Lihavia moititaan tyhmiksi. Lyhytnäköistä... Tyhmyys ja älykkyys ovat suoraan relaatiossa itsekurin määrään. Älykkyys ei ole laisinkaan merkittävä ominaisuus, itsekuri sen sijaan on kaikki kaikessa.
Yksinkertaista. Jos et pysty kontrolloimaan syömisiäsi, et pysty suorittamaan edes yksinkertaisinta mielenhallintaa. Turha haaveillakaan menestymisestä tieteen ja älyllisten mittelöiden kentällä. Opiskelu vaatii raakaa työtää ja itsekuria. Älykkyys pelaa tässä ongelmassa vain marginaalista roolia.
Isaac Newton työskenteli fysiikan ja matematiikan parissa jopa 20 tuntia päivittäin. Mies hallitsi mielensä täydellisesti. Mutta jo sadan vuoden sisään Leonard Euler ja C.F. Gauss tulivat loistamaan vieläkin suuremmalla neroudella ja mielenhallinnalla. Leonard Euler oli ennen kaikkea 1700-luvun kiistaton matematiikan kuningas, mutta hän oli myös lääketieteen, fysiikan, musiikin teorian ja minkä tahansa analyyttisen tieteen suuri mestari.
Mitä lihavuus kertoo meille? Jos henkilö on vasten tahtoaan lihava, ei hän voi olla taitava missään järjellisessä toimessa. Eihän hän pysty hallitsemaan mieltään edes mässäilynhimojensa suhteen. Tämä on totuus.
Yksinkertaista. Jos et pysty kontrolloimaan syömisiäsi, et pysty suorittamaan edes yksinkertaisinta mielenhallintaa. Turha haaveillakaan menestymisestä tieteen ja älyllisten mittelöiden kentällä. Opiskelu vaatii raakaa työtää ja itsekuria. Älykkyys pelaa tässä ongelmassa vain marginaalista roolia.
Isaac Newton työskenteli fysiikan ja matematiikan parissa jopa 20 tuntia päivittäin. Mies hallitsi mielensä täydellisesti. Mutta jo sadan vuoden sisään Leonard Euler ja C.F. Gauss tulivat loistamaan vieläkin suuremmalla neroudella ja mielenhallinnalla. Leonard Euler oli ennen kaikkea 1700-luvun kiistaton matematiikan kuningas, mutta hän oli myös lääketieteen, fysiikan, musiikin teorian ja minkä tahansa analyyttisen tieteen suuri mestari.
Mitä lihavuus kertoo meille? Jos henkilö on vasten tahtoaan lihava, ei hän voi olla taitava missään järjellisessä toimessa. Eihän hän pysty hallitsemaan mieltään edes mässäilynhimojensa suhteen. Tämä on totuus.
Vastaukset 31
Vanhimmat
tämähän oli jo aika taitava provo. muuten ihan täydellistä, mutta johtuuko lihavuus aina itsekurin puutteesta?
on muuten lohduttavaa tietää, että joku sentään osaa sanoa mikä on totuus. ja minä hupsu kun luulin, että sitä ei kukaan voi tietää. onneksi joku on täällä rasva-aivoja sivistämässä.
Hiukan pompsahti ylidramaattiseksi sun tulkinta itsekurista. Hyviä puolia toki on, mutta kuulostaa hiukan kuin Matti Vanhasen isältä,joka kiihkoili ihmisrotukysymysten kanssa.
Ensinnäkin järjellistä ja äärimmäisen haastavaa toimintaa on esim.luovuuden ja taiteellisuuden erilaiset osa-alueet.
Siten analyyttisen teorian mestareista löytyy myös ns.lihavia ihmisiä. Esim. musiikin parista. Kuvataide, esittävät taiteet. Meillä on huippuja suomessakin!
Heillä on itsekuria ja suunnatonta intohimoa tieteensä/taiteensa parissa operoidessa.Itsekuria kun puhutaan oman taiteen/tieteen tekemisestä ja tutkimisesta.
Voisi paremminkin ajatella, että erittäin viisas ja taitava ihminen ei vain välitä niin epärelevanteista asioista kuin liikakilot tai ulkonäkökysymykset.
Tottakai mieli pahoittuu jokaisella, jos saa osakseen masentavaa kritiikkiä läskeistänsä tai vääränlaisista asuvalinnoista, mutta se on näille ammatilleen kaikkensa antaville ihmisille lopulta niin toisarvoista!
