vastanneet millään tavoin kouluopetuksen tavoitteita. Eikä esiopetus saa edelleenkään luisua perinteisen koulumaisen opetuksen suuntaan vaan sen pitää säilyä lapsen luontaista oppimista ja ryhmään sosiaalistumista tukevana toimintana.
Koulun aloitusiän alentamiseen ei ole mielestäni mitään perusteita. Sen sijaan ehkä kaikkein pienimpien lasten kotihoitoa, tukia ja mahdollisuuksia siihen voitaisiin kyllä lisätä.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Olen samaa mieltä siitä, että koulun aloitusikää ei tulisi laskea. Yksilölliset erot pitää kuitenkin huomioida, eli jos lapsi osoittautuu koulukypsäksi jo sinä vuonna kun täyttää 6v, niin hänellä pittä olla oikeus päästä varhennetusti kouluun, ja päinvastoin, eli jos lapsi ei ole kuolukypsä vielä sinä vuonna kun täyttää 7v, niin oikeus lykkäykseen pitää olla. Niin kuin tällä hetkellä onkin.
MEillä on joulukuussa 6v täyttänyt lapis, joka on aina osannut laskea, ja lukemaan ja kirjoittamaan hän on oppinut esikouluaikana. Hän ei kuitenkaan haluaisi kouluun, "koska siellä ei ole leikkiaikaa", kuten eskarissa. Hän on keskustellut aiheesta isonsiskonsa kanssa.
Eli jos se koulu kuitenkin pitäisi siirtää aloitettavaksi jo 6 vuotiaana, pitäisi ekaluokan olla selvästi leikkipainotteisempi kuin nykyinen ekaluokka. Ja sitten se iltapäivähoito pitäisi järjestää jokaiselle koululle, jossa näitä 6 vuotiaita koululaisia on, tai sitten jonkun aikuisen (=ope) pitäisi viedä heidät iltapäivähoitoon, koska sen ikäisiä ei voi laittaa keskenään kulkemaan kilometrin päähän seurakunnan tiloihin iltapäiväkerhoon.
Mikään ei estä sorvaamasta esikoulua leikkipainotteisemmaksi, pääasia että lapsilla on mahdollisuus oppia, ettei tarvitse turhautua niitä vuosia, jotka kilpailijamaissamme käytetään lasten luonnollisen oppimisiän hyödyntämiseen.
Sensijaan se, että samalla ekalla luokalla on 6-vuotiaita ja 8-vuotiaita riippuen kunkin koulukypsyysasteesta on pielessä mielestäni, koska fyysiset koko- ja kehityserot ovat niin suuret tuossa iässä jo vuodenkin heittäessä muista. Mielestäni erot oppimisessa voidaan ilmaista numeroissa eikä siten, että odotetaan kaikkien ensin olevan samalla tavalla kypsiä kouluun iästä riippumatta ja sitten siitä lähdetään. Kyllä ne kypsyyserot siitä alakoulun aikana tasaantuu lapsen löytäessä oppimisen ilon. Minullakin, joka aikoinaan menin kouluun muita vuoden nuorempana jäi itsestäni virheellinen käsitys, että olen jotenkin pienikokoinen. Vasta aikuisena hiffasin, että mähän olen keskimääräistä pitempi jopa.
Minusta esikoulu ikä säilytettävä ennallaan. Jos jo 6-v menee kouluun eka luokalle, niin kyllä tulee taas ongelmia jo siinäkin, että aamulla vanhempien lähdettyä töihin lapset yksin, menevät yksin kouluun yms. Aamupäivä hoitoa kun ei ainakaan helsingissä järjestetä. Eiköhän tämä nykyinen systeemi paras kuitenkin. Lapset kyllä ehtii suomessa olla tarpeeksi aamulla ja iltäpäivisin yksin, jos 6- v saisi olla vielä pieni,josta laillisesti vastuu. Minun tyttöni menee eka luokalle syksyllä ja minun työ alkaa klo 7 aamulla ja lähdettävä jo 6.15 kotoa, joten minun pakko lyhentää aamupäivästä työpäivän alkua, johon hoitotyöntekijällä mahdottomus potilaiden vuoksi, niin aionkin ottaa lopputilin tyttäreni koulunaloittamisen vuoksi ja mennä töihin jossa voin olla muutaman tunnin, rahallisesti yksinhuoltajalle vaikea, mutta en jätä tytärtäni selviytymään yksin. Ja kauhulla ajattelen, jos jo nyt 6-v pitäisi selvitä näistä aamuista yksin. Ei ihme jos suomalaisten lasten mielenterveys ongelmat lisääntyy, kun yksin niin paljon ja vaaditaan liikoja jo pienenä. Kouluun vasta 7v.
