Johtavat päättäjät ja suuryritysten nokkamiehet perustelevat 2000-luvulla tekemiään ratkaisuja ”välttämättömyydellä”. Ansaitun rahan määrää pyritään kasvattamaan vähentämällä työntekijöitä UPM:stä, Nordeasta, Wärtsilästä, Elcotecistä, K-Maataloudesta, Suomen postista ja monista muista. Irtisanottujen työntekijöiden joukko kasvaa loputtomiin. Töihin jääneitä pidetään heitä onnekkaampina, mutta jo seuraava yt-neuvottelu saattaa pudottaa nämäkin pelistä pois.
Suomen talous, työväestö ja työtön väestö ovat sopeutuneet kvartaalitalouden vaatimuksiin. Ne eivät olekaan mitään pikku juttuja. Suomen pitäisi nostaa jatkuvasti koulutuksen tasoa, erikoistua vain tietotekniikkaan ja metsätalouteen ja synnyttää yhä enemmän nuoria huippuosaajia yritysten käyttöön. Tässä ovat Suomen lanteet koetuksella. Jotta voitaisiin keskittyä talouden kasvattamiseen hinnalla millä hyvänsä, supistetaan terveydenhuoltoa, kynitään ihmisiltä rahaa nettomaksuihin ja vältetään tuottamasta ruokaa itse.
Mielisairaanhoitoa on myös jouduttu vähentämään. Onko se yksi syy päättäjien ja talousmiesten älyttömiin, todellisuudesta irtautuneisiin vaatimuksiin? Kaiken kipeän, kouriintuntuvan työttömyys-, irtisanomis-, supistamis- ja saastumishässäkän takana on jotain niin abstraktia ja olematonta kuin talouskasvu. Sen väitetään tuottavan hyvinvointia, mutta tähän asti se on vain kiristänyt työtahtia. Hyvinvointi: puhdas luonto, mielekäs työ, riittävä toimeentulo ja turvallisuus eivät ole riippuvaisia mistään loputtomasta kasvusta, vaan kohtuullisesta, vakaasta elintasosta ja siitä, mihin ihmiset rahansa pistävät.
Vallitseva kasvuhinku ei ole yksin Esko Ahon, Björn ”Nalle” Wahlroosin, Juha Korkeaojan ja muiden vaikutusvaltaisten henkilöiden syy. Aivan kuten he itse sanovat, kyse on ”muuttuvasta maailmasta” ja ”globaalista kehityksestä”. Näin he tunnustavat itsekin, että Suomi on myöntynyt toteuttamaan itselleen raskasta ja vahingollista politiikkaa maailmantalouden herroja miellyttääkseen. Mikä parasta, emme saa siitä edes palkkaa, vaan rahat virtaavat Kiinaan. Siitä huolimatta miljoonat suomalaiset kulkevat innokkaasti töissä peläten, että juuri minut voidaan seuraavaksi potkia pellolle.
EU-jäsenyys on vauhdittanut talouskasvun palvontaa ja ”välttämättömiä” irtisanomisia. Euroopan Unioni luotiin pohjimmiltaan talouden intressejä varten. Nyt se yrittää kaikin voimin toteuttaa jäsenmaissaan vapaan liikkuvuuden periaatetta, kaiken säätelyn poistoa. Jos kaikki säätely jonakin kauniina päivänä poistetaan, huumeet, paritus ja järjestäytynyt rikollisuus pääsevät liikkumaan vapaammin kuin koskaan. EU:lle ei riitä Suomen piiskaaminen globaalin kasvun alalla, vaan se säätää jäsenmaihinsa erilaisia naurettavia direktiivejä. Mitättömät asiat saavat EU:n huomion, Suomen itsetuhoinen käyttäytyminen sen suosion.
Moni uskoo, että kerran valitulle EU-jäsenyydelle ei enää voi mitään. Mutta vanhan viisauden mukaan toivottomuuteen heittäytyminen pahentaa tilannetta entisestään. On voimistuttava ja noustava EU:n jalkojen juuresta omaan itsenäiseen aikaan. Suomen eliitti ei suostu tätä tekemään niin kauan kuin EU:n jaloissa makaaminen tuottaa sille etua. Mutta tavallinen ihminen ei edelleenkään saa vapaan markkinatalouden kivuliaista palvontamenoista ja EU:sta mitään.
Kansa on itse päättäjänsä valinnut. Jokaisella on täysi vapaus ottaa ohjat käsiinsä ja korjata valintojaan. Yksi tapa on valita Itsenäisyyspuolue. Kenenkään ajatuksia ei voi mitata suurilla mittareilla, jotka karsinoivat suomalaiset kolmeen rappeutuvaan jättipuolueeseen. Demokratiassa on oltava vaihtoehtoja.