Se ei ole kiinnostavaa ensisijaisesti mitä muut ajattelevat sinusta vaan se mitä saat aikaiseksi ammatissasi.
Mitä itsekurilla voidaan tarkoittaa tänäpäivänä ja onko se enää verrannollinen suoraan hyvinvointiin ja onnistumiseen?
Pakonomainen itsekuri voi kertoa kyllä myös henkisestä ja fyysisestä pahoinvoinnista.
Jos ihminen ei uskalla koskaan päästää "irti" ja lakata tarkkailemasta itseään fyysisesti ja psyykkisesti käyttäytyvänä normiolentona hän voi jopa sairastua-pahastikin.
Matematiikan,fysiikan,kemian, luonnontieteen ja taiteen osaajien huippuammattilaiset sanovat, että tärkeää on osata katsoa asioita kolmiulotteisesti, syvyyssuunnassa. Se vaatii itsekurin ja kontrollin hölläämistä että kykenee tuolaiseen luovaan tilaan.
Eiköhän nämä nerot rakasta sitä mitä tekevät. Sellaisen tekeminen mistä pitää ei vaadi kovin paljon itsekuria.
Kyllä se vaatii erittäin paljon itsekuria välillä kun pureutuu syvemmälle johonkin taiteen teoriaan tai kun yrittää fyysistää sitä nuoteiksi paperille tai liikkeeksi näyttämölle.
Se vaatii paljon itsekuria vaikka en välillä todellakaan pidä työni vaikeista solmuista, ne suorastaan kauhistuttavat minua. Tiedän kuitenkin, että jos uskallan päästää jossakin vaiheessa kontrollista ja "itsekurista" irti vaikeatkin kohdat pyrkivät näyttäytymään mahdollisilta ratkaista ne.
Puhun kokemuksestani ja väitän,että itselleni hyvin tärkeä ja paljon rakastamani ala vaatii tekijältään myös paljon itsekuria ja tiukkaa kontrollia.
Mitä haasteellisemmaksi pitämäni kiinnostuksen kohde käy, sitä enemmän se vaatii minulta itsekuria ponnistella pitämäni asian eteen.
Ilman itsekuria en pärjäisi pitämässäni ammatissa, enkä voisi toimia työssäni ainakaan ammattimaisesti ilman sitä.
Ammatti on valittu itse, koska se kiinnostaa ja näin ollen rankkaankin työhön on helpompi motivoitua. Lihavuus on monesti ollut aina osana ihmisen ruumista ja täydelliseen elämäntapamuutokseen (laihduttamiseen) tarvitaan kyllä ihan erilaista itsekuria.
Useissa asioissa tarvitaan itsekuria, mutta aiheessa josta on kiinnostunut se on selvästi helpompi säilyttää kuin sellaisessa jonka haluaisi jättää kokonaan kokematta.
Sitten voisi kysyä onko ihmisyys valittua, siis syntyä ihmiseksi?
Oletetaan, että pitää elämäänsä arvokkaana ja mielekkäänä,ilman laihuuden ihannointia.
Jos ns.lihavuus on osa ihmisyyttä, miksi sitä pitäisi muuttaa väkipakolla tai arvottaa ihmistä sen mukaan mikä on hänen painoindeksinsä?
Kyllä ihmistä motivoi itse elämä, eniten, kun oikein ajattelee.
Tasapainoisen ihmisen elämässä erilaisuuden sietokykyä löytyy kyllä.
Ensinnäkin minulla ei ole mitään lihavaa ihmistä vastaan, vaan olen huolestunut lihavuudesta yhteiskunnallisena ongelmana.
Mielestäni ihmisen ei tarvitse laihduttaa vasten tahtoaan jos nauttii elämästään sellaisena kuin se on. Kuitenkin lihavuudella on usein elämänlaatua alentava vaikutus.
Perustin tuon motivaatio ajatuksen lähinnä omaan elämääni. Minä rakastan urheilua, vaikka joskus mennään niin että silmissä sumenee ja verisuonet meinaavat puhjeta päässä ja viimeiset toistot/loppukiri on silkkaa tuskaa, niin silti rakastan sitä. Se on minun juttuni ja se motivoi minua myös muuhun tekemiseen.
