Tyttöystäväni kertoi mulle kännissä että oksentaa joka päivä. Rupesi kanssa selittämään kuinka paljon kaloreita kaikessa on ja muuta. Sanoin että oot ihan normaali painoinen ja hän sanoi tietävänsä sen.. En ymmärrä miksi sitten oksentaa? Se ei oo ennen ollut tollanen, että puhuisi kaloreista ja sano että ei halua kenenkää tietävän että oksentaa. Raivosin sille hieman ja sanoin ettei se voi olla niin tyhmä että yrjöää ilman syytä, sanoin että hampaat syöpyvät pikkuhiljaa ja muuta, mutta se vain sano että ei noi haitat oo oikeesti totta. Mut pointti oli miten saan sen lopettamaan ton? en halua että se rupee sairastaa vakavaa anoreksiaa.. nyt se on vielä lievää, kai.
Mitä tehdä kun läheinen sairastaa
apua
101410
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
ja parempi ehkä jos useammat että vartalo on ihan ok että miehille ei ainkaan tee vartaloaan kauniimmaksi jos ihan litteäksi yrittää.
Enemmän pikkusen lisää lihaksia normaaliin vartaloon! Melko karseen näköistä kun vedetään monta numero liian pieniä farkkuja jalkaa jotka tuo kaikki vartalon huonot muodot näkyviin.
Mies tietää katos!
Tyttöystävä sano, että se tietää että se on ihan normaali. En oikein tiedä miks se tota tekee..
itelläni on ollut bulimiaa ja anoreksiaa, nyt olen paranemisen tiellä.. hienoa että oot huolissas, teet voitavasi ja otat asian vakavasti. itelläni on mennyt bulimiasta hampaat jokseenkin pilalle, sitä ei ulkoisesti kunnolla huomaa mut esim. hammaskiven poisto, reikien paikkaus ym. on mahdotonta syöpymisen takia, joistain hampaista hammasluut näkyvät. menkat loppui silloin anoreksia aikoina, nyt ne on tullut takas, bulimian oireiden takia olen vielä seuraavat 2kk lääkityksellä koska siitä on tullut mahaportin sairauksia eli ilman lääkitystä olisin jatkuvasti sairaslomalla. Kävin yksityisellä ja siellä ne sitten tutki miten paljon tuhoja on tullut, oli pakko mennä koska olin jatkuvasti sairaana. kohta on edessä vatsalaukun tähystys ja eipä naurata lähteä letkua nielemään. Oksentelun tuhoja katottiin lekurissa eri labratesteillä ja niiden mukaan kaikki oli ok. mutta tarkemmin tutkittuna löydettiin jos jonkinnäköisiä pahoja häiriöitä jotka selittivät sairaan oloni. ja olin pahimmillani TODELLA huonokuntoinen, vaikka normaalipainoinen. oksentelusta siis, sitä kesti monta vuotta ja anoreksia vaiheella alkoi joka kesti kaksi vuotta. Nyt elän päivä kerrallaan ilman oksentelua ja kaloreiden laskemista, syön kunnolla ja käyn salilla, elämänilo on tullut takaisin. nuoruus on liian lyhyt, siitä pitäis nauttia eikä rääkätä itseään. Oma miesystäväni on varmasti miettinyt samoja asioita kuin sinä nyt. eikä hän IKINÄ ole kannustanut minua laihtumaan ja nyt kun olen hyvässä kunnon normaalipainossa niin empä ole yhdeltäkään mieheltä saanut huonoa palautetta, päinvastoin! Siinä syömishäiriössä ihminen on niin sokea muiden järkipuheille, nyt kun tajuan kuinka myös läheiset on kärsinyt niin en kyllä enää ikinä mene siihen mailmaan takas! Toivon todella voimia teille molemmille, ja muista et tässä puhutaan nyt ihan oikeesti todella vakavista asioista, kukaan läheiseni ei varmasti bulimia vaiheessa nähnyt kuinka paha tilanne oli ja kuinka sairas mieleni oli. yksikään ihminen jolla on kaikki ok ei oksentele ruokaansa! kerrothan miten siellä menee? Yritän auttaa niin paljon kuin voin. Halaus tyttöystävällesi.
.. syömishäiriöiselle ihmiselle sana "normaali" vääntyy päässä sanaksi "lihava".
Omasta kokemuksesta voin sanoa, että jonkun sanoessa minua "normaaliksi" tunnen oloni huonoksi, ja läskiksi. Normaali ei koskaan riitä, vaan on oltava LAIHA.
Ruumiinkuva kieroutuu, eikä enää osaa suhtautua ruokaan tai itseensä millääntapaa normaalisti.
Itsellä ollut syömishäiriöitä jo nelisen vuotta, alkaen anoreksiasta. Siitä mentiin 30 kilon laihtumisen jälkeen ahmimiseen ja paastoiluun. Tällä hetkellä menee taas aika huonosti, ja syöminen tuntuu viimeiseltä asialta maan päällä.
Mutta joka tapauksessa, erkanin aiheesta.
Toivottavasti saat puhuttua tyttöystävällesi järkeä. En halua maalailla piruja seinille, mutta tietyn vaiheen ohitettuaan syömishäiriöinen ihminen sulkee kaiken muun päästään, kun kalorit, ja oman ulkonäkönsä.
Muiden kommentit menevät toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Paitsi, jos kehutaan. Joka taas kehottaa laihtumaan lisää jne...
Olen hukassa tyttöystäväni kanssa...olen siis itsekin nainen. Haluan auttaa häntä ja haen parhaillaan niin paljon tietoa kuin vaan voin saada.