Mielestäni lasten koulun aloitusajankohdan kriteerinä ei voida pitää sitä, miten se aikuisille parhaiten luonnistuu. Ottanette huomioon, että näiden alati pienenevien ikäluokkien olisi sitten tarkoitus maksella teidänkin hoitonne ja eläkkeenne, ja milläs eväillä he pystyvät aikanaan kilpailemaan muiden maiden kanssa ja saamaan niin hyväpalkkaisia töitä globaalissa kilpailussa, että siitä riittää tän väärinpäin olevan ikäpyramidin ylivoimaisen haasteen edessä. Asenne on täysin väärä, jos ongelma on aikuisten selviytyminen siitä, että lapsi menisi kouluun silloin kun kilpailijamaidenkin lapset. Suomalaiset jäävät auttamattomasti jälkeen kehityksestä tällä menttaliteetilla.
Suomalaiset valmituvat nyt vähintään pari vuotta vanhempina kuin muualla pitkälle kehittyneissä maissa.
kansainväliselle kilpailulle? Ajatteletko sinä lapset vain pelinappuloina, jotka sitten tulevaisuudessa tuottavat paljon rahaa? Aika tunneköyhäksi olet joutunut kasvamaan.
Sellainen lapsi, joka saa rauhassa kehittyä ja oppia, niin kuin lapsi oppii, kokonaisvaltaisesti, on kyllä aikuisena varmasti onnellisempi ja tuottavampi myös yhteiskunnalle, kuin sellainen lapsi, joka istutetaan liian varhain koulumaiseen opetukseen. Jo tällä hetkellä ainakin päiväkotien varhaiskasvatus ja esiopetus on järjestetty lasten kokonaisvaltaista kehitystä, myös tunne-elämän kehitystä tukevaksi, lapsen elämän huomioivaksi.
Lapsen elämä on tässä hetkessä ja sitä tuetaan niistä lähtökohdista, missä lapsi elää. Silloin taataan lapselle myös hyvä elämä aikuisena. Ei jo pienenä kilpailuttamalla ja tuloksia vaatimalla, tai kylmästi kansallista taloudellista menestymistä ajatellen.
Koulukypsyysajattelussa lahjakkuudesta tulee lapselle taakka, koska hän menee/pääsee kouluun aikaisemmin kuin muut, mutta joutuu siten kärsimään jo kokonsakin vuoksi erilaisuudestaan eikä pärjää muiden, itseään fyysisesti vahvempien joukossa esim. urheilussa vaikka oman ikäluokkansa joukossa hän voisi pärjätä ihan normaalisti. Näin lahjakuudesta ei ole sitä iloa lapselle, mikä edistäisi häntä ja ympäristöäkin hyötymään lapsen ainutlaatuisuudesta. Miksi lahjakuudesta pitää tehdä kärsimys suomalaisessa systeemissä.
Minusta 6-vuotiaana koulun aloittaminen ei tapahdu liian varhain, niinkuin sinä ajattelet. Ajattelen myös lapsen mahdollisuuksia saada itselleen helpommin ja nopeammin hyvä elämä ja hyvä toimeentulo opintojensa vastapainona. Kaikki eivät halua kovin pitkälle opiskella, joten ihan hyvin voi elämässään toteuttaa haluamiaan arvoja vaikka koulu aloitettaisiin Suomessa 6-vuotiaana ja esikoulu 5-vuotiaana.
Nythän tilanne vaikuttaa siltä, että lapsen oppimismahdollisuudet myydään aikuisten työssäkäynnin edestä, kuten tuo yksi kirjoitti.
ainoastaan omasta kokemuksestasi. Näkemyksistäsi puuttuu laajempia käsitys näistä asioista.
Ehkä omalla kohdallasi oli hyvä, että sait aloittaa koulunkäynnin aikaisemmin. Sitä se ei ole kaikkien kohdalla. Omasta mielestäni nykyinen käytäntö, jossa lapset saavat leikkiä ja oppia leikin kautta, on parempi, kuin koulun penkillä istuttaminen, minkä sinä ilmeisesti näet arvokkaampana. Eivät esimerkiksi koulumaisia tehtäviä jo 3-vuotiaana tekevät ranskalais- ja espanjalaislapset sen paremmin pärjää opinnoissaan, kuin meikäläisetkään. Ja samalla tavalla noissa maissa on työttömyysongelmia ja yleistä pahoinvointia. Japanilaiset ovat yksi esimerkki lapsiaan treenaavasta kansasta ja niin vaan sielläkin on ainakin takavuosina ollut paljon itsareita.