Vaikka itsekurini riittää ohjelman ja ruokavalion noudattamiseen, ei se välttämättä riitä vaikkapa fysiikan lukemiseen, koska se ei kiinnosta minua kovinkaan paljon. Kyllähän näissäkin asioissa on poikkeuksia, mutta yleensä siihen mistä pitää on helpompi antaa kaikkensa.
Sitten pitäisi tietää jokaisen elämänlaadun kriteerit. Ne arvattavasti ovat hyvin poikkeavia toisistaan. Varmaan kaikille yhteinen tekijä on, että saisi kokea onnellista ja ihmisarvoista elämää.
Mikä on elämänlaadun mittari, jos vertaa keskenään laihaa tai lihavaa ihmistä?
Entä yksinäinen tai suurperheen huoltaja. Sosiaalihuollon varassa elävä vanhus tai opiskelemaan lähtevä nuori.
En uskaltaisi vetää suoraa linjaa siihen, että lihavuus alentaisi elämänlaatua.
Mietityttää tuo yhteiskunnallinen ongelma.
Kenen tai millaisen yhteiskunnan ongelma lihavuus on.
Tiedän, että englannissa kouluikäiset lapset patistetaan muuttamaan ruokailutottumuksiaan koska syövät liian epäterveellisesti ja terveydenhoito on huolissaan lasten painokäyrien noususta!
tarkoititko samaa täällä suomessa?
Lihavuuden ja nuorekkaan ulkomuodon kanssa kamppaileminen on synnyttänyt suomeenkin valtaisan bisneksen, joka osaltaan lisää työpaikkoja ja sen ympärillä pyörii valtavat summat rahaa.
Liikuntasalibisnes kukoistaa ja suomeenkin on rantautunut euroopasta ja USA:sta viimeisimmät trendit. Sen myötä harrastevälineet, vaatteet. Puhumattakaan kosmetiikasta, joka elää naisille suunnatun nuoruuden ja laihuuden idean markkinoinnista.
Kärjistetysti voisi sanoa, että lihavuus ja sitä vastaan kamppailu luo markkinoita ja rahaa ympärilleen. Se ei voi siis olla siten yhteiskunnallinen ongelma, vai mitä?
Eikö sydän,-ja verisuonitaudit ole varmimpia suomalaisten tappajia? Tupakka ja viina? Stressi?
Ei kai ole tilastoitu, että automaattisesti vain lihavat ihmiset kärsisivät näistä?
"Mieluummin onnellinen jumppaava pullukka kuin stressautunut kireä laiheliini" ;)
kieltäytymällä tarpeettomasta rietastelusta, kuten Jumala on määrännyt! Ei riitä itsekuri. Himo on liian polttava. Irvokkuuden huippu on se, että sen himon SAMMUTTAA vasta Helvetin TULI. Silloin ei enää himoita seksiä, koska muu tuska on pohjaton ja sen kanssa painitaan sitten IÄISYYS!
Jumala ei ole kieltänyt syömistä (paitsi saastuneiden eläinten osalta). Syömisestä nauttivan ei tarvitse kieltäytyä syömästä. Syöminen ei ole rietasta.
ihme viestejä sie lähettelet kyllä... :S
"ihme viestejä sie lähettelet kyllä... "
Juuri noin! Onhan puhe Rististä hullutusta niille, jotka joutuvat kadotukseen. Määräänsä enempää ei kannata heitellä helmiä sioille. Näin opastaa Raamattu. Minä pidän vielä toivoa yllä, mutta en minäkään kovin kauaa jaksa helmiä heitellä räävittömille tuhlattavaksi.
:D osu ja uppos!
Olen saanut sen käsityksen että kukaan ei saisi harrastaa seksiä.
Ajatteletko että ihmisiä on jo tarpeeksi maailmassa?
Voitko kuvitella vanhempasikin ovat harrastaneet seksiä sinut tehdessään.
Ylensyöminen (ja juominen) on yksi seitsemästä kuolemansynnistä, eli jos syöt yli oman tarpeen rikot raamatun käskyjä vastaan itse asiassa paljon pahemmin kuin vaikkapa ne jotka nauttivat hyvästä seksistä avioliitossa.
Eikös Jumala käskenytkin Aatamin ja Eevan mennä ja täyttämään maan? Ja maata ei täytetä muutakuin harrastamalla seksiä ja saamalla lapsia. Kylläpäs on ristiriitaista. Ei saisi rietastella, mutta silti pitäisi toteuttaa Herran toivetta ja täyttää maa. Onkos tässä Pontso ehkä jokin pikkuinen ristiriita?
