En missään nimessä kannata eläinkokeita enkä soisi millekkään luontokappaleelle seuraavaa koetta. Pohdinta on täysin teoreettinen ajatusleikittely vailla mitään totuuspohjaa.
Kuvitteellinen rottakoe:
Valmistelut:
Rakennetaan laajahko labyrintti. Labyrintin käytävän pohjalle maalataan keskiviiva kuten maanteillämme. Labyrinttiin on 10 sissäänpääsyä ja yksi ulospääsy.
Ruokitaan muutamia viikkoja 10 urosrottaa luonnollisessa virikkeellisessä ympäristössä niin että ne ovat kaikki yhtä vahvoja ja lisäksi fyysisesti ja henkisesti terveitä. Tänä valmisteluaikana mahdollistetaan niille myös luonnollinen parittelu naaraiden kanssa.
1. Vaihe:
Ryhdytään kouluttamaan rottia sokkelossa niin, että aina kun ne eivät kulje labyrintissä keskiviivaan oikella puolella annetaan niille kevyt sähköshokki. Maalissa niille tarjotaan ruokaa ja naaraita. Kun rotat oppivat kulkemaan labyrintin alusta loppuun keskiviivansääntöä noudattaen siirrytään vaiheeseen kaksi.
2. Vaihe:
Tässä vaiheessa ryhdytään kouluttamaan rottia väistämään oikealta tulevaa. Poiketen vaiheesta 1, annammekin tämän säännön rikkomisesta ja toiseen rottaan törmäämisestä aika mojovan sähköiskun. Kun rotat oppivat kurkkaamaan risteyksissä oikealle siirrymme vaiheeseen kolme. Vaiheiden 1-2 jälkeen liikehdinnän pitäisi olla kunkin rotan kohdalla sujuvaa, ja kaikki löytävät tiensä maaliin ilman törmäilyjä ja kommelluksia, eikä sähköshokeillekkaan ole tarvetta. Maalissa rotat palkitaan aina ruoalla ja naarailla.
3. Vaihe:
Kolmosvaiheessa rottien liikennöintiä aletaan häiritsemään pienin ärsykkein. Ensinnäkin ennen labyrinttiin pääsyä rotat pidetään pienessä nälässä ja niiltä evätään myös parittelu. Lisäksi niiden lepoa häiritään streessaavin tekijöin, kuten äänin ja valoin. Kun rotat lasketaan labyrinttiin seurataan niiden suhteellisia nopeuksia ja hitainta rottaa aletaan painostamaan pienin takalistoon annetuin sähköiskuin. Olennaista on että sähköshokki on kuitenkin vain ärsyke ja huomattavasti pienempi kuin törmäilystä annettava. Myös maaliin tuloa muutetaan siten että vain ensimmäiselle annetaan ruokaa ja mahdollisuus paritteluun, ja muut saavat katsella vain vierestä.
Mitäpä luulette minkälaiseksi meno yltyisi tässä viimeisessä vaiheessa? Itse veikkaan, että nälkäiset, kiimaiset ja stressaantuneet rotat alkaisivat ottaa enemmän ja enemmän riskejä. Ennemmin tai myöhemmin ne unohtaisivat miltä törmäämisestä annettava sähköisku tuntuu ja keskittyisivät vain välttelemään takapuoleen annettavaa pientä nipistystä. Loppusuoralla voisi varmasti olla myös kiinnostavaa seurattavaa kun peräkanaa ravaavat väsyneet, stressaantuneet, nälkäiset ja kiimaiset rotat yltyisivät epätoivoissaan siirtymään vastaantulijoiden kaistalle, unohtaen myös siitä aiheutuvan kärsimyksen eli sähköiskun.
Jatkopohdintaa:
Entäpä jos rottien nopeutta alettaisiin myös rajoittamaan? Eli annettaisiin pienen pieni sähköisku myös liian nopeasti etenenemisestä. Minkälaiseksi rotat tämän pienen ärsykkeen arvottaisivat? Olisivatko ne valmiita viisveisaamaan nopeusrajoituksesta kunhan pääsisivät vain tavoitteisiinsa.