Se, että lahjakkuudet joutuvat täällä hukkaan heitetyiksi on tasan ainaisen säästämisen ja taloudellisten arvojen kumartamisen syy. Kouluihin ja päiväkoteihin tarvittaisiin pienempiä lapsiryhmiä, että jokaisen persoonallisuus, vahvuudet ja oppimistyylit pystyttäisiin parhaiten huomioimaan. Niille, joilla on oppimisvaikeuksia, pitäisi saada riittävä tuki, mutta myös mahdollisuudet edetä muiden joukossa. Näihin tarvitaan rahaa ja arvomaailman muutos sellaiseksi, että muukin, kuin tavarantuottaminen ja materia nähdään tärkeänä.
Ihmisten palveluistakin voitaisiin maksaa sen sijaan, että maksetaan mielellään pelkkää jätettä tuottavasta tavarasta. Ja maailma pyörisi silläkin systeemillä. Ehkä tuottaisi vielä elämää tulevien sukupolvienkin aikana, eikä tuhoutuisi materian palvonnan aiheuttamassa ilmastonmuutoksessa.
Päivähoito on osa elinikäistä oppimista, ja päiväkodeissa ja perhepäivähoitajien luona luodaan pohja lapsen koulunkäynnille. Päivähoidossakin oppii asioita! Varhaiskasvatussuunnitelmaan kuuluukin mm. matemaattiset, luonnontieteelliset, esteettiset ja eettiset orientaatiot, jotka antavat lapsille innon oppia ja luovat pohjan tuleville hyville oppimiskokemuksille.
Näitä orientaatioita opetetaan lapsen kehitysasteelle sopivalla tavalla. Matemaattista orientaatiota sovelletaan 3-vuotiaille vaikkapa laskemalla, kuinka monta varvasta on tai montako porkkanatikkua jaksaa syödä. Luonnontieteellisessä orientaatiossa taas opitaan, mitä luonnossa tapahtuu talvella tai mitä puita kasvaa päiväkodin pihalla.
Jos haluat tietää aiheesta lisää, suosittelen Stakesin VASU-sivuja ja VASU-dokumenttia luettavaksi.
Nykyään lähes kaikki opiskelevat pidemmälle kuin pelkän peruskoulun verran. Sillä jotta saisi työpaikan, on pakko olla ammatti tai edes jotain taitoja. Nykyään ammattikoulusta voi valmistua 18-19 -vuotiaana, mielestäni on hyvä, että lapsi valmistuu täysi-ikäisenä koulusta, eikä alaikäisenä. Täysi-ikäisenä on muutenkin eri valmiudet ja mahdollisuudet siirtyä työelämään, perustaa perhe jne. kuin ala-ikäisenä.
Hyvä, kun täältä löytyy oikeaa tietoakin!
Tarkoitatko, että kotonaan hoidetut lapsille ei luoda pohjaa lapsen koulunkäynnille. Pitäisikö mielestäsi kaikkien lasten mennä päiväkotiin tai perhepäivähoitoon kotihoidon sijaan?
vastaan, että kun peräät koulun aloittamisen aikaistusta ja lasten opettamisen aloitusta aikaisemmin ammattimaisesti, niin Sanna mielestäni vastasi, että lasten suunnitelmallista kehitystä ja oppimista tukevaa toimintaa järjestetään jo nyt päivähoidossa ammattilaisten taholta. Joten koulun aloituksen varhentamiselle ei ole selkeitä perusteita.
Jos vanhemmat haluavat lastensa oppivan suunnitelmallisesti saman kaltaisia asioita, kuin päivähoidossa olevat lapset, heidän kannattaa sitten miettiä tutustumista varhaiskasvatussuunnitelman perusteisiin ja ohjata sen mukaan lapsiaan.
Mutta kukaan ei tällaiseen strukturointiin varmasti rupea vanhempia kehottamaan tai ohjaamaan. Vanhemmat valitsee itse. Ja jos haluavat, että lapsi osallistuu toimintaan, mikä on maanlaajuiseen yhtenäiseen ohjeistukseen perustuvaa pienten lasten oppimisen ja kehityksen tukemista, niin voivat vielä tällä hetkellä laittaa lapsensa päivähoitoon subjektiivisen päivähoito-oikeuden turvin. Yhtä lailla voivat toimia alle kouluikäisten lastensa kanssa itse parhaaksi näkemällään tavalla kotioloissa.
Mutta siis se päivähoitopalvelu on yhteiskunnan taholta ajateltua ohjeistettua toimintaa, minkä osatarkoituksena on tukea myös lapsen oppimista ja sitä kautta tasapuolistaa lasten mahdollisuuksia edetä kouluun ja koulussa.