Ja sitten tuosta älykkyys-itsekuri aiheesta. En jaksa kiistellä aiheesta kovin paljon, mutta sen on jokaisen lihavan tunnustettava, että yleensä lihavuus johtuu liikasyömisestä ja jonka voi myös yleensä yhdistää kurittomuuteen. Aina ei tietenkään ole näin. On erilaisia sairauksia, jotka aiheuttavat lihavuutta.
Mutta pitääkö tässä nyt vielä yhdistää älykkyys ja lihavuus keskustelu toisiinsa. Hyvinpä se minun siskoni on menestynyt, vaikka onkin lihava. Lopettakaa nyt oikeasti tämä lihavien sorsiminen ja tehdään keskustelusta mukavampaa? Ei ole kyse siitä, että en jotenkin halua "nähdä totuutta", mutta tämä paikka aivan huokuu negatiivista energiaa.
Sieltähän se itse pääprovoilija antoi jälleen kerran kuulua itsestään! Kiitos valistuksesta, muutenhan me lihavat olisimme aivan hukassa, jos sinä et silloin tällöin kirjoittelisi ja kertoisi meille "tyhmille lihaville" absoluuttisia totuuksia. Minä raukka olen opiskellut sellaista, että absoluuttista totuutta ei ole, mutta ilmeisesti opettajani eivät ole vielä tutustuneet sinuun.
"Älykkyys ei ole laisinkaan merkittävä ominaisuus, itsekuri sen sijaan on kaikki kaikessa." Tarkoittaako tämä, että esim. anorektikot ovat täydellisiä, mitä tulee itsekuriin, vai olenko kenties ymmärtänyt tämänkin väärin. Anorektikoillahan on valtava itsekuri, mitä syömiseen tulee. Täytyy yrittää pyrkiä siihen, minä olen vasta ahmimisen ja oksentelun varassa.
Kiitos taas kerran "absoluuttisista totuutksistasi". Ehkä me lihavat vielä joskus opimme edes osan viisaudestasi. Älä jätä meitä oman onnemme varaan, sillä sehän olisi kuin heitteille jättöä.
Ei ole mikään ihme, että sinulla on nuo kaikki ominaisuudet, viisaus itsekuri, absoluuttisen totuuden tieto, olethan syntynyt jo 1700-luvulla, joten jotain on jäänyt sinullakin muistiin. Ei taida edes dementia vaivata, vaikka olet jo 307-vuotta. Taisit tuntea Isaac Newtonin ihan henkilökohtaisesti. Mielettömän hienoa!Onneksi olkoon ja kiitos viisaudestasi!
tuollaisiin viesteihin? Jättäisitte kaikki vastaamatta provoihin, ehkä ne sitten vähitellen loppuisivat...
"Minä raukka olen opiskellut sellaista, että absoluuttista totuutta ei ole..."
Olet siis opiskellut maailman kuuluisimman kehäpäätelmän. Se, että sinä ja opettajasi vannovat sen nimeen, kertookin jo kaikein olennaisen älyllisistä taidoistainne. Logiikan kurssi olisi paikallaan.
"Tarkoittaako tämä, että esim. anorektikot ovat täydellisiä, mitä tulee itsekuriin, vai olenko kenties ymmärtänyt tämänkin väärin..."
Ei, mutta väitös kertoo hyvinkin paljon älynlahjoistasi. Itsekuria on se, että rakennat etukäteen suunnitelmia elämänkulustasi, jotka sen jälkeen toteutat käytännössä. Jos haluat laihtua, teet suunnitelman ja toteutat sen. Helppoa. Jos taas lihavuus ei vaikuta suunnitelmiisi, voit rauhassa säilyä lihavana. Tosin silloin lienee turha ruikuttaa tällä palstalla.
"absoluuttisen totuuden tieto..."
Uit liian syvillä vesillä älynlahjoihisi nähden. Kuka tahansa vähänkään älykkäämpi henkilö sivuuttaa absoluuttisen totuuden käsitteen, koska seillaista ei ole mahdollista määritellä missään hedelmällisessä logiikassa. Kannattaa lainata kirjastosta matemaattista logiikkaa tai meta-matematiikkaa käsittelevä teos ja lukaista se laihdutuksen ohella.