En oikein tiedä mitä sanoisin. Olen ollut ja olen edelleen samassa tilassa kuin tyttöystäväsi. Itse olin myös parisuhteessa pitkään syömishäiriöni ajan.
Aluksi poikaystäväni yritti auttaa mua kaikin tavoin. Sairastin bulimiaa, joka muuttui anoreksiaksi. Poikaystäväni vei minut lääkäriin, oli tukena koko ajan. Yritti auttaa, tuli aina paikalle kun oli paha olo, ahdisti, oksetti, läskitti. Kunnes sekin päättyi.
Oma laihuuden tavoitteluni sokaisi mut täysin. Kalorien laskemisesta tuli elämäntehtäväni, liikkumisesta pakko. Kaikki kärjistyi niin rajusti, että suhde poikaystävään katkesi. Romahdin itse täysin, jouduin osastolle.
Nyt, osasto takana. Mieli on taas sairas.
Eksyin aiheesta. Yritin sanoa, että vaikka se kuinka pahalta tuntuukin, sinä et voi tehdä juuri mitään tyttöystäväsi syömishäiriön parantamiseksi. Se on täysin ihmisen oma asia. En tiedä, minkä ikäinen hän on - alaikäinen vai jo täysi-ikäisyyden saavuttanut. Iällä on nimittäin suuri merkitys tässä asiassa (siis hoidon kannalta).
Ainoa mitä voit tehdä on yrittää olla hänelle tukena parantumisessa. Mutta tekstistäsi sain sen käsityksen, ettei tyttöystäväsi juurikaan ole parantumisintoinen, vaan vasta kuhertelemassa sairautensa kanssa. Valitettavasti silloin sinä et juurikaan voi tehdä mitään.
Toivottavasti en kuulosta liian tylyltä, ei ole tarkoitukseni. Kerroin vain omasta kokemuksestani. Vaikka eksäni yritti kaikin tavoin tukea minua kohti terveempää elämää, yritin kaikin tavoin taistella vastaan ja yrittää tulla sairaammaksi. Tai siis laihemmaksi. Kuulin aina, että mä olen normaali, ja sairas mieleni kavahti sitä sanaa. Kuten sanaa kurvit. Vihaan niitä vieläkin. Kun kuulen olevani "hyvännäköinen", "normaalin painoinen", "kurvikas", käsitän olevani lihava.
Älä hirveästi kiinnitä huomiota tyttöystäväsi ulkoiseen olemukseen, ts. sano hänen olevan normaali. Kerro hänelle hänen hyvistä ominaisuuksistaan, luonteenpiirteistään, uskomattoman kauniista silmistään. Käsität varmaan.
Älä raivoa hänelle siitä mitä hän tekee. Syömishäiriö on helvetinmoinen, kuolemaan johtava sairaus. Syömishäiriöinen voi vaikuttaa itsekkäältä tekojensa takia. Raivoaminen kuitenkin vain pahentaa tilannetta.
En oikeastaan voi sanoa muuta kuin että koeta jaksaa. Voimia tulet tarvitsemaan ja paljon!
Kiitti viesteistä.. tyttöystävä on 16v, itse oon saman ikäinen. Kun sain tietää siitä että hän oksentaa joka päivä, hän sanoi myös että voi olla kyllä oksentamatta max ~7 päivää mutta ei enää sitten.. Mikä siinä on? mikä sitten pakottaa oksentamaan enää jos on ollut jo noinkin 'kauan' ilman
koitan nyt sitten olla välittämättä tavallaan tästä.. niin vaikealta ku se tuntuukin, en haluasi että hänelle sattuu mitään vakavampaa, että etenee pidemmälle. sitten on niin vaikeaa lopettaa
"syömishäiriöön sairastuneen läheinen haluaa olla avuksi, tehdä jotakin, mitä tahansa, ja tuntee itsensä lähes poikkeuksetta voimattomaksi. Läheinen ihminen voi tehdä paljon, paljon enemmän kuin uskookaan. Syömishäiriöön sairastunut ihminen tarvitsee tukea joka päivä, mieluiten useita kertoja päivässä. tärkeintä tukea voit antaa olemalla erityisen kärsivällinen, niin että hän jaksaa toteutta kaikki vaadittavat muutokset joiden avulla voi lopulta päästä häiriöstä. Kaikkien täytyy hyväksyä että paraneminen vie aikaa. jotta päivä tuntuisi paranemisprosessissa siedettävältä, tarvitaan ehkä arkista huolenpitoa ja kannustusta. Riittää että se mitä hän parantuessaan tekee ja näet sen sanot että se on hienoa. joudut toistamaan itseäsi ja vahvistamaan samoja totuuksia yhä uudestaan, että hän lopulta uskaltaa uskoa että toimii oikein. saatat joutua muistuttamaan esim. siitä että kaikki kehon muutokset vievät aikaa. myös painon muuttuminen (itse ainakin ahdistuin kun oksentelun lopettamisen jälkeen tuli älytöntä turvotusta jonka tietenkin ajattelin olevan lihoamista, se on kuitenki täysin normaalia menne ohi kyllä, mut kestää aikansa)"- gisela van der ster
Tästä kirjasta olis varmasti hyötyä! tarkoitettu syömishäiriöisille ja läheisille. sen kun luet niin ymmärrät paaaaljon paremmin.
omani tilasin netistä www.ruokakirjat.com
Gisela van der ster: Lupa syödä
Tsemppiä ja halaus!