Jäävätkö siis kotona hoidetut lapset nykyisin jotain opetusta paitsi, jos vasta 6-vuotiaana menevät esikouluun ja päiväkoti on laiminlyöty.
jäävät paitsi ryhmämuotoista toimintaa, millä on selkeät varhaiskasvatussuunnitelmassa määritellyt koko maanlaajuisesti yhtenäiset perusteet. Niissä perusteissa huomioidaan pienen lapsen oppimisen ja kokonaishyvinvoinnin kannalta keskeisiä asioita ja oppimisen jatkumo koulun puolelle.
Siihen, onko päivähoito hyvä vai huono asia lapsen kannalta, en ota kantaa. Jokainen tekee itse ratkaisunsa. Mutta siis päivähoitoa ohjeistetaan niin, että lapsi tulisi kokonaisvaltaisesti, myös oppijana huomioiduksi. Ja varhaiskasvatus sisältää myös lapsen oppimisen tukemisen.
Kotona voidaan aivan yhtä lailla huomioida lapsen oppimiseen liittyviä asioita ja varmasti niin tehdäänkin paljon. Päivähoito antaa lapsen oppimisen huomiointiin kansallisesti yhtenäisen pohjan.
Jos lasta hoidetaan "pelkästään" kodissa ennen koulun aloittamista, hän jää paitsi varhaiskasvatuspalveluista ja siihen kuuluvasta esiopetuksesta. Tottakai hänellekin voidaan luoda pohja koulunkäynnille, mutta sen luominen on silloin vanhempien - eikä ammattilaisten - harteilla.
Kaikkien lasten olisi hyvää osallistua esiopetukseen, joka on ilmainen! Kunnalla on velvollisuus järjestää jokaiselle 6-vuotiaalle esiopetusta, huolimatta siitä, ovatko lapset kotihoidossa vai ei.
Minustakin olisi hyvä kaikkien lasten osallistua esiopetukseen nyt kun se on 6-vuotiaille tarkoitettu subjektiivisena oikeutena ja sitten myös. kun se toivonmukaan varhennetaan vuodella 5-vuotiaille oikeudeksi. Jos jo 4-vuotiaana lapsille annetaan esikouluopetusta päiväkodeissa, niin siinä tapauksessa kaikkien lasten olis hyvä osallistua siihen 4-vuotiaana. Mutta sitä en kannata, että kaikki lapset olisivat päiväkotihoidossa ihan vaavelista lähtien vain pelkän hoidon vuoksi, tietenkään. Esiopetus pitää kuitenkin kirjata selkeästi lakiin, jotta vanhemmat tietävät takuuvarmasti, jääkö heidän lapsensa esiopetusta paitsi, jos lapsi hoidetaan kotona. Tähän asti olen ollut käsityksessä, että ei jää mitään esiopetusta paitsi, vaikka olisi 6-vuotiaaksi kotona ja menisi sitten vasta esikouluun tai kuten nykyään sanotaan, esiopetukseen. Jos päiväkodissa 4-5 -vuotiaatkin ovat vastoin käsitystäni nyt jo esiopetuksen piirissä, niin informointia ei ole ollut kattavasti eikä lainvoimaa.
Päivähoidolle on aseitettu tavoitteita ja sitä ohjaa mm. Valtakunnallisen varhaiskasvatuksen linjaukset, eli Vasu. Vasussa määrätään päivähoidon sisällöt, kyseessä ei ole mikään laki, jota pitäisi kirjaimmellisesti ohjaa, vaan jokainen päiväkoti/perhepäivähoitaja toteuttaa linjauksen orientaatiot itselleen sopivalla tavalla.
4-5 -vuotiaat eivät nykyään ole esiopetuksen piirissä, vaan yleisten varhaiskasvatuspalveluiden, eli päivähoidon, piirissä. Eli heille ei varsinaisesti "opeteta" mitään, mutta päivähoitoon sisältyy kyllä oppimista pääosin leikin ja kokemuksien kautta.
Tältä sivulta sinä, ja vanhemmat, voivat käydä katsomassa, mitkä lait, asetukset ja asiakirjat ohjaavat päivähoitoa ja esiopetusta. Eli mitä ne kotona hoidetut lapset jäävät paitsi:
http://varttua.stakes.fi/FI/LaitJaLinjaukset/index.htm
Tässä esimerkkinä yksi lainaus:
Perusopetuslaki 1 luku 2 §
(Esiopetus on perusopetusta)
"Tässä laissa tarkoitetun opetuksen tavoitteena on tukea oppilaiden kasvua ihmisyyteen ja eettisesti vastuukykyiseen yhteiskunnan jäsenyyteen sekä antaa heille elämässä tarpeellisia tietoja ja taitoja. Lisäksi esiopetuksen tavoitteena on osana varhaiskasvatusta parantaa lasten oppimisedellytyksiä.