Niin, älynlahajani ovat, mitä ovat. Sinulla taas on suurenmoinen ajattelu- ja päättelykyky. Ehdotan, että aivosi säilötään formaliiniliuokseen, sitten, kun sen aika on. Vaikkapa omieni viereen, niin koululaiset museokierroksella voivat niitä ihmetellä. Opettaja selostaa, että "tässä on L:n nerokkaat, kultivoituneet aivot, kun taas nämä tässä vieressä ovat taivaanrannan maalarin aivot, huomaattehan selvän eron"?
On se oikeasti kauheaa, että minua on johdettu niin harhaan, melko korkealla tasollakin, että asoluuttista totuutta ei ole. Minä uskoin sokeasti opetukseen, mutta puhunkin nyt "vain" filosofiasta.
"Kalle Michelsenin edellä olevassa esityksessä kertautuu toistuvasti ajatus, että todellisuus on meidän näkemystemme luomaa. Yksilön kokemuksista muodostuu yhteissummana todellisuus. Yhteisössä todellisuus syntyy usein keskustelun kautta. Yksilöt muokkaavat todellisuutta omista lähtökohdistaan"
"Todellisuus merkitsee sitä olemassa olevien ilmiöiden, kokemusten ja havaintojen kokonaisuutta, johon yksilö tai yhteisö syystä tai toisesta uskoo. Todellisuuden sisältö riippuu siten pitkälti ainakin yhtä paljon uskosta ja luottamuksesta kuin tiedosta."
Lähde Kalle Michelsen
Kyllä me ollaan jo vakuuttuneita sinun ylivertaisesta älystäsi.
Hyödynnätkö sitä muuallakin kun lihavuuspalstalla?
hyvä viesti oli kyllä... huomaa kuinka kärttyset lihavat tulee tänne itseään puollustamaan
Eikö tämä olekkaan lihavuus palsta?
Oletko hyväntuulinen lihava.
Minä en ole kärttyinen aika lihava kylläkin.
mainetta tyhmyydelläsi! toisilla on itsekuria olla syömättä liikaa, muttei esim. juomatta, polttamatta, pettämättä puolisoaan, olla turvautumatta väkivaltaan pinnan palaessa, säästämään... Eiköhän jokaisella ihmisellä ole joku heikkous jossa tarvittaisiin itsekuria, mutta se ei vain riitä. Ja kylläpä noita menestyneitä lihavia löytyy paljonkin esim politiikan ja taiteen saralta joten IHAN OIKEESTI... Lopeta...
pahasti pielessä,
Niin, ihmisillä on erilaisia tarpeita (kt.esim Maslow). Osa ihmisistä on jämähtänyt fyysisten tarpeiden tyydyttämiseen kuten ravinnon saamiseen, suvun jatkamiseen ja osa taas itsensä kehittämiseen. Näiden tarpeiden tyydyttämisen tarve ei ole pelkästään riippuvainen ihmisen älykkyydestä vaan monesta muustakin tekijästä ja kaiken lisäksi nämä tarpeet vaihtelevat jokaisella ihmisellä elämän eri vaiheissa ja tilanteissa.
Mikäli ihminen jostakin syystä kokee pakonomaista tarvetta tyydyttää nimenomaan ravinnontarvettaan, niin siihen on aina jokin syy esimerkiksi kriisi, psyykkinen sairaus tms. jota en sen enempää kompetenssin puutteessa kommentoi.Seksiaddiktitkin kärsivät jostakin psyykkeen häiriöstä.
Toisaalta taas ihminen, joka huseeraa aliravitsemuksen partaalla jonkun tieteellisen ongelman parissa ei myöskään ole ihan normaali.
Olen syntynyt vuonna 44 syksyllä.
Sota loppui jonkin ajan päästä.
Kaikesta oli puutetta.
Äitini oli lisäksi sen aikainen uusavuton.
Hän ei laittanut juuri koskaan ruokaa.
Söimme leipää ja margariinia enimmäkseen.
Minulla oli ainainen nälkä.
Nykyisin ostan kaikkea hyvää mitä haluan syödä.
Mutta en silti ole mikään erityisen lihava jos en hoikkakaan.
Vaikka ei olisi nälkäkään on aina oltava jääkaappi täynnä kaikenlaista mikä milloinkin maistuu.
Kai on jäänyt jonkinlainen pelko siitä että ruoka voi loppua.