Yleisesti ottaen minkälainen yksilö tässä pelissä loppujen lopuksi pärjäisi parhaiten, ja toisaalta minkälainen yksilö tällaisessa systeemissä voisi elää edes tavallisen rotan arvoista elämää?
Kuvitteellinen rottakoe:
Valmistelut:
Rakennetaan laajahko labyrintti. Labyrintin käytävän pohjalle maalataan keskiviiva kuten maanteillämme. Labyrinttiin on 10 sissäänpääsyä ja yksi ulospääsy.
Ruokitaan muutamia viikkoja 10 urosrottaa luonnollisessa virikkeellisessä ympäristössä niin että ne ovat kaikki yhtä vahvoja ja lisäksi fyysisesti ja henkisesti terveitä. Tänä valmisteluaikana mahdollistetaan niille myös luonnollinen parittelu naaraiden kanssa.
1. Vaihe:
Ryhdytään kouluttamaan rottia sokkelossa niin, että aina kun ne eivät kulje labyrintissä keskiviivaan oikella puolella annetaan niille kevyt sähköshokki. Maalissa niille tarjotaan ruokaa ja naaraita. Kun rotat oppivat kulkemaan labyrintin alusta loppuun keskiviivansääntöä noudattaen siirrytään vaiheeseen kaksi.
2. Vaihe:
Tässä vaiheessa ryhdytään kouluttamaan rottia väistämään oikealta tulevaa. Poiketen vaiheesta 1, annammekin tämän säännön rikkomisesta ja toiseen rottaan törmäämisestä aika mojovan sähköiskun. Kun rotat oppivat kurkkaamaan risteyksissä oikealle siirrymme vaiheeseen kolme. Vaiheiden 1-2 jälkeen liikehdinnän pitäisi olla kunkin rotan kohdalla sujuvaa, ja kaikki löytävät tiensä maaliin ilman törmäilyjä ja kommelluksia, eikä sähköshokeillekkaan ole tarvetta. Maalissa rotat palkitaan aina ruoalla ja naarailla.
3. Vaihe:
Kolmosvaiheessa rottien liikennöintiä aletaan häiritsemään pienin ärsykkein. Ensinnäkin ennen labyrinttiin pääsyä rotat pidetään pienessä nälässä ja niiltä evätään myös parittelu. Lisäksi niiden lepoa häiritään streessaavin tekijöin, kuten äänin ja valoin. Kun rotat lasketaan labyrinttiin seurataan niiden suhteellisia nopeuksia ja hitainta rottaa aletaan painostamaan pienin takalistoon annetuin sähköiskuin. Olennaista on että sähköshokki on kuitenkin vain ärsyke ja huomattavasti pienempi kuin törmäilystä annettava. Myös maaliin tuloa muutetaan siten että vain ensimmäiselle annetaan ruokaa ja mahdollisuus paritteluun, ja muut saavat katsella vain vierestä.
Mitäpä luulette minkälaiseksi meno yltyisi tässä viimeisessä vaiheessa? Itse veikkaan, että nälkäiset, kiimaiset ja stressaantuneet rotat alkaisivat ottaa enemmän ja enemmän riskejä. Ennemmin tai myöhemmin ne unohtaisivat miltä törmäämisestä annettava sähköisku tuntuu ja keskittyisivät vain välttelemään takapuoleen annettavaa pientä nipistystä. Loppusuoralla voisi varmasti olla myös kiinnostavaa seurattavaa kun peräkanaa ravaavat väsyneet, stressaantuneet, nälkäiset ja kiimaiset rotat yltyisivät epätoivoissaan siirtymään vastaantulijoiden kaistalle, unohtaen myös siitä aiheutuvan kärsimyksen eli sähköiskun.