Opetuksen tulee edistää sivistystä ja tasa-arvoisuutta yhteiskunnassa sekä oppilaiden edellytyksiä osallistua koulutukseen ja muutoin kehittää itseään elämänsä aikana.
Opetuksen tavoitteena on lisäksi turvata riittävä yhdenvertaisuus koulutuksessa koko maan alueella."
Missä iässä päiväkotilapsia aletaan kutsua oppilaiksi?
nimittäminen sitten merkki siitä, että lapsi alkaa oppia ja opetus on oikeanlaista?
Koululaisia sanotaan oppilaiksi. Alle kouluikäiset on ihan vaan lapsia tai eskarilaisia. Mutta silti heitä myös opetetaan päivähoidossa suunnitelmallisesti ja myös kotona vähän vapaammin.
on sinun mielestäsi pienten lasten (=alle kouluikäisten) opetus, miten opetetaan? Millä tavalla pieni lapsi oppii? Mitä alle kouluikäisen lapsen pitäisi oppia? Mikä on erityisen tärkeää lapsen kasvulle ja kehitykselle?
että en saa tuosta puurosta selvää, että milloin se esikouluopetus siellä päiväkodissa nyt loppujen lopuksi alkaa. Onko sitä jo ennen 6-vuoden ikää vai eikö ole?
Esikoulussa 5-vuotiaille voitaisiin opettaa lukutaitoa, ja matematiikan alkeita pari tuntia päivässä. Pidättekö sitä liian rasittavana?
Laaja kysymys tuo viimeinen, enpä osaa muuta sanoa kuin että erityisen tärkeää lapsen kehitykselle ja kasvulle on itsetunto ja luottamus elämään. Sen rakentajina äiti ja isä ovat korvaamattomia. Ehkä et ole syvällisemmin ajatellut asioita, jos kuvittelet vastauksen tulevan muutamalla lauseella. En minä ainakaan pysty.
Päivähoidossa lapsille ei aseteta oppimistavoitteita, ei velvoitteita eikä heidän oppimistaan testata millään lailla. Päivähoidossa lapsille kuitenkin luodaan oppimistilanteita, ja luodaan perusta elinikäiselle oppimiselle. Lapsia siis ei varsinaisesti opeteta, mutta heitä kannustetaan oppimaan leikin, kokemuksien ja arkisten tilanteiden avulla.
Oppilaiksi lapset muuttuvat Suomessa vasta 7-vuotiaina, varsinaiseen kouluun siirtyessään.
Toivoin, että olisit lukenut edes tuota Stakesin Vasua, sillä se selventää näitä asioita todella hyvin. Mutta selvennetään vielä:
Julkiseen varhaiskasvatukseen osallistuvat alle kouluikäiset lapset. Julkiset varhaiskasvatuspalvelut ovat mm. päiväkodit, perhepäivähoitajat, ryhmäperhepäiväkodit ja leikkipuistot.
Julkisiin varhaiskasvatuspalveluihin sisältyy esiopetus.
Esiopetus on lain mukaan ilmainen palvelu, joihin kaikilla 6-vuotiailla on oikeus. Mikäli lapsi kuuluu pidennetyn koulunkäynnin piiriin (esim. Down-syndrooman takia), hän voi aloittaa esiopetuksessa jo 5-vuotiaana.
Esiopetus voidaan antaa päiväkodissa tai koulussa.
Ennen 6-vuoden ikää lapsi siis ei osallistu esiopetukseen, "eskariin", entiseen esikouluun.
Alle 6-vuotiaille lapsille luodaan kuitenkin oppimistilanteita ja heitä kannustetaan oppimaan leikin, kokemuksien ja arkisten tilanteiden kautta.
Lainaus aikaisemmasta viestistä:
"
Perusopetuslaki 1 luku 2 §
(Esiopetus on perusopetusta)
"Tässä laissa tarkoitetun opetuksen tavoitteena on tukea oppilaiden kasvua ihmisyyteen ja eettisesti vastuukykyiseen yhteiskunnan jäsenyyteen sekä antaa heille elämässä tarpeellisia tietoja ja taitoja. Lisäksi esiopetuksen tavoitteena on osana varhaiskasvatusta parantaa lasten oppimisedellytyksiä.