Ja minulla, joka olen -60 luvun lopulla syntynyt, täytyy ruokakaapissa olla aina tiettyjä säilykepurkkeja ja jääkaapissa tietyt perusraaka-aineet. Mietin, että miksi niin, vaikka harvemmin näitä ruokia syön ja osa on aika rasvaisiakin. Joudun heittämään pois vaan pilaantuneena( siitä tulee huono-omatunto).
Ajattelen sen olevan jotain turvallisuuden hakua, koska äitini osti ja käytti samanlaisia tuotteita ja ruuanlaittoon liittyi jotenkin hyviä asioita. Ainakin äiti oli silloin onnellinen ja saattoi lauleskellakin.
Vaikka 2 heistä on jo aikuista.
Taisi mennä tuo väittämäsi vähän pieleen: "Jos et pysty kontrolloimaan syömisiäsi, et pysty suorittamaan edes yksinkertaisinta mielenhallintaa. Turha haaveillakaan menestymisestä tieteen ja älyllisten mittelöiden kentällä. Opiskelu vaatii raakaa työtää ja itsekuria."
Entäs vikkapa, Helmut Kohl, Mitterrand, Paasikivi, Ahtisaari, Hella Vuolijoki, Leif Segerstam, Sikka-Liisa Anttila, Anita Välkki, Birgit Nilsson, Winston Churshill (tiedätkö muuten edes ketä nuo ovat?) yms. yms.
On tainnut heidän osalleen tulla melkoisen paljon taiteellista ja älyllistä menestystä enemmän kuin sinulle? Vai mitä? Sinä jäät pelkäksi paskan räkyttäjäksi, josta ei ole mihinkään. Luovuus vaatii muutakin nääs kuin itsekontrollia - mutta ethän sinä luovuudesta ja älykkyydestä tiedäkään mitään.
Okei, okei. Lihavat ovat itsekurittomia. Eivät pysty hallitsemaan mielihalujaan syömisten suhteen.
Saman tien myös tupakoitsijat. Alkoholin käyttäjät. Rahapelien pelaajat. Ihmiset, jotka eivät pysty elämään ilman liikuntaa, ts. pakko päästä lenkille/kuntosalille (mm. Sauli Niinistö!)
Joka ainoa asia, mikä on ihmisille tärkeää elämässä, mitä ikinä se sitten kullekin onkaan, voidaan luokitella addiktion tyyppiseksi, hallitsemattomaksi mielihaluksi.
Tällä tavoin esimerkiksi sinun ylistyksesi ihmisistä, jotka "hallitsevat mielensä täydellisesti", vaikuttaa aivan sairaalloiselta, hallitsemattomalta mielihalulta, jota et ilmeisestikään pysty kontrolloimaan.
Seuraus (oman teoriasi mukaan): et pysty suorittamaan edes yksinkertaisinta mielenhallintaa. turha haaveillakaan menestymisestä tieteen ja älyllisten mittelöiden kentällä.
Elämä vaatii raakaa työtä ja itsekuria. Koittaisit siis edes pitää suusi, mitä tuollaisiin naurettavan teknokraattisiin, tunneälyttömiin ja täysin perusteettomiin kommentteihin tulee. Et voi antaa itsestäsi muuta kuin mielipiteeseesi suhteutettuna ristiriitaisen ja typerän kuvan.
Yhdessä asiassa olen kyllä samaa mieltä "itsekurin "puolesta puhuvalle.
Onhan se niin, että sitä itsekuria tarvii monien elämänhallintaan liittyvien asioiden kanssa kuten tupakan ja viinan kanssa kamppailevat ihmiset,(minä itse). Siinä yhteydessä puhuisin jo itsekurin tärkeästä merkityksestä motivaation kaverina.
Mulle itsekuri tarkoittaa kommunikoimattomuutta mielihalujeni kanssa, silloin kun viina ja tupakka piru kärttää eniten seuraa. Eli käytän itsekuria orjapiiskurina, jonkinlaisena sisäisenä kannustimena ittelleni. Vähän kuin varjonyrkkeilisin itteni kanssa.
Ei sillä mitään tekemistä ole mielestäni luovuuden kanssa. Tai mielihyvän kanssa, ainakaan mulla. Raakaa meininkiä. Behavioristista ajattelua, mitä vaan.
Voisko sitä ajatella, että sopiva annos itsekuria yhdistettynä luovuuteen ja kommunikaatioon toisten kanssa voisi olla hyvä yhdistelmä?