Jatkopohdintaa:
Entäpä jos rottien nopeutta alettaisiin myös rajoittamaan? Eli annettaisiin pienen pieni sähköisku myös liian nopeasti etenenemisestä. Minkälaiseksi rotat tämän pienen ärsykkeen arvottaisivat? Olisivatko ne valmiita viisveisaamaan nopeusrajoituksesta kunhan pääsisivät vain tavoitteisiinsa.
Yleisesti ottaen minkälainen yksilö tässä pelissä loppujen lopuksi pärjäisi parhaiten, ja toisaalta minkälainen yksilö tällaisessa systeemissä voisi elää edes tavallisen rotan arvoista elämää?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ne tulisivat varmaan kaikki hulluiksi, järjestäisivät kapinan, järsisivät tiensä ulos, tappaisivat tutkijat, lisääntyisivät ja valloittaisivat koko maailman. Tai sitten ne vaan kuolisivat stressiin.
Pystyvätkö rotat muuten ylipäätään käsittämään noin laajoja syy-seuraus suhteita? Eli siis käsittämään, että kuka on hitain tai että vain ensimmäinen saa jotain maalissa.
Jos ajattelu nykymaailmassa aiheuttaa suurta tuskaa, niin sen voi huoletta jättää muille, sillä ihmisiä riittää. Esim. jalkapallon seuraaminen on oiva tapa sulkea mitä ahdistavimmat liikenneasiat pois mielestä. Toisekseen, jos muiden ihmisten kanssa eläminen ylipäänsä tuntuu vaikealta, ei tilanne ole Suomessa asuvalle kovinkaan paha. Suomesta löytyy paljon pieniä paikkakuntia, joissa ei joudu jonottamaan päästäkseen esim. kaupan kassalle, pankkiin, tai vaikkapa töihin. Aina voi muuttaa maalle. Ja mikä parasta, rauhallinen ilmapiiri myös tarttuu.
Mitäs tyttörotat saavat maalissa?
Tutkia voisi myös sosiaalidemokratian vaikutusta rottiin. Ensin rotat laitettaisiin katselemaan tv:stä politiikkojen valistusta nopeusrajoitusten noudattamisen tärkeydestä ja siihen liittyvästä kameravalvonnasta liikenneturvallisuuteen vedoten, auto/polttoaineverotuksesta, käyttömaksuista, päästöjen rajoittamisen tärkeydestä kasvihuoneilmiöön vedoten... Senjälkeen tutkitaan muuttavatko rotat suhtautumistaan/toimintaansa tämän aivopesun jälkeen ts. alistuvatko sosiaalidemokratian uhreiksi? Vai muuttuvatko peräti hiirulaisiksi?
Vakavasti puhuen... Eiköhän nuo rotat menisi sekaisin ja tekisi itsemurhan juoksemalla päin vastaantulevaa emakkoa.
Eikunsiis. Piti puhumani vakavasti... :)
Siis aina rangaistaan, teitpä mitä tahansa tai jätit tekemättä. Ainut tapa voittaa on olla osallistumatta. Näinhän se usein liikenteessä on, valitettavasti vain silloinkin häviää. :)
Vain ihmiset ja joku apinalaji parittelevat huvikseen. Tutkimuksen tekijällä olisi ainankin aikamoinen homma järjestää paikalle riittävä määrä kiimassa olevia naarasrottia.
Ilmeisesti myös delfiinit harrastavat seksiä huvin vuoksi. Eivät siis ole kädelliset ainoita...
Ja siitä yhdestä apinalajista, on niitä useampia. Se yksi nyt on jokseenkin äärimmäinen esimerkki, eikä siinäkään oikeastaan huvin vuoksi harrasteta, vaan ihan mistä syystä tahansa. :)
Tehdään sama koe ihmisillä (miehillä) ja palkinnoksi tietenkin samaa eli herkkua ja naaraita. Minne voi ilmoittautua?