"
Ajattelinkin, että tuo ylläoleva teksti, jossa puhutaan oppilaista on harhaanjohtava. Myös lastentarhanopettaja -nimitys on harjaanjohtava, jos hän ei opeta. Oppistilanteita pikkulapsella on ihan syntymästä asti, oppiihan hän istumaan, seisomaan, kävelemään ja puhumaan, syömään, pyöräilemään, hiihtämään, luistelemaan ja sitä rataa. Eli päätykäämme siihen, että päiväkodissa hoidetaan silloin kun vahemmat eivät pysty ja sitten 6-vuotiaana lapsi menee esikouluopetukseen nykyisin.
Sitä ennen hän ei ole päiväkodissa opetusta saamassa.
lukemisen ja matematiikan valmiuksia lapsille omassa päiväkotiryhmässäni jo toimiessani 3-vuotiaitten kanssa. Ja pidän yllä näitä asioita myös oman 4-vuotiaan lapseni kanssa leikin ja pelin muodossa. Ja nimenomaan lapsen omasta kiinnostuksesta lähtien, vastaamalla siihen.
Tiedän, että ainakin päiväkodissa työskentelevät lastentarhanopettajat ovat saaneet opintojensa aikana paljon teoreettista tietoa ja opetusvalmiudet pienen lapsen kielenkehityksen ja lukemisen valmiuksien kehittämiseen. Alle kouluikäisillä ne systeemit vaan ei toimi samalla tavalla, kuin koulussa. Siis niin, että on tietyt oppitunnit, joiden aikana opetellaan tiettyä ainetta. Vaan pienillä lapsilla se on sitä, että voidaan vaikka metsäretkellä etsiä luonnosta jotain a:lla alkavaa tai miettiä millä kirjaimella mustikka alkaa. Musiikki ja loruttelu kehittää rytmitajua, mikä on myös lukemisen valmiuksien pohja ja sitä käytetään päiväkodeissa paljon. Myös liikunnalla on suuri merkitys pienen lapsen oppimisen kannalta. Sitä saavat päiväkotilapset ohjatusti. Pienten lasten opetus tapahtuu kokonaisvaltaisesti, tutkien, kokien, ja sillä kokonaisvaltaisella tavalla saadaan lapsi oppimaan paljon syvällisemmin myös kouluaineiden alkeita, kuin perinteisen koulun ainejakoisella menetelmällä. Kokemuksen ja monien aistien käyttämisen kautta jää parhaita muistijälkiä, myös aikuiselle.
Alakouluunkin sopii vielä kokonaisvaltainen oppiminen ja esim. Steiner-pedagogiikassa sitä käytetäänkin.
Ihan oikeassa olet, ettei kysymykseen siitä, miten pieni lapsi oppii tai mikä on lapsen kehityksessä tärkeintä, voi vastata lyhyesti. Mutta nuo kysymykset ovat oleellinen asia sen suunnittelun pohjalla, mikä liittyy pienten lasten hyvinvointipalveluihin ja niiden järjestämiseen.
aika suppeasti. Ja ainakin minä opetin lastentarhanopettajana monenlaisia asioita jo 3-vuotiaasta lähtien. Niin tekee myös muut tuntemani lastentarhanopettajat.
Lukemaan ei opetella vain kouluopettajajohtoisesti. Lapsen lukemisen ja matematiikan valmiuksia voi opettaa leikkien ja pelien muodossa ihan suunnitelmallisesti ja lapsen into säilyttäen. Niitä voi opettaa arkitilanteissa lapsen aloitteeseen vastaamalla tai innostamalla lasta ajattelemaan monenlaisia asioita. Ja lapsi oppii riittävästi valmiuksia saatuaan ja riittävän kypsyystason saavutettuaan, oikeita taitoja, kukin aikanaan.
Päiväkodeissa pidetään yhteisiä tuokioita, missä näitä valmiuksia ja paljon muuta kyllä mielestäni opetetaan. Mutta siis menetelmillä, mitkä eivät ole samoja, kuin perinteisen koulun ja isommille lapsille tarkoitetut menetelmät. Päiväkodissa annetulta opetukselta puuttuu tiukat tavoitteet, mitkä on koulun puolella. Eikä esimerkiksi kaikkien 5-vuotiaiden kohdalla ole ollenkaan järkevää edes asettaa tavoitteeksi, että kaikki oppisivat lukemaan tai plus-laskua. Ihan turha aiheuttaa tietoisia paineita jo 5-vuotiaasta lähtien siitä, että pitäisi oppia lukemaan, kun sen taidon oppimisessa on muutenkin suuri hajonta iän suhteen. Lapsen itsetunnnon vahvana säilymiseen opetuksella on myös iso merkitys.
