Jos haluaa tajuta islamia tai mitään uskontoa, on ymmärrettävä uskonnollisen uskon olemus. Se on luonteeltaan "järjetöntä", emotionaalista, antautumista.
Jos tätä ei ymmärrä, kuten ilmiselvästi tällekin palstalle usein kirjoitteleva "humanistiälykkö", analyyseissä uskonnoista ja niiden reformeista, mennään rankasti metsään.
Mikään järkiperäinen, älylle perustuva uususkonto, kuten tämä "Marian tunnustus" (myönnän suhtautuvani siihen lähinnä huvittuneesti), ei koskaan muutu uskoksi - lyhyen elinkaaren omaavaksi, pieneksi uskonnoksi kylläkin, jos kaikki onnistuu "satakympillä."
Ja niin, en kaipaa tähän kommentteja tyyliin: "Niin, uskonnot ovat älyttömiä ja kaikki aiheuttavat vain väkivaltaa jne." Uskonnot ovat "älyttömiä", mutta tässä "älyttömyydessään" ne saavat ihmisiä antautumaan ja omistautumaan erilaisille arvoille ja asioille. Näitä arvoja ja asioita voi arvostella ja arvottaa.
Lopuksi haluan vielä kerran tähdentää sitä, että ihminen, joka ei ymmärrä uskonnollisen uskon luonnetta, ei ymmärrä ns. "uskovia". Hän ei ymmärrä ns. "uskovia" kristittyjä, eikä hän ymmärrä uskovia muslimeja. Tämän islam-palstan kannalta tärkeää on se, että muslimien keskuudessa on maailmnalaajuisesti paljon enemmän niitä "uskovia" muslimeja, kuin kristittyjen joukossa "uskovia" kristittyjä - kiitos Euroopan sekularisoitumisen.
Jos tätä ei ymmärrä, kuten ilmiselvästi tällekin palstalle usein kirjoitteleva "humanistiälykkö", analyyseissä uskonnoista ja niiden reformeista, mennään rankasti metsään.
Mikään järkiperäinen, älylle perustuva uususkonto, kuten tämä "Marian tunnustus" (myönnän suhtautuvani siihen lähinnä huvittuneesti), ei koskaan muutu uskoksi - lyhyen elinkaaren omaavaksi, pieneksi uskonnoksi kylläkin, jos kaikki onnistuu "satakympillä."
Ja niin, en kaipaa tähän kommentteja tyyliin: "Niin, uskonnot ovat älyttömiä ja kaikki aiheuttavat vain väkivaltaa jne." Uskonnot ovat "älyttömiä", mutta tässä "älyttömyydessään" ne saavat ihmisiä antautumaan ja omistautumaan erilaisille arvoille ja asioille. Näitä arvoja ja asioita voi arvostella ja arvottaa.
Lopuksi haluan vielä kerran tähdentää sitä, että ihminen, joka ei ymmärrä uskonnollisen uskon luonnetta, ei ymmärrä ns. "uskovia". Hän ei ymmärrä ns. "uskovia" kristittyjä, eikä hän ymmärrä uskovia muslimeja. Tämän islam-palstan kannalta tärkeää on se, että muslimien keskuudessa on maailmnalaajuisesti paljon enemmän niitä "uskovia" muslimeja, kuin kristittyjen joukossa "uskovia" kristittyjä - kiitos Euroopan sekularisoitumisen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
on tällainen;
Hepr. 11:1
Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy.
Kristinuskovaiset ovat minun käsittääkseni idealisteja, jotka uskovat näkymättömän Jumalan olemassaoloon, vaikka häntä ei näy. Järjetöntä se ei ole sen vuoksi, että olemassaolon alkua ei tiedetä.
Jos pystytään todistamaan, että maailma on syntynyt ilman suunnittelijaa, sitten uskominen suunnittelijaan on järjetöntä. Kuitenkin jäljellä on vielä idealismi. Idealisti haluaa elää hyvää elämää oman itsekunnioituksensa vuoksi, koska ei voi muuta hyväksyä. Lisäksi edelleen on olemassa lait, joita ei ole kirjoitettu. Ne kuitenkin aiheuttavat pahan palaamiseen pahantekijään itseensä. Raamatussa on paljon näitä lakeja selitetty.
Jep Esko, minä tiedän, miten Raamattu uskon määrittellee, samalla puolella ollaan (koskien muhamattilaista väkivaltaa, siis). Tarkoitin "järjettömyyttä" ehkä hieman eri merkityksessä, kuin sen noinkin paljon yleistietoa omaavana henkilönä ymmärrät. Tarkoitin yksinkertaisesti sitä, että
a) ulkopuolisen maailman mittapuiden mukaan "uskovien" usko on "järjetöntä"
b) Tämä "järjettömyys" - miten sitä paremmin kuvaisin (?) - ei kysele tieteen faktoja, mitä tahansa se "tiede" "todistaisikin" .
Minä olen henkilökohtaisesti kristitty - agnostikosta/ateistista sellaiseksi kääntynyt. Ja olen idealisti, tietyllä tavalla aivan kuten sen sanoit: "Idealisti haluaa elämää hyvää elämää oman itsekunnioituksensa vuoksi, koska ei voi muuta hyväksyä."
Olemassolon ja elämän alku tunnetaan aika hyvin tieteen piirissä. Toinen asia on, voiko tämän kaiken yläpuolella olla vielä jumalallinen todellisuus. Sitä ei voida todistaa puolesta eikä vastaan ainakaan vielä.