Itsenäisyyspuolue kannattaa nöyristelyn loppua. Suomen pysyminen elinkelpoisena vaatii EU:sta eroamista ja yhteiskunnan rakentamista kestävälle luonto- ja ihmissuhteelle. Irtisanomisten, jatkuvan kiireen, orjakaleerimaisen työtahdin ja pilaantuvan luonnon noidankehä on pysäytettävä. Valinta Itsenäisyyspuolueen jäsenyydestä ja ääni sen edustajalle on konkreettinen teko Suomen puolesta.
http://www.itsenaisyyspuolue.fi
Suomen talous, työväestö ja työtön väestö ovat sopeutuneet kvartaalitalouden vaatimuksiin. Ne eivät olekaan mitään pikku juttuja. Suomen pitäisi nostaa jatkuvasti koulutuksen tasoa, erikoistua vain tietotekniikkaan ja metsätalouteen ja synnyttää yhä enemmän nuoria huippuosaajia yritysten käyttöön. Tässä ovat Suomen lanteet koetuksella. Jotta voitaisiin keskittyä talouden kasvattamiseen hinnalla millä hyvänsä, supistetaan terveydenhuoltoa, kynitään ihmisiltä rahaa nettomaksuihin ja vältetään tuottamasta ruokaa itse.
Mielisairaanhoitoa on myös jouduttu vähentämään. Onko se yksi syy päättäjien ja talousmiesten älyttömiin, todellisuudesta irtautuneisiin vaatimuksiin? Kaiken kipeän, kouriintuntuvan työttömyys-, irtisanomis-, supistamis- ja saastumishässäkän takana on jotain niin abstraktia ja olematonta kuin talouskasvu. Sen väitetään tuottavan hyvinvointia, mutta tähän asti se on vain kiristänyt työtahtia. Hyvinvointi: puhdas luonto, mielekäs työ, riittävä toimeentulo ja turvallisuus eivät ole riippuvaisia mistään loputtomasta kasvusta, vaan kohtuullisesta, vakaasta elintasosta ja siitä, mihin ihmiset rahansa pistävät.
Vallitseva kasvuhinku ei ole yksin Esko Ahon, Björn ”Nalle” Wahlroosin, Juha Korkeaojan ja muiden vaikutusvaltaisten henkilöiden syy. Aivan kuten he itse sanovat, kyse on ”muuttuvasta maailmasta” ja ”globaalista kehityksestä”. Näin he tunnustavat itsekin, että Suomi on myöntynyt toteuttamaan itselleen raskasta ja vahingollista politiikkaa maailmantalouden herroja miellyttääkseen. Mikä parasta, emme saa siitä edes palkkaa, vaan rahat virtaavat Kiinaan. Siitä huolimatta miljoonat suomalaiset kulkevat innokkaasti töissä peläten, että juuri minut voidaan seuraavaksi potkia pellolle.
EU-jäsenyys on vauhdittanut talouskasvun palvontaa ja ”välttämättömiä” irtisanomisia. Euroopan Unioni luotiin pohjimmiltaan talouden intressejä varten. Nyt se yrittää kaikin voimin toteuttaa jäsenmaissaan vapaan liikkuvuuden periaatetta, kaiken säätelyn poistoa. Jos kaikki säätely jonakin kauniina päivänä poistetaan, huumeet, paritus ja järjestäytynyt rikollisuus pääsevät liikkumaan vapaammin kuin koskaan. EU:lle ei riitä Suomen piiskaaminen globaalin kasvun alalla, vaan se säätää jäsenmaihinsa erilaisia naurettavia direktiivejä. Mitättömät asiat saavat EU:n huomion, Suomen itsetuhoinen käyttäytyminen sen suosion.
Moni uskoo, että kerran valitulle EU-jäsenyydelle ei enää voi mitään. Mutta vanhan viisauden mukaan toivottomuuteen heittäytyminen pahentaa tilannetta entisestään. On voimistuttava ja noustava EU:n jalkojen juuresta omaan itsenäiseen aikaan. Suomen eliitti ei suostu tätä tekemään niin kauan kuin EU:n jaloissa makaaminen tuottaa sille etua. Mutta tavallinen ihminen ei edelleenkään saa vapaan markkinatalouden kivuliaista palvontamenoista ja EU:sta mitään.
Kansa on itse päättäjänsä valinnut. Jokaisella on täysi vapaus ottaa ohjat käsiinsä ja korjata valintojaan. Yksi tapa on valita Itsenäisyyspuolue. Kenenkään ajatuksia ei voi mitata suurilla mittareilla, jotka karsinoivat suomalaiset kolmeen rappeutuvaan jättipuolueeseen. Demokratiassa on oltava vaihtoehtoja.
Itsenäisyyspuolue kannattaa nöyristelyn loppua. Suomen pysyminen elinkelpoisena vaatii EU:sta eroamista ja yhteiskunnan rakentamista kestävälle luonto- ja ihmissuhteelle. Irtisanomisten, jatkuvan kiireen, orjakaleerimaisen työtahdin ja pilaantuvan luonnon noidankehä on pysäytettävä. Valinta Itsenäisyyspuolueen jäsenyydestä ja ääni sen edustajalle on konkreettinen teko Suomen puolesta.
http://www.itsenaisyyspuolue.fi
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.