Päivähoito ei ollut pelkkää hoitamista ainakaan muutama vuosi sitten, kun itse toimin päiväkodissa, eikä se ole sitä oman 4-vuotiaan lapseni ryhmässä nytkään. Ja kaikkein parasta on, että lapsi saa oppia tekemällä, tutkimalla, leikin ja pelien kautta sekä arkipäiväisissä tilanteissa. Oma lapseni on oppinut näin jo esimerkiksi plus-laskun idean, ilman mitään kouluopetusta.
luominen on suunnitelmallista toimintaa. Minä näen sen silloin yhtenä tapana opettaa. Se on toisenlainen tapa, kuin minkä enemmistö ihmisistä mieltää opettamisena. Mutta se perustuu kansallisesti annettuun ohjeistukseen ja tapahtuu pienen lapsen lähtökohtia kunnioittaen.
Ainakin lastentarhanopettajilla on menetelmätietoutta koulutuksen kautta eri "aineiden", ts. orientaatioalueiden opettamisesta pienille lapsille sekä tietoa siitä, mikä on lapsen kehitysvaiheisiin nähden sopiva tapa toimia opetuksellisesti.
Se, että päivähoidossa ei ole sellaisia opetuksellisia tavoitteita, mitä jokaisen lapsen pitäisi standardoidusti saavuttaa, aiheuttaa helposti sen harhakäsityksen, että päivähoito olisi pelkkää hoitoa, eikä sisällä ollenkaan opetusta.
Tuo laki säätää perusopetusta, ja laki koskee myös esiopetusta. Päivähoidosta säädetään laista lasten päivähoidosta, eli päivähoitolaissa. Jos tuota lakia lukee tarkasti, kuten olet tehnyt, esiopetukseen osallistuva lapsi on todellakin oppilas. Ja näinhän se saattaa toki ollakin, esiopetuksessa lapset tekevät tehtäviä, "koulumaisesti", ja lastentarhanopettaja tai luokanopettaja opettaa heitä. Mutta 0-5 -vuotiaiden päivähoidossa, (ja siinä päivähoidossa, johon 6-vuotiaat saattavat osallistua esiopetuksen ulkopuolella), ei puhuta oppilaista eikä lapsille opeteta mitään.
Edellinen vastaaja kertoi mielestäni laajasti, millaisista oppimistilanteista päivähoidossa on kyse. Toki lapsi oppii itsenäisesti asioista, mutta päivähoidossa asioiden oppimista voi edesauttaa luomalla siihen sopivia tilanteita.
Lastentarhanopettaja ei varsinaisesti opeta lapsia (paitsi esiopetuksessa), mutta hänellä on pedagoginen koulutus ja hän luo tilanteita, joissa lapsi voi oppia. Mitä pienemmästä lapsesta on kyse, sitä suurempi osa päivästä koostuu hoidosta, mutta lapsen kasvaessa hoidon tarve vähenee ja oppimis- ja kasvatustilanteet lisääntyvät. Lastentarhanopettaja ohjaa lasta, antaa virikkeitä, auttaa, neuvoo ja luo positiivisia oppimiskokemuksia, jotka toimivat pohjana elinikäiselle oppimiselle.
että lapsen äiti ja isä ovat kaikkein merkityksellisimmässä asemassa lapsen itsetunnon kehityksen ja elämään luottamisen suhteen. Kannattaa tuossa asiassa käydä tutkailemassa vähän varhaiseen kiintymyssuhteeseen liittyviä asioita, jos ei ole vielä tuttua.
Lastaan rakastava äiti ja isä voivat myös varhaisen kiintymyssuhteen kautta vaikuttaa lapseen niin, että turvallisuuden tunne ja lapsen minäkuva kehittyy "epänormaalisti", millä voi olla vaikutuksia koko jatkoelämän kannalta, sekä ihmissuhteissa että oppimisessa.
Edellisestä syystä kaikille perheille tarkoitetuilla yhteiskunnan tukipalveluilla on keskeinen rooli lapsen hyvinvoinnin tukemisessa. Sekä terveydenhuollon että päivähoidon kautta voidaan tukea myös lasten vanhempia kasvatustyössään. Ja tällä hetkellä tuetaan esimerkiksi päivittäisten lapsen päivään liittyvien pikku keskustelujen ja pari kertaa vuodessa käytävin kasvatuskeskusteluin päivähoidossa.
Minusta subjektiivisen päivähoito-oikeuden ja pikkulapsiperheille tarkoitettujen muiden palveluiden kautta on mahdollisuus tukea tasapuolisesti vanhempia kasvatustyössään. Se ei tarkoita sitä, että vanhempien merkitystä jotenkin vähätellään, heille tyrkytetään jotain tai otetaan heiltä vastuuta pois. Mutta näiden palveluiden kautta on mahdollista tehdä myöhempiä ongelmia ennaltaehkäisevää työtä lasten hyväksi tasapuolisesti. Sillä on merkitystä myös kansantaloudellisesti.