Minusta usko voi olla myös järkevä elämänkatsomus. Uskon ei todellakaan tarvitse olla järjetöntä ja vain jotain tunteiden vallassa olemista.
Maallistuminen on hyvästä. Se osoittaa uskolle oikean paikan. Usko on tavallista arkista elämää Jumalaan luottaen ja lähimmäisiä rakastaen sekä toivoa parempaan.
Tällaiseen uskoon voi ja minusta pitäisikin sisältyä järkeviä kannaottoja elämästä ja sen tarkoituksesta. Arvot ja ihanteet ovat myös järkeviä asioita. Järjen käyttö on aina sallittua - ja myös tunteiden. Kumpikin kuuluu elämään.
Ehkä ymmärtäminen on väärä sana; jos uskon tai
uskonnon olemus on luonteeltaan "järjetöntä",
ei sitä lähtökohtaisesti voikaan ymmärtää.
Oikea sana voisi olla hyväksyä.
Mutta miten voi hyväksyä toimintaa joka on, ei vain
järjetöntä, vaan myös haitallista toisille.
Täten ainoa hyväksyttävä usko tai uskonto on
sellainen mikä on yksilön ja jumalan keskinäinen
asia. Sellainenhan ei vaadi muilta mitään, ja
siten yhteiskunnan kannalta harmiton.
Tällainen uskonto velvoittaa ainoastaan harjoit-
tajaansa.
Tämä ikävä kyllä toteutuu vasta tulevaisuudessa.
paremmin enaa maaritella.Kuinka oikeassa sina oletkaan Dhimmi.
Maaritelmasi on yksinkertaisuudessaan loistava, viela kun sen saa naiden "reformistien" takaraivoon iskostettua.
Uskonto on niinkuin jo nimikkeestakin ilmenee, USKOMISTA. Kohde voi olla vaikka Suomalais kansallinen Tapio, silla ei tassa yhteydessa ole merkitysta.
Maallistuminen "marian tunnustuksen" tyyliin ei ole enaa uskonnollista uskonto. Siina on jaljella enaa rituaalit ja tyhjat sanat joilla ei ole mitaan merkitysta.
Onhan Marian tunnustuksessa vielä jäljellä Jumala, armo, anteeksianatamus, rakkaus sekä kuolemanjälkeinen elämä! Ovatko edellä mainitut asiat sinusta akateemista ja tieteellistä tietoa? Ei uskoa? Mielenkiintoista kuulla muuta väitettävän!
...vaikka kommenttisi oli esitetty toiselle nimimerkille. Eli:
Ei ne sanat, vaan niiden sisältö, hyvä Pasi. Voit käyttää kuinka paljon tahansa samoja sanoja, kuin uskonnoissa/kristinuskossa käytetään. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että oikeasti ymmärtäisit uskonnollisen uskon luonnetta. Kyllä akateemisestikin noita sanoja voi käyttää - kuten minun näkökulmastasi teet - se on jopa tavallista humaistien keskuudessa. Mutta monia muitakin asioita "voi tehdä"...
Uskonnollinen uskova ymmärtää ja kokee - huom. kokee - nuo termit aivan eri tavalla kuin sinä (kun ilmeisesti haluat olla jonkin sorti humanisti - tarkoitukseni ei ole loukata - soisin sinun lukevan vaikka vähän Wittgensteinia).
Viitaten aiempaan vastaukseen tämän keskustelunaiheen avaukseen, surukseni huomasin sen ainoastaan vahvistavan ennakkoluuloni - et käsitä uskonnollista uskoa (tai wittgensteinilaisitain "kielipeliä", joka idea jokaisen kunnon humanistinkin tulee ymmärtää. Siksi en alunperin vaivautunut edes vastaamaan siihen, tässä yhteydessä nään sen kuitenkin sopivaksi.
P.S. Valaiseva tapa sanoa asiasi, ts. "onhan Marian tunnustuksesa jäljellä vielä se ja se jne..."
Uskoon liittyy minusta koko ihminen: ajattelu, järki, tunteet ja teot, toiminta. Usko on rakkautta Jumalaan ja se ilmenee arjessa elämänä luottamuksessa Jumalaan, ikuisuuden toivossa ja rakkaudessa.
Uskon ei tarvitse olla järjetöntä ja hullutusta. Toki näinkin voi uskoa, mutta se ei ole välttämätöntä eikä edes suotavaakaan. Ihmisen pitäisi kuunnella aina järjen valoa myös. Klassiset tulkinnat uskontojen sisällöstä ovat täynnä ristiriitaisuuksia ja vanhentunutta tietoa. Jokainen pyhä kirja edustaa oman aikansa ajattelua ja kulttuuria, ei muuta. Siksi olen päivittänyt suuria uskontoja. Järjenvastaisten näkemysten aika on ohi.
Uskon käsitteet Jumala tai kuolemanjälkeinen elämä eivät ole akateemista tai tieteellistä tietoa. Uskonnollinen tieto ei ole koskaan tieteellistä tietoa. Me emme voi millään tieteellisellä menetelmällä varmentaa uskontojen perusväittämiä todeksi. Uskonnollinen tieto on lopulta aina paremmin tai huonommin perustetua kuvitelmaa. On älyllistä epärehellisyyttä uskotella jotain muuta itselleen. Näiden kuvitelmien syntyä ja kehitystä sekä sisältöä eri aikoina voidaan tutkia historiantutkimuksen keinoin.
Mitä jää jäljelle? Perinteiset näkemykset joutavat syrjään järkevämpien ja nykyaikaisten näkemysten tieltä.