Hyvä, oppimista ei vastustetakkaan vaikka niin luulin. Olen samaa mieltä, että tietenkin 5-vuotiaita pitää opettaa esiopetuksessa toisin metodein kuin 7-vuotiaita koulussa. Mielestäni esiopetus pitää järjestää vähintään kaikille 5-vuotiaille lapsille yhtäläisenä oikeutena, eikä ainoastaan päiväkotilapsille, kuten nyt tapahtuu. Oppimisen metodeista olen myös samaa mieltä, eli ei liian koulumaista 5-vuotiaille. Jos pelätään koulun varhaistamisessa vuotta aikaisemmaksi liiallisen koulumaisuuden vuoksi, niin mikäänhän ei estä muuttamasta metodeta. Pääasia minusta on se, että lapset saavat opetusta jollain metodilla yhtä varhain kuin vertailumaissa.
Eli muuttaisin lainsäädäntöä siten, että alle 5-vuotiailla ei olisi subjektiivista päivähoito-oikeutta, mutta yli 5-vuotiailla olisi subjektiivinen oikeus esiopetukseen.
muutos. Ja nimen omaan niin, että otetaan huomioon 5-vuotias oppijana opetuksessa. Paljon tilaa leikille, tutkimiselle, keskustelulle, tekemiselle, kokonaisvaltaisuudelle. Silloin se toimii.
Mutta sen subjektiivisen päivähoito-oikeuden säilyttäisin kyllä, koska ihmisten elämä on niin monimuotoista, että sitä tarvitaan. Ja se toimii myös tasapuolisesti pienten lasten oppimisen valmiuksien tukemisessa ja siten on hyödyksi kansantaloudelle.
Eri asia on ihan pienten hoitaminen. Siinä tarvittaisiin eniten tukea lapsen hoitamiseen kotona, yhteisöllistä tukea äideille ja isille ja tietoa pienen lapsen kehityksen monipuolisesta tukemisesta. Mitä pienempi lapsi sen muotoutuvammat aivot! Ja ne muotoutuvat sen mukaan, missä ympäristössä lapsi elää, miten häntä hoidetaan.
Miksi lastentarhanopettajat, joilla on pedagoginen koulutus, vastustaisivat oppimista? Et ole ilmeisesti seurannut päivähoidon toimintaa tai lastentarhanopettajien ammatinkehitystä viime vuosikymmeninä? Päivähoidossa todellakin kannustetaan lapsia oppimaan, ja tuetaan tätä oppimista.
Oletko siis nyt sitä mieltä, että esiopetuksen piiriin kuuluisi kaikki 5-6 -vuotiaat ja koulu alkaisi sitten 7-vuotiaana? Vai aikaistettaisiinko kaikkea niin, että lapsi osallistuisi esiopetukseen 5-vuotiaana ja aloittaisi koulun 6-vuotiaana (osa lapsista, syksyllä syntyneet, jo 5-vuotiaana). Sillä oletko ottanut huomioon sen asian, että noin 1/4 ikäluokasta täyttää vuosia vasta syksyllä, koulun alkamisen jälkeen?
"Pääasia minusta on se, että lapset saavat opetusta jollain metodilla yhtä varhain kuin vertailumaissa."
Tällä hetkellä päivähoidoon (päiväkotitoimintaan ja perhepäivähoitoon) osallistuvat lapset saavat opetusta aivan alusta lähtien. Opetuksessa ei vain ole oppimistavoitteita eikä lasten oppimista mitata. Lapset kuitenkin oppivat asioita: matematiikan perusteita, luonnontieteitä, estetiikkaa, etiikkaa jne. jo päivähoidossa, eli varhaiskasvatuksessa.
Eli mallisi mukaan alle 5-vuotiaiden ensisijainen hoitopaikka olisi kodissa ja yli 5-vuotiailla olisi oikeus esiopetukseen muttei päivähoitoon sen oheella? Otettaisiin siis tietyllä tavalla samalla askel eteen- ja taaksepäin. Samalla hoitovapaan mahdollisuutta pitäisi pidentää parilla vuodella, jos lapsien ensisijainen hoitopaikka olisi koti.
Kouluun menoa aikaistettaisiin vuodella ja siten myös tietenkin esiopetusta.
Olet oikein ymmärtänyt minun kantani. Myös hoitovapaata pitää rustata sen mukaiseksi, jos nyt jollain vielä on vakituinen työpaikka, eli marginaaliryhmä on kyseessä siltä osin tulevaisuudessa. Kodinhoitorahaa tulee siis rustata jos tarve